Kenen lapsi tämä on?

Otsikko viittaa Bill Wilsonin kirjan nimeen (jostain syystä kirjassa ei ole kerrottu suomenkielistä kustantajaa). Kansi kertoo kirjan olevan "kertomus toivosta ja avusta epätoivossa elävälle sukupolvelle." Mielestäni kirja oli paremminkin kertomus yhdestä miehestä, joka ei suostu lopettamaan taistelua. Kirja muistuttaa siitä, kuinka tärkeä on nähdä pieniä voittoja kaiken epätoivon keskellä.

Mutta kuka on Bill Wilson? Kyse ei ole AA:n toisesta perustajasta, vaan hieman myöhäisemmästä persoonasta. Tämä Bill Wilson johtaa maailman suurinta pyhäkoulua, johon osallistuu noin 20000 lasta joka viikko! Ja hän ja hänen tiiminsä jäsenistä joku vierailee joka viikko jokaisen lapsen kotona.

Olin kuullut, että kirja on haastava, sillä se kuvaa täydellistä antautumista. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, sillä Bill ei syyllistänyt ainakaan minua. Joskus, kun lukee tämänkaltaisia kirjoja tai katsoo dokumentteja, vaimo saa seuraavina päivinä muistuttaa, miksi jotkut liialliset mukavuudet, kuten pesukone, saattavatkin olla tuiki tarpeellisia asioita myös omassa kodissa.

Bill ei kuitenkaan ota vastuuta pois kristittyjen harteilta. Eikä varsinkaan kirkkojen harteilta. Varsinkin perinteisiä sakramentaalikirkkoja, jotka ovat aikanaan olleet uudistuksellisia, hän rokottaa rankalla kädellä. Mutta omaa tehtäväänsä huolehtia heitteillä olevista lapsista hän ei tyrkytä kaikille uskoville. Pikemminkin hän puhuu oman paikan ja oman tehtävän löytämisestä. Mutta "johdatusta" ei tule odottaa taivaalta loputtomiin - tarve, jonka näemme ympärillämme, on todennäköisesti Jumalan konkreetti johdatus, jonka pohjalta meidän tulisi ymmärtää liata kätemme ja ryhtyä töihin, kantaa vastuumme hylätyistä ympärillämme.

Lisää...

Vielä vapaa maa

Naapurimaassa sensuuri kukoistaa. Kevään aikana astuu voimaan laki, jonka mukaan mm. kirkossakävijöiden henkilöllisyyksistä tulee pitää kirjaa. Henkilötietojen lisäksi viranomaisille tulee toimittaa saarnojen sisältö. Venäjällä ei taida olla samanlaista mielenkiintoi rajoittaa internetin sisältöä kuin Kiinalla.

Eivät nämä asiat niin kaukana meillä kotisuomessakaan ole. Viime syksynä pääkaupunkiseudulla jaetut seurakuntien ilmaisjakelut ärsyttivät. Apulaisoikeusasiamies ehti jo tuomita ilmaisjakelut vedoten uskonnonvapauteen (olisiko uskonnottomuusvapaus parempi?). Seurakuntien tulisi huolehtia, että lehdet päätyisivät ainoastaan jäsenille.

Mikäli tällainen linjaus saisi lainvoimaa, tämä olisi järkyttävän suuri lisämenoerä seurakunnille. Lisäksi kirkon rooli yhteiskunnan tukipilarina saisi pahan iskun. Onneksi täysistunnossa eduskunnan perustuslakivaliokunta (14.2.2007) kallistui toiseen suuntaan: "Valiokunta muistuttaa, että uskonnollisen ja muun vakaumuksellisen viestinnän suoja on vahva. Vapaus kuuluu jokaiselle Suomen oikeudenkäyttöpiirissä olevalle yksilölle samoin kuin esimerkiksi kaikille Suomessa toimiville uskonnollisille yhdyskunnille."

Niin kauan, kuin vielä on valoa jäljellä, on tehtävä työtä. Kun pimeä tulee, on jo liian myöhä.

Lisää...

Ajantasalla?

Olin ystävän kanssa pitämässä varhaisnuorten kerhoa, jossa valvottiin koko yö. Paluumatkalla bongattiin hauska kyltti tien poskesta. Tuskin tammikuussa enää tarvitsee varoittaa metsäpalovaarasta?

Kyltti ei ollut ihan ajan tasalla. Oma ajan tasalla oleminen oli koetteilla puolta nuorempien kanssa. On kuitenkin yksi asia tietää viimeisimmistä peleistä ja tietokoneista, ja toinen olla ajan tasalla ihmisten kanssa. Viime aikoina olen miettinyt paljon, mihin kannattaa tämän lyhyt elämä satsata.

Ihmisiin. Niin olen ajatellut. Uskon, että ihmisiin sijoittaminen tuottaa parempaa voittoa kuin parhaatkaan osakkeet. Ainakin jos Matteuksen 25. luvussa on yhtään mitään järkeä. Tai muutamissa muissa kohdissa, joissa puhutaan toisten palvelemisesta, rakastamisesta ja jatkuvasta anteeksiantamisesta.

On eri asia tietää ja tehdä. Halua on, mutta liha on heikko... Pelkään, että sittenkin sorrun rakentamaan vain omaa nimeäni. Kuitenkin haluan sijoittaa ihmisiin. Ennen kaikkea seurakuntaan, sillä loppujen lopulta vain sen puolesta Jeesus antoi itsensä. Ehkäpä joissakin asioissa tarvitsemme ympärivuotisia varoitusmerkkejä!

Lisää...