2.11.08

Olen(ko) omituinen


Ystäväni Suvi haastoi minut omituisuusskabaan, eli minun pitäisi listata itsestäni viisi omituita piirrettä - vai pitäisikö sanoa: omituisinta :)

1) Olen äärimmäisen epäjohdonmukainen. Paras esimerkki tästä on se, etten osaa itse edes selittää sitä. Enkä oikeastaan tietäisi tästä asiasta, elleivät niin monet ystäväni olisi kertoneet siitä minulle. Enkä oikeastaan tiedä olevani epäjohdonmukainen, tiedän vain muiden ajattelevan niin. Siksi olen varmaankin johdonmukainen!

2) Mielestäni paras vuodenaika on syksy. Tässäkin olen kuitenkin epäjohdonmukainen, sillä pidän talvesta, keväästä ja kesästä ihan yhtä paljon. Syksy on kuitenkin paras mahtavien kontrastiensa ansiosta.

3) En ole koskaan käynyt jääkiekko-ottelussa, ellei sitä lasketa, kun kerran kävin noin 12 -vuotiaana tapaamassa kaverini isää, joka sattui olemaan yksi Valkeakosken Ahmojen perustajista. Tapasimme hänet kentän (ulkojää, silloin ei vielä ollut hallia) reunalla, kun heillä oli käynnissä peli tai harjoitukset.

4) Minulta ei ole koskaan murtunut luuta. En tiedä kovinko monen mielestä tämä on omituista, mutta itse olen ihmetellyt asiaa hyvin usein. Lapsena ja nuorena kolisi tuon tuosta, ja välillä vieläkin. Erikoishammaslääkäri sanoi katsottuaan röntgenkuvia leuastani, ettei suosittele nyrkkeilyä harrastukseksi näin hentoluiselle...

5) Väitän pitäväni mustamakkarasta (mitenkähän tuokin taipuu oikeasti) ja lipeäkalasta, vaikka en ole varma pidänkö niistä oikeasti (eikä edes oikein osaa sanoa, miltä lipeäkala maistuu). Joskus ihmettelen, että onko minun pakko pitää niistä asioista, joita muut inhoavat ja toisinpäin. Ehkäpä olen tässäkin asiassa äärimmäisen johdonmukainen (kuvassa valmistuu hanueläin Seuriksella 2007)!

Haastan sinut, joka olit kyllin utelias avataksesi postauksen loppuosan, tekemään omassa blogissasi vastaavaa itsetutkistelua!

Lisää...

20.10.08

Mikrosiru666

Kirjoitin reilu viikko sitten: "En kovin innoissani vouhota minkään mikrosiruasian takia.." Ehkäpä minun on selitettävä itseäni hieman tarkemmin. Mielestäni asenteeni ei ole ristiriidassa uskovaiselle, päinvastoin.

Tiedän, että ajatusteni takia moni pitää minua varmasti nyt hereetikkona. Jos joku menettää yöunensa Digitodayn artikkelin johdosta, jossa on video miehestä, joka asentaa itselleen mikrosirun käteen, jossain on vikaa, ja pahasti. Artikkelin videosta on pitkä matka Pedon merkkiin.



Ensinnäkin on ihmeellistä, että vanha juttu nostattaa tällaisen kohun - video julkaistiin Digitodayssä 16.10., youtubeen se on ladattu kaksi kuukautta aikaisemmin, ja ensimmäinen mikrosiru on todistettavasti istutettu ihmiseen vuonna 1998 - kymmenen vuotta sitten!

Miksi en vouhota mikrosiruja vastaan
1) Suurin osa tapaamistani ihmisistä, jotka vouhottavat mikrosiruja vastaan, eivät ole olleet ns. vakuuttavia persoonia. Syitä persoonien epävakauteen on ollut monia, enkä halua leimata ketään mainitsemalla edes esimerkkejä. Yhdenkään vakavasti otettavan auktoriteetin en ole kuullut kehottavan seurakuntaa pidättäytymään mikrosiruist ja varastoimaan purkkiruokaa kallionkoloon.

2) Ilmestyskirjan sanoman on tarkoitus luoda toivoa, ei pelkoa. Kuitenkin suurin osa niistä, jotka "vouhottavat" mikrosiruista ja antikristiuksesta, tuntuvat lähestyvän aihetta juuri pelosta. Eikö Johannes kirjoita toisessa tekstissään: "Pelossahan on rangaistusta jo kylliksi"? Jeesus Kristus on voittaja, eikä meidän tarvitse pelätä mitään.

3) Ilmestyskirjassa sanotaan, että 666, pedonmerkki, on ihmisen luku, jonka kaikki, jotka osaavat laskea kykenevät selvittämään. Luku oli keisari Neron nimen lukuarvo. Kukaan ei saanut ostaa tai myydä esim. taloaan, jos ei palvonut keisaria. Keisarin palvominen ei tapahtunut vahingossa, vaan kadulla oli aseistettuja sotilaita, jotka vartioivat, että keisarin kuvaa kumarrettiin. Jos joku asentaa käteensä mikrosirun, jolla saa auki asekaapin oven, ei se tee hänestä antikristuksen palvojaa, sillä pedon palvominen vaatii asian tietoisen hyväksymisen.

4) Monet väittävät, että meihin on voitu salaa istuttaa mikrosiru. Totta. Mikrosirut eivät kuitenkaan ole tällä hetkellä teknisesti luottokorttia kummoisempia. Ne eivät kestä vielä mitä tahansa, ja mm. sähköinen tai magneettinen pulssi saattaa tuhota sirun ja aiheuttaa palovammoja kantajalleen. Mikrosirua ei pystytä käyttämään paikantamiseen, sillä se vaatisi kehon ulkopuolisen antennin (GPS), eikä se pysty välittämään aktiivisesti tietoja ulospäin, sillä se vaatisi voimakkaan lähettimen, ja akun. Näitä asioita ei todellakaan voida piilottaa ihmisen sisälle.

5) Väitetään, että mikrosirun avulla voitaisiin hallita mieltä. Siru ei ole millään tavalla kosketuksissa ihmisen hermojärjestelmän kanssa - ainoa, joka on kosketuksissa ihmisen ruumiin kanssa, on silikaattikapseli, johon siru on tiiviisti suljettu. Sirun tietoja voidaan tarkastella ulkoisella sirunlukijalla. Siru ei aktiivisesti välitä tietoa mihinkään, eikä se ole "symbioosissa" elimistön kanssa, vaan päinvastoin; sirujen on todettu mm. laukaisevan allergisia reaktioita ja keho on saattanut hylkiä sirua, sekä jotkut ovat saaneet pahoja tulehduksia siruista. On myös epäilty, että siru aiheuttaisi syöpää.


Onko mikrosiru modernin ajan Pedon merkki, 666? Ei ole. Meillä ei ole sellaista teknologiaa, enkä näe maailmassa vielä yhtä hallitsijaa, joka pystyisi hyötymään tällaisesta vallasta. Ehkäpä se Suuri eksytys tulee joskus tulevaisuudessa juuri mikrosirun muodossa, mutta kenenkään ei pidä kuitenkaan pelätä, sillä emme me kristityt voi paholaista alkaa vahingossa palvoa. Rohkaistaan mieluummin ihmisiä kuin pelotellaan!

Lisää...

16.10.08

Saat huomiomme, Herra


Suomensin Max Lucadon rukouksen "You have our attention, Lord", jonka hän on rukoillut nykyisen talouskriisin johdosta:

Saat huomiomme, Herra
Max Lucadon rukous – lokakuu 2008

Ystävämme menettivät talonsa,
työtoveri työpaikkansa.
Naapurin pariskunta menetti eläkkeensä,
Kaikki tuntuvat menettäneen taloudellisen perustuksensa.

Tämä pelottaa meitä, tämä miljardeja maksanut pankkien pelastushanke,
nämä masennuksen äänet,
nämä uutisotsikot, uhkaavat ja järkyttävät: ”Vararikossa!”, ”syöksykierteessä!”, ”vajonnut!”, ”mitä seuraavaksi?”

Mitä seuraavaksi?

Me kuuntelemme – ja olemme valmiita myöntämään: Sinä olit oikeassa.

Sinä sanoit, että näin kävisi.
Puhuit suorat sanat materian rakastamisesta ja rahan palvomisesta.
Ahneus särkee sydämenne, sinä varoitit.
Raha rakastaa sinua hetken ja sitten hylkää.
Älä laita toivoasi rikkauksiin – se on epävarmaa.

Sinä olit oikeassa. Raha on kevytkenkäinen rakastaja, ja se on juuri hylännyt meidät.

Me olimme väärässä tuhlatessamme sitä, mitä emme omistaneet,
väärässä laiminlyödessämme rukoilemisen ja jättäessämme köyhät vaille huomiota,
väärässä ajatellessamme, että me itse jotain ansaitsimme. Me emme ansainneet, vaan sinä annoit. Kerro meille, Isä, oletko nyt ottamassa kaikkea takaisin?

Me kuuntelemme. Ja me rukoilemme.
Pystyisitkö sinä saamaan aikaan jotain hyvää tästä sotkusta?

Totta kai sinä pystyt, sinä olet aina pystynyt.
Sinä johdatit orjat vapauteen,
rakensit temppeleitä rauniosta,
tyynnytit tyrskyisistä vesistä peilikirkkaita lampia ja teit vedestä makeaa viiniä.
Tämä epäjärjestys odottaa sinun järjestystäsi – niin kuin mekin odotamme.

Jeesuksen nimessä,
aamen.

You Have Our Attention, Lord
A prayer by Max Lucado - October 2008

Our friends lost their house
The co-worker lost her job
The couple next door lost their retirement
It seems that everyone is losing their footing

This scares us. This bailout with billions.
These rumblings of depression.
These headlines: ominous, thunderous -
“Going Broke!” “Going Down!” “Going Under!” “What's Next?”

What is next?

We’re listening. And we’re admitting: You were right.

You told us this would happen.
You shot straight about loving stuff and worshipping money.
Greed will break your heart, You warned.
Money will love you and leave you.
Don’t put your hope in riches that are so uncertain.

You were right. Money is a fickle lover and we just got dumped.

We were wrong to spend what we didn’t have.
Wrong to neglect prayer and ignore the poor.
Wrong to think we ever earned a dime. We didn’t. You gave it. And now, tell us Father, are You taking it?

We’re listening. And we’re praying.
Could you make something good out of this mess?

Of course You can. You always have.
You led slaves out of slavery,
Built temples out of ruins,
Turned stormy waves into a glassy pond and water into sweet wine.
This disorder awaits your order. So do we.

Through Christ,
Amen

Lisää...

10.10.08

Payable On Death


Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, sanotaan. Ohessa on kaavio Helsingin pörssin indeksistä 10.10.2008 klo 19:39 (kaavion lähde: Bloomberg.com). Pystyykö yksikään kaavio kuitenkaan kertomaan, mitä se käytännössä tarkoittaa tavallisen ihmisen elämässä?

Talous on niin hienoa tiedettä, ettei sitä pysty enää maalaisjärjellä selittämään. Kysymys kuuluu tietenkin: Miksi näin on? Kummelin sanoin: "Apinaa koijataan" - tästäkö todella on kyse, että ymmärtämättömiä on oikeus huijata?

Monesti olen kuullut aivan "jumalattomienkin miehien" sanovan, että Raamattu on kenties paras johtajuusopas. En ole vielä löytänyt sieltä opetusta siitä, kuinka köyhiä on oikeus riistää. Vanha testamentti on täynnään varoituksia siitä, kuinka kansan käy, kun johtajat unohtavat köyhät - lesket ja orvot, joista ei kukaan muuten pidä huolta.

Raamatun hyvä uutinen on kuitenkin se, että Jumala on leskien ja orpojen puolellla rikkaita vastaan. Hän valvoo, että oikeus toteutuu. Jeesus kertoo vertauksen rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta - tuonpuoleisessa viimeistään tilit tasataan. Tärkeimmät talletuksemme ovat lunastettavissa vasta kuoleman jälkeen.

Lisää...

9.10.08

Nyt on nauru loppu!


"Nyt on nauru loppu!", sanoo Timo Soini herrojen touhuista Maikkarin haastattelussa. Videolla on toinenkin loistava ajatus: "Ahne ihminen on tyytyväinen vasta sitten, kun on suu täynnä multaa."

Osuvin Soinin värikkäistä kommenteista oli kuitenkin: "Ihmiset pitäisi pelastaa, ei pankkeja ja rahoituslaitoksia..."

Tänään ruokatauolla keskusteltiin, kuinka maailmassa kaivataan pelastajaa. Kommunismi kaatui, kapitalismi tullee kaatumaan - tuleeko uusi pohja maailmantaloudelle, ja jos tulee, kuka sen esittelee? Ehkäpä uusi antikristus... En kovin innoissani vouhota minkään mikrosiruasian takia, mutta aivan kuten kollegani sanoi, nyt maailma saattaisi olla valmis mihin vaan, jos joku tulisi ja pelastaisi. Ehkäpä ei vielä, mutta kuinka paljon syvemmälle kriisin annetaan mennä?

Lisää...

8.10.08

Lisää terää!


Luin muutama viikko sitten erinomaisen kirjan, Rob Bell:n 'Velvet Elvis'. Kirjassa Rob kuvaa, kuinka seurakunta helposti jämähtää paikalleen; se on kuin Elviksen kuva sametilla - joskus se oli täydellinen, nyt se on varastoitu varastoon. Seurakunnan tulisi herättää muutakin kuin nostalgian tunteita, sen tulisi olla jatkuvassa käymistilassa, arvioida itseään ja kasvaa Kristuksen tuntemisessa.

Uuden seurakunnan on uskallettava kyseenalaistaa vanhan seurakunnan dogmit - seurakunnan jatkuvana haasteena on selvittää mikä on kulttuurista ja mikä raamatullista. Mikäli tälle keskustelulle ei anneta tilaa, meidän seurakuntamme eivät koskaan tule kasvamaan, ja ne seurakunnat, jotka kasvavat, tulevat näyttämään meidän silmissämme epäilyttäviltä.

Alkuseurakunnan menestys ei perustunut pelkästään oikeisiin ihmisiin ja hyvään sanomaan. Raamattu sanoo, että Jumala antoi Jeesuksen "oikeaan aikaan". Jumala oli valmistanut maailman ottamaan vastaan evankeliumin. Tämän päivän herätysintoilijat kauhistelevat maailman menoa - alkuseurakunnan menestys perustui pitkälti ahtaaseen kulttuuriin, jossa seurakunta ja sanoma Jeesuksesta edusti hengenvaarallista uudistusta. Onko seurakunnassa tätä terää enää lainkaan?

Tänään luin iltapäivälehden lööpistä, kuinka piispa Huovinen arvostelee poliitikkojen tiivistä parinvaihtoa ja sanoo sen olevan huono malli Suomen nuorille. Hyvä Huovinen, niin sitä pitää! Vuosi sitten kesällä tutustuin kristilliseen moottoripyöräkerho Preacher MC:n porukoihin, ja tänä kesänä tapasin heitä lisää. Kaverit käyvät pyörien kanssa tapahtumissa, joissa ei uskovia ole totuttu yleensä näkemään - hyvä Preacherit! Ehkäpä seurakunnalla on sittenkin toivoa, kyseessähän on Jeesuksen seurakunta, eikä hän anna jäsentensä jäykistyä...

Lisää...

5.10.08

Alleviivaus


Naisten pappisoikeus ja homoseksuaalien kirkollisen siunauksen yhteen niputtaminen on teologian tekemistä kulttuurisin perustein. Tarkoitan sanoa tällä sitä, että Raamatussa näitä asioita ei käsitellä mitenkään rinnakkaisina. Yhden hyväksymisen ja toisen kieltäminen ei tarkoita epäjohdonmukaisuutta, vaan päätöksen tekoa raamatullisin perustein. Kumpikin toinen vaihtoehto - molempien kieltäminen tai hyväksyminen samaan hengenvetoon - ei mielestäni edusta raamatullista teologiaa.

Mikkelin piispanvaaliehdokas Miikka Ruokanen käsittelee asiaa loistavasti blogissaan (kiitos vinkistä eKotimaalle). Seuraavassa lainaus Miikkalta (14.9.2008):

"TEESINI

Vastoin edellä esitettyjä näkemyksiä minun teesini on seuraava:

-Pappisviran avaaminen naisille oli Raamatun ja kirkon opin mukaan oikea päätös, kun taas homoseksuaalisen parin kirkollinen vihkiminen ei voi olla sitä.

-Kun kirkko avasi apostolisen viran naisille, kysymys ei ollut maallisen yhteiskunnan arvojen pakkosyötöstä kirkon sisälle. Luonnollisestikin yhteiskunnassa toteutunut tasa-arvo vauhditti naispappeuden toteutumista, mutta sama miehen ja naisen tasa-arvon idea löytyy myös kristinuskon sisältä.

-Mutta jos homoseksuaalisen parin vihkimisestä tehdään kirkon pyhä toimitus sen nojalla, että homoliitto on hyväksytty maallisessa yhteiskunnassa, kysymyksessä on kristinuskolle selkeästi vieraan, ulkoa pakotetun arvomaailman tunkeutumisesta kirkkoon."

Lisää...

2.10.08

Kivikautinen kirkko


Eilispäivän otsikoiden kuningatar oli Johanna Korhonen – vai pitäisikö sanoa kuningas? Eilisen Nelosen Maria! –keskusteluohjelmassa ihmeteltiin, kuinka ketään voi kiinnostaa hänen seksuaalinen suuntautumisensa, ja mitä tekemistä sillä on työn kannalta. Aikuisten ihmisten seksuaalinen suuntautumiseen puuttuminen ei ole paluuta keskiajalle, vaan kivikaudelle, antoi Korhonen ymmärtää.

Korhonen kertoo saaneensa tukea yllättäviltä tahoilta – mm. pohjois-Suomen papeilta. Monet ovat yllättyneitä ratkaisusta kieltäytyä lähes 100 000 € vaikenemispaketista – tämä osoittaa selkärankaa! Setan vt. pääsihteeri iloitsee Korhosen rohkeudesta viedä kiista käräjille asti. Hän ei ole yllättynyt siitä, että tänä päivänä esiintyy syrjimistä seksuaalisen suuntautumisen pohjalta, mutta suurin osa syrjinnän uhreista ei halua tuoda asiaa julkisuuteen. Korhonen edustaa homo-aatteelle lottovoittoa.

Myönnettäköön, että olen saanut homofobian synnyinlahjana. Tämä ei voi kuitenkaan olla peruste päätöksilleni ja suhtautumiselleni homoseksuaalisuuteen. Samoin muutamat ikävät kokemukset, joissa homoseksuaalit miehet ovat ns. ”tulleet iholle”, eivät voi olla syy leimata koko ryhmää. Arvovapaassa yhteiskunnassa ei ole mitään perusteita syrjiä homoseksuaalia – ei edes Korhosta (mikäli Korhosen nostattaman pölypilven laannuttua selviää, että hänen suuntautumisensa oli todella potkujen syynä). Aivan samoin homo-myönteisessä ympäristössä kasvanut ei voi tehdä kokemuksestaan normia – mikä on totta sinulle, ei ehkä ole totta minulle. Tärkeintä on suvaitsevaisuus, suvaitsemattomuutta (fundamentalismia) ei kuitenkaan tule suvaita; se on keski-aikaista, anteeksi, korjaan: kivikautista.

Yhteiskunta on kuitenkin yksi asia, kirkko on toinen. Myös luterilainen kirkko näyttää olevan päätymässä ratkaisuun, jossa homoseksuaalisuuden tuomitseminen on ”keskiaikaista”. Pitkällinen sidos valtioon ja asema kansankirkkona näyttää tehneen yhteiskunnallisesta normista Raamatun ja tunnustuskirjojen aseman ylittävän tulkintamallin. Työkalusta (tulkinta) on tullut itseisarvo, joka on tehnyt työkohteesta (Ilmoitus) toissijaisen. Tulkinnassa sinänsä ei ole mitään vikaa – Raamattua ei voida ymmärtää ilman tulkintaa. Kyse on enemmänkin tulkinnan motiivista ja lähestymistavasta.

Kirkon tulisi mielestäni tehdä ”Korhoset”. Entä jos kirkko päättäisikin, ettei anna modernin lääketieteen, yleisen mielipiteen ja sielunhoidollisuuden vaikuttaa Raamatuntulkintaansa. Entä jos kirkko kieltäytyisi siunaamasta homoseksuaaleja tai kastamasta tällaisten lapsia? Entä jos kirkko erottaisi homoseksuaalit työntekijänsä? Ehkä tämä olisi joidenkin mielestä askel lähemmäs kivikautta, mutta ehkäpä kirkko voisi huomata saavansa yllättävää tukea – tämä aika näyttää etsivän niitä, joilla on selkärankaa. Jos kirkko on valmis joustamaan tämäntasoisissa asioissa, siitä on vaarassa muodostua todellinen kansan kirkko - ei Jumalan.

Lisää...

11.9.08

En voi käsittää

En vain voi käsittää näitä uusimpia irtisanomisia! Jos hallituksen puheenjohtaja ostaa kaksi kesällä 100 000 oman firmansa osaketta, senhän pitäisi kertoa siitä, että hän uskoo firmaan, jota johtaa. Se ei ole viesti ainoastaan osakemarkkinoille, vaan tullessaan julki, myös firman työntekijöille - näin ainakin ennen vanhaan.

Nyt on ajat muuttuneet, tai sitten ole itse kasvamassa aikuisuuteen - olen kärsinyt sinisilmäisestä uskosta ihmisten haluun toimia oikein. En ole eläissäni omistanut yhtään osaketta, mutta jos joskus tulen sellaisia ostamaan, tiedän miten rikastua - tai ainakin välttää rahojen menettäminen. Seuraavan sijoitusvinkin tarjoan ilmaiseksi jokaiselle, joka jaksaa lukea postauksen loppuun.

Vinkkini kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavasti: Jos henkilö, joka toimii yrityksen A hallituksen puheenjohtajana, ostaa yrityksen A osakkeita suuria määriä, on syytä hankkiutua yrityksen A osakkeista eroon noin kuukauden kuluessa!

En tunne talousalan lakeja tarpeeksi tarkkaan, mutta epäilisin, että jos vastaavat voitot (500 000 €) olisi saatu noin kuukausi osakkeiden ostamisen jälkeen, olisi syytä epäillä jotain sisäpiiritietoa. En usko, että missään on mitään todisteita mistään sisäpiiritiedosta, mutta ei tarvitse olla kovin älykäs ymmärtääkseen, että sisäpiiriaikomukset ovat olleet riittävän selvät.

En voi käsittää, mihin nämä suomalaiset ihmiset sijoittavat sitten, kun Suomi on myyty ulkomaille.

Lisää...

9.9.08

Kuka ohjaa arvojamme?


Maikkarin nettisivut uutisoivat Veltto Virtasen (Linkki 9.9.2008) sanoneen, että Big Brother sairastuttaa nuorisomme. Muutamia päiviä sitten, muistaakseni samaisessa luotettavassa lähteessä, Viivi Avellanin siteerataan ihmetelleen "mistä näitä sikiää?"

En tiedä Veltto Virtasen tämän hetkisestä julkisuuskuvasta, mutta jos hän toteaa BB:n kannustavan nuoria alkoholin käyttämiseen, niin ehkäpä asiassa on jotain perää? Myös Avellanin (joistakin) edesottamuksista tietoisena täytyy ihmetellä, että meneekö BB todellakin liian pitkälle - myös edellä mainittujen henkilöiden mielestä?

Viime viikolla Salon Seudun Sanomissa (todennäköisesti myös monissa arvostetummissakin sanomalehdissä) kerrottiin sponsoreiden tiivistäneen säännöllisiä tapaamisiaan tuotantotiimin kanssa. On mielenkiintoinen ajatus, kuinka säännöllistä voidaan tiivistää, mutta tässä on selkeästi haluttu antaa viesti, että sponsorit ovat kyllä kiitollisia julkisuudesta, mutta eivät toivo brändinsä likaantumista.

Joskus oli sanonta, että mainetta on tullut lisää, mutta kunnia on mennyt. Jossain mielessä näyttää kuitenkin olevan trendi saada mainetta kunnian kustannuksella - julkisuuteen hinnasta välittämättä. Hyötyjä ei kuitenkaan ole tuntemattomuudesta pomppaava tähti - hän itse asiassa on pelin suurin häviäjä. Kautta aikojen ihmiset ovat nauraneet kuralätäköihin kaatuville - kuka nyt jaksaisi seurata henkilöä, joka pysyy pystyssä. Kuka sponsori pystyy väittämään, että on solminut sopimuksen kyseisen formaatin kanssa uskoen, että sarjassa kuvataan pyhäkoululasten elämää?

Rahastus on vain rikka rokassa, pahinta on arvokasvatus, jota tapahtuu salakavalasti suoraan silmiemme edessä. Ei kilpailijoita ole valittu ilmoittautumis-, pituus- eikä ikäjärjestyksessä, vaan kiinnostavuuden on ollut tärkein määräävä tekijä. Luonnollisesti heidän psyykettään on testattu; ei tuotantoyhtiö voi ottaa sellaista riskiä, että joku joutuisi suorassa lähetyksessä psykoosiin [joskin muutaman episodin katsomisen perusteella erään henkilön psyykkeen kestokyky epäilyttää] - siitäkös sponsorit innostuisivat!

Oleellinen kysymys lienee siis, että mikä kiinnostaa kansaa? Ikävä kyllä, mikään tavallinen ei enää kiinnosta, vaan aina täytyy ampua yli. Sarjaa on myös toimitettu siten, että "normaalit" karaoke-keskikaljabaareissa notkuvat näyttävät jopa tylsiltä. Moni nauraa itsensä mokaajille ruudun äärellä, ja siksi seuraakin sarjaa. Kuitenkin joku, jolla on avoin mieli ja kehittymätön persoonallisuus seuraa uutta idoliansa, jollaiseksi hän haluaa tulla. Kun hän on aikuinen, tarvitaan paljon enemmän saamaan hänen mielenkiintonsa. Kuka tätä peliä oikein kuljettaa, kuka ohjaa arvojamme?

Lisää...

17.8.08

Katkeraa kalkkia

En ole postannut pitkään aikaan mitään blogiini, ja minulle on hyvä selitys. Syys pitkään hiljaisuuteen on se, että olen pitkittänyt erittäin vaikeasta aiheesta kirjoittamista. Minun on nimittäin myönnettävä, että olen ollut väärässä - tai ainakin toiminut väärin.

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kertoivat, että joku ajaa Jeesuksen nimissä demoneita ulos ihmisistä, ja pyysivät, että Jeesus keskeyttäisi huijareiden toiminnan. Jeesus vastasi tylysti, että joka ei ole häntä vastaan, on hänen puolellaan. Paavalille myös kanneltiin joidenkin julistajien motiiveista, ja hän iloitsi, että pääasiahan on, että Jeesusta julistetaan!

Tämän sanottuani on kuitenkin todettava, että paimenien tehtävä on puolustaa laumaa. Paimenien tulisi kuitenkin ymmärtää, ettei heidän tehtävänsä ole paimentaa muuta kuin omaa laumaansa. Internet on vaarillinen väline, jolla me voimme aivan liian kasvottomasti sanoa mitä tahansa ajattelematta, että kyse on toisesta ihmisestä - vieläpä Jumalan omasta.

Olen pitkään miettinyt tätä asiaa, ja nyt kirjoitettuani tästä, en saisi toimia samoin - mutta kuinka ihmeessä sitten puuttua asioihin, joista on eri mieltä? Ehkäpä ei ainakaan tulisi olla liian kerkeä puuttumaan joka asiaan. Ehkäpä ei tarvitsisi pitää itseään niin erinomaisena, että on oikeutettu tai jopa velvoitettu kertomaan mielipiteensä joka asiasta.

Päätän tämän lainaukseen Sananlaskujen 15:18 - "Kiivas mies panee alulle riidan, pitkämielinen riidan lopettaa." Väärässä olemisen myöntäminen ja anteeksipyytäminen on vaikeaa, mutta harva meistä on niin täydellinen, että selviää virheittä.

Lisää...

11.4.08

Uskon puolesta - painostavasti?


Olin viime viikonloppuna pitämässä kanavaa aiheesta "Miten puolustan uskoani". Osallistujissa oli aika eri ikäisiä nuoria, 15-35 vuoteen oli pääjoukko, lisäksi joitakin vanhempia. Selkeästi jotkut olisivat kaivanneet konkreettisempaa opetusta, jossa olisin kertonut kaikki oikeat vastaukset toisten vääriin kysymyksiin.

Eräs antoikin palautetta, että hänestä tuntui kuin olisin yrittänyt opettaa harhaoppeja, kun esittelin Katolisen kirkon kannan siihen, että emme me voi sanoa, ketkä pelastuvat ja ketkä eivät. He näkevät mahdollisena, että jossain muissa kulttuureissa ja uskonnoissa saattaa olla yksilöitä, jotka tietämättään palvovat Jeesusta. Esittelemällä eräiden kristittyjen avarakatseisen teorian olenkin opettamassa nuorille, että heidänkin tulisi pitäytyä "puupaalijumalien" (suora lainaus) palvomisessa.

Onko mahdollista vakuuttaa toinen uskon järjellisyydestä, että hän tulisi lähes väkisin uskoon?

Onneksi ei voi - tai ainakaan ei pitäisi. Paavali sanoo, että puhe rististä on hulluutta tälle maailmalle. Toisaalla hän kirjoittaa, ettei seurakunnan joukossa ole montaa viisasta. Jeesus itse puhkeaa ylistämään, kuinka valtakunnan salaisuus on salattu niiltä, jotka luulevat jotakin olevansa, ja ilmoitettu lapsenmielisille - yksinkertaisille ja avarakatseisille.

Maikkarin nettisivut uutisoivat: "Keuhkoton sammakko murtaa evoluutioteoriaa - Indonesiassa on löydetty harvinainen keuhkoton sammakko. Tiedemiesten mukaan tämä poikkeuksellinen laji sattaa paljastaa uusia merkittäviä asioita evoluution kulusta (kuvan sammakko ei liity tapaukseen, kuvasta kiitokset ronnibobs/sxc.hu).

Kyseinen sammakkolaji, Barbourula kalimantenisis hengittää pelkästään ihollaan. Biologi David Bickford Singaporen yliopistosta kertoo, että monet sammakot hengittävät osittain ihonsa kautta, mutta nyt löydetyllä lajilla ei ole lainkaan keuhkoja.

Evoluution yksi keskeisimpiä kehityskulkuja oli se, kun eläimille kehittyivät keuhkot ja ne siirtyivät vedestä maalle. Professori Bickford sanoo, että tämä laji on kääntänyt kehityksen päinvastaiseksi.

Kyseinen sammakko näyttäisi kadottaneen keuhkonsa miljoonien vuosien kuluessa sopeutuakseen nopeasti virtaavan kylmän ja makean veden olosuhteisiin Borneon sademetsissä.

Maailmasta on löydetty aiemmin vain kolme vastaavanlaista keuhkotonta eläintä. Kaksi salamanterilajia ja eräs matomainen olio - caecilian.
" (http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2008/04/633909 11.04.2008 10:19)

Jos tämän tekstin kanssa lähtisin väittelemään tänään, perjantai-iltana, kaupungille, montako käännynnäistä saisin? Tuskin yhtäkään. En tunne ketään, joka olisi tullut uskoon järjellisin perustein. Olen kyllä kuullut eräästä lakimiehestä, mutta en tunne häntä. Ei kukaan voi tulla Jumalan luo, ellei Jumala häntä vedä.

Ovatko järjelliset perusteet turhia? Eivät todellakaan, mutta kuten eräs tuttavani toistuvasti toteaa: "Ei yksi pääskynen kesää tee". Hyvillä perusteilla voimme murtaa jäätä ja tehdä kristinuskosta vähemmän hullutukselta näyttävän - tosin voimme itse omalla elämällämme olla vähentämässä ennakkoluuloja paljon tehokkaammin. Tarvitsemme Pyhää Henkeä, tarvitsemme rakkautta - emme saa painostaa ketään uskoon!

Lisää...

27.3.08

Uusi kirkkokunta


Mielenkiintoista, että Koivisto lähti mukaan piispaehdokkaaksi. Kuvittelikohan hän, että hänellä oli todellinen mahdollisuus tulla valituksi? Jos olisin ollut Koiviston kengissä, itse olisin varmaan lähtenyt myös mukaan kisaan, ihan vain näpäyttääkseni systeemiä. Kuinka ironista se olisikaan ollut, jos Koivisto olisi valittu Nemesiksensä seuraajaksi!

Eriskummalliseksi tilanteen tekee kuitenkin se, että välittömästi pudottuaan kisasta, Koivisto ilmoittaa oman kirkkokunnan perustamisesta. Ja mistä syistä! Nokia Mission oman tiedotteen mukaan syitä ovat:
* Uskoontulleet ovat löytäneet Nokia Mission hengelliseksi kodikseen
* Raamatulla ei ole kirkossa painoarvoa
* Kirkko haluaa miellyttää ihmisiä, ja kysyy heiltä mitä he haluaisivat

Nyt kirkko on jälleen kysynyt ihmisiltä, mitä he haluavat, ja he ovat sanoneet, etteivät halua Koivistoa. Markku sai Tampereen piispanvaalien ensimmäisellä kierroksella 66 ääntä, ollen näin viimeinen ehdokkaista. Onko tämä sellainen asia, jossa ei olla kuultu Jumalan ääntä? No, ei näin ole kukaan väittänyt, mutta kysymys jää kiusallisesti leijumaan ilmaan.

Ilmoittamalla uuden kirkkokunnan perustamisesta näin nopeasti, Koivisto on antanut aihetta esittää myös toisen kysymyksen: kuinka vakavissaan hän oli mukana piispanvaalissa. Ymmärrän, että jos hän on ollut vähänkään tosissaan, tulos oli pettymys (varsinkin kun hänen kannattansa järjestivät kovaäänisen valintakampanjan!). Ehkäpä Koivisto ajatteli, että piispana hän voisi uudistaa kirkkoa nopeammin, ja nyt täytyy etsiä uusia väyliä.

Nähtäväksi jää, pitääkö Koiviston, Aro-Heinilän ja kumppaneiden lupaus, että muista kirkoista ei väkeä kalastella. Tällä hetkellä toiminnassa on mukana kansallisesti paljon luterilaisia, helluntailaisia, vapaakirkollisia ja muulaisia - sanotaanko heille, että show on ohi, menkää kotiin? Kirkkokunnan perustaminen ei tule olemaan helppoa - heillä on edessä vakava keskustelu seurakuntanäkemyksestä ja kasteesta. Onnea vaan, toiminnanjohtaja ja hengellinen isä!

Lisää...

14.3.08

Leipäpappi ja Leipäministeri


Tapaus Kanerva on puhuttanut taas. Päitä on pyöritelty tiuhaan, joku ehti samaan syssyyn nousemaan ja vaatimaan kaikkia kansalaisia kantelemaan, jos ovat saaneet kiinni pääministerin valheesta. Poliitikoiden uskottavuus on päässyt taas lööppeihin, vaikka Väyrysestä ei kukaan kirjoitakaan! Anteeksi vain, Ilkka ja Matti - minäkään en voi olla puuttumatta tähän myrskyyn vesilasissa.

Tutkijat sanovat, että hyvä kun Kanerva ymmärsi pyytää anteeksi. Minusta se ei kuitenkaan vaikuttanut anteeksipyynnöltä, vaan selittelyltä. Anteeksipyytäjä asettaa itsensä tilanteeseen, jossa anteeksiantaja saa itse päättää antaako anteeksi vai ei. Selittelijä pukee anteeksipyyntönsä muotoon, jonka jälkeen kuulija/lukija ihmettelee, että mitä tässä nyt oikeastaan pyydettiin anteeksi. Mitä Kanerva oikeastaan pyysi anteeksi? Sitä, että hän luottaa ihmisiin liikaa ja että hän on liian sosiaalinen. Kuka luottaa keneen liikaa ja ovatko seksuaalissävytteiset tekstiviestit sosiaalisen ihmisen tunnusmerkki?

En kuitenkaan tunne ministeri Kanervaa. Media tuskin on kuitenkaan nostanut kohua ihan tyhjästä, ei ministeri muuten "pyytäisi anteeksi". Eri portaaleissa on kuluneen viikon varrella ollut gallupeja eri sanakääntein samasta aiheesta: "Syökö kohu Kanervan uskottavuutta?"

Kysymys lienee siitä, voidaanko katsoa, että ministerillä on yksityiselämää. Sana ministeri tarkoittaa palvelijaa (lat.) - tästä samasta sanasta tulee joidenkin maiden nimitys papeista. En väsy kirjoittamaan tästä aiheesta, että (seurakunnan)palvelijan uskottavuus ei voi olla kiinni pelkästään työn perusteella annetusta näytöstä. Mielestäni ministerin kallein omaisuus on poliittinen uskottavuus. Sama pätee seurakunnassa - saarnan tekee uskottavaksi se, että kyseinen henkilö on rehellinen käsittelemänsä aiheen edessä, ja että hän pyrkii elämään sitä todeksi arjessa.

Jo pitkään seurakunnassa on ollut käytössä nimitys "leipäpappi" henkilöstä, joka tekee työtä palkasta. Myös seurakunnan työntekijät ovat demokraattisesti valittuja niistä henkilöistä, jotka ovat asettuneet ehdolle ja täyttävät tietyt kriteerit. Ohjaavana periaatteena pidetään tunnistettavissa olevaa kutsumusta - neuvoa, opettaa ja kehottaa.

Raamattu sanoo, että joka teistä tahtoo olla kaikkein suurin, olkoon kaikkien muiden palvelija. Todellista suuruutta on asettaa omat halut ja tarpeet - niin terveet kuin epäterveetkin - toissijaisiksi suhteessa toisten etuun. Tätä ei voida rajoittaa "seitsemästä neljään" -työaikaan, vaan sen täytyy läpäistä koko elämä. Vain aito ihminen voi olla uskottavasti toisille omistautunut palvelija.

Leipäpappi ja leipäministeri tekevät työtään muista motiiveista, jotka - mitä ovatkin - ovat lähtöisin ihmisen itsekkyydestä, ahneudesta ja ylpeydestä. Älkäämme valitko johtajiamme (yksin) sen perusteella miten hyvin he pyörittelevät papereita, katsokaamme miten he elävät ja ovatko he oikeasti kiinnostuneita palvelemaan toisia ja asettamaan muiden edun omansa edelle.

Lisää...

6.3.08

Älkää kaikkia henkiä uskoko


Monta juttua ollut mielessä, mitä on uutisissa ollut viime aikoina. Raija Pelli, Poliisi-TV:n entinen juontaja, kertoi muutamissa lähteissä saavansa viestejä tuonpuoleisesta. Pelli kertoi, että vaikka nämä kohtaamiset pelottavat, hän aikoo avautua niille. Robbie Williams, poptähti, kertoo nähneensä ufoja. Viimeisin kohtaaminen tapahtui, kun hän oli kirjoittamassa laulua ufojen kohtaamisesta - olipa yllättävä sattuma...

Olen huolissani tämän päivän suuntauksesta, joka pitkän materialistisen kauden jälkeen on heittäytymässä suinpäin kohti kaikkea henkistä. Uskon, että tämä johtuu nimenomaan siitä, että hengellinen todellisuus on kielletty yhteiskunnassamme niin pitkään. Siksi ihmiset ovat kiinnostuneita henkiparantamisesta, rajatiedosta yleensä, salaseuroista ja enkelien kohtaamisesta. Monikaan ei tiedä, millaisten voimien kanssa ovat tekemisissä, mille vaikutuksille he ovat avanneet avoimet ovet omaan elämäänsä.


Nuoruudessa olin kiivas ateisti. En ollut aivan puhdas ateisti, koska uskoin tuonpuoleiseen ja henkien olemassaoloon ja sellaiseen. Olin kiinnostunut hengistä ja mustasta magiasta. En tiedä mistä sain päähäni vieraan sanan, jonka ymmärsin olevan jonkin hengen nimi. Aloin rukoilla tuota nimeä, kunnes eräänä iltana kohtasin tuon hengen - näin hänet omilla silmilläni. Se oli viimeinen kerta, kun mainitsin ääneen tuon nimen.

Pelottava voi olla hyvinkin kiehtovaa. Katsoin mielelläni kauhuelokuvia ja luin taskulampun valossa peiton alla Stephen Kingejä. Toivoin, että minullakin voisi olla noitavoimia, jotka palvelisivat minua. Haaveilin saatananpalvojaksi ryhtymisestä - jälkeenpäin ajatellen en onneksi tiennyt yhtäkään sellaista.

Joku ajattelee, että kaikki pelko on perkeleestä mm. Ensimmäisen Johanneksen kirjeen mukaan. En ole samaa mieltä - pelko voi pelastaa meidät monelta vaaralta. Myös Jumalaa meidän tulee pelätä ja kunnioittaa ymmärtäen, että kyse on pyhästä Jumalasta.

Olen katsonut muutamia Chris Angelin "taikatemppuja". Ottamatta kantaa siihen, ovatko ne trikkikuvausta vai eivät, joissakin tempuissa on selkeä antikristillinen viesti. Chris mm. kävelee veden päällä yhdessä tempussa, toisessa hän leijuu ilmassa. Selittämätön saa ihon kananlihalle, mutta miksi se kiehtoo samalla kun se pelottaa?

Luulisin, että yliluonnollinen kiehtoo osin siksi, että olisi vaikea kieltää sen olemassaolo, kun on kerran tullut sen kanssa vastakkain. Ufo-havaintoja tehneistä henkilöistä tehtiin tutkimus, jossa todettiin, että heistä useilla oli taustalla okkultistisia kokemuksia - spiritistisiä istuntoja, tarottia, astrologia, henkiparantamista... Kun avaamme itsemme tuolle todellisuudelle, emme itse astu sisään uuteen ulottuvuuteen, vaan altistamme itsemme toiselle maailmalle - maailmalle, jota normaalisti pelkäisimme ja välttelisimme.

Joku voisi sanoa, että kyse on samankaltaisesta asiasta, kuin jos alat seuraamaan liikenteessä keltaisia autoja, alat nähdä joka paikassa keltaisia autoja, joita et aiemmin uskonut olevan montaakaan. Hengelliset asiat ovat tosia, ja siksi meidän tulee olla tarkkoja sen kanssa, mille itsemme avaamme.

Jos olemme Jeesuksen omia, ei meidän tarvitse pelätä, mutta olla kuitenkin tietoisia, että voimme avata itsemme väärille asioille - sen jälkeen ei tarvitse ihmetellä, miksi huomaamme esim. suuttuvamme ilman kummempaa syytä tai kamppailevamme riippuvuuksien kanssa, joista luulimme päässeemme eroon.

Jos taas emme ole antaneet Jeesukselle elämäämme, ja olemme avautuneet vieraille vaikutuksille ilman, että olemme tarkkaan tienneet mitä olemme tehneet, olisi syytä keskustella asiasta jonkun kristityn kanssa. Kuten kerroin, ennen uskoontuloa minä olin avannut itseni henkimaailmalle - tämän seurauksena näin vielä muutamia vuosia ahdistavia enneunia, ennen kuin uskalsin kertoa taustastani muutamalle pastorille jotka rukoilivat puolestani sillä seurauksella, etten tämän jälkeen ole enää nähnyt niitä unia - nyt siis kymmeneen vuoteen!

Raamattu ei kiellä henkivaltojen olemassaoloa - päinvastoin! Se kuitenkin opettaa, ettei näiden henkien tulisi antaa kiehtoa itseämme. Niiden opetus on eksyttävä ja samaan aikaan innostava. Jos olet kohdannut jotain yliluonnollista, joka kiehtoo ja pelottaa samaan aikaan, kysy seuraavan kerran vastaavassa tilanteessa - olkoot se sitten ufo, enkeli, näky unessa tai mitä vaan - onko Jeesus Kristus, Jumalan Poika, ainoa tie pelastukseen. Vastauksesta voit sitten päätellä mistä lähteestä kohtaamasi taho ammentaa voimansa.

Henkimaailma on siis todellinen ja kiehtova, mutta sen tarkoitus on eksyttää meidät totuudesta. Totuus on se, että Jeesuksen Kristuksen jalkojen juuressa tulevat kaikki vieraat henget matelemaan ja ne tullaan hävittämään ikuisessa tulessa. Niitä ei siis kannata seurata, sillä heidän tiensä johtaa pelkästään tuhoon, kun taas Jeesusta seuraamalla voimme päästä iankaikkiseen elämään.

Lisää...

9.2.08

Jyrki, Jyrki - älä tyrki!


Yle.fi -uutisten mukaan Jyrki sanoi näin Stora-Enso -keskustelussa: "Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa masentua tai jäädä toimettomaksi, käymään väittelyä syyllisistä. Sillä taistelulla, että ollaan eri poteroissa ja etsitään syyllisiä, ei synny yhtään työpaikkaa." Leimattuaan syyttelyn turhaksi hän sanoo Vasemmistoliitosta: "Ne haluavat pelata omaa pikkunäppärää poliittista peliään." Mielenkiintoista syyttelyä, täytyy sanoa.

Hassua, että hallitus syyttää, ettei oppositio ole pyrkinyt luomaan uusia työpaikkoja. Minä kun luulin, että ne ovat oppositiossa juuri siksi, että hallituspuolueet ovat sanoneet hoitavansa hommat tämän kauden ajan! Opposition tehtävä onkin arvostella ja tuoda esiin hallituspuolueiden poliittisen linjan epäkohtia. Heillä on oikeus syytellä, hallituksella ei.

Samat sanat muuten isoherra Vanhasellekin, joka taannoin tuohtui aika lapsellisesti. Ei pitäisi lähteä isojen poikien leikkeihin jos ei tiedä, että siellä tulee myös kohtuullisesti paskaa niskaan. Ei aina voi olla kivaa, vallan mukana tulee vastuu, jota demokratiamme aika huonosti peräänkuuluttaa tällä hetkellä.

Stora-Enson tapaus tuo mieleen ihan hakematta Raamatun kertomuksen miehestä, joka sai niin suuren sadon, että se ei mahtunut hänen aittoihinsa. Niinpä hän purki aitat ja rakensi suuremmat tilalle voidakseen nauttia leveästä elämästä. Toisin kävi, hän kuoli seuraavana yönä.

Valtion omistajapolitiikkaa tulisi toden teolla arvioida uudelleen. Telia-Soneran 3000 työntekijän irtisanominen samaan aikaan, kun maksetaan enemmän osinkoa kuin on osaketta kohti tehty voittoa - terve järki sanoo, ettei osinko voi olla edes saman verran kuin tehty voitto! Myös työntekijöillä on oikeus saada osuus hyvästä tuloksesta. Minä ainakin suosittelen tuollaisen lakialoitteen tekemistä vaikka Vasemmistoliitolle, karatkoot isot firmat vaikka Timbuktuun jos ei miellytä, jonkinlainen oikeus ja kohtuus tässäkin maassa on oltava!

Kuva: darktaco (sxc.hu)

Lisää...

5.2.08

Jos minä olisin...


Piispa Pihkala saarnasi kansanedustajille vuoden 2008 valtiopäivien avauksen yhteydessä järjestetyssä jumalanpalveluksessa. Hän puhui ilmastonmuutoksesta ja päästökaupasta. Oleellista ja ajankohtaista? Onko tämä suurin huoli joka kirkolla on? Huomasin kysyväni itseltäni, että mistä minä olisin saarnannut?

Heti on sanottava, etten usko, että minusta koskaan tulee piispaa joka saarnaa valtiopäivillä, mutta se ei tarkoita sitä, etten voisi vaikuttaa muutoin - saarnan ja muun julkisen sanan kautta äänestämisen ohella. Vaikka en ymmärrä kirkon ja valtion välistä suhdetta, se ei tarkoita sitä, etteikö kirkolla pitäisi olla sanottavaa yhteiskunnallisissa asioissa. Mutta silloin, kun kirkolla on käytettävissään näin herkullinen foorumi, eikö silloin kannattaisi käyttää tilaisuus hyväkseen ja puuttua johonkin kirkon kannalta todella oleelliseen asiaan?

Mitä jos Pihkala olisi nostanut saarnan keskeiseksi teemaksi köyhyyden ja tuloerojen kasvamisen? Ehkäpä hän olisi voinut sanoa valtiolle: "älkää tehkö niin kuin me teemme, vaan niin kuin me sanomme, että teidän olisi hyvä tehdä." Kestääkö kirkon uskottavuus oikeasti lihavat osakesalkut ja pankkitilit yhtäaikaisen sanoman kanssa köyhistä välittämisestä?

Entäpä jos hän olisi puhunut globalisaatiosta ja yritysetiikasta? Puuttunut järein sanoin tehtaiden sulkemiseen ja tuotannon siirtämiseen ulkomaille? Julistanut, että kyseiset yritykset ja valtio suuromistajana toimii lyhytkatseisesti? Murehtinut alkoholiverotusta, tuominnut seksuaalisen häirinnän ja itkien vaatinut tv-ohjelmien ja pelien ikärajojen nostamista ja valvonnan tehostamista? Vaatinut palkallista isyysvapaata pakolliseksi ja esittänyt, että kansanedustajilla tulisi olla puhdas rikosrekisteri ja että myöskin ministerien perheenjäsenten tulisi luopua osakkeiden omistajuudesta?

Pelkään pahoin, että kirkko on ajautunut tilanteeseen, jossa heillä ei ole mielipiteenvapautta, tai että heillä ei ainakaan ole varaa siihen. Kuulin osuvan sanonnan jokin aika sitten: "Kun profeetat vaikenee, talousmiehet tilalle astelee." Profeetta on henkilö, joka uskaltaa julistaa Jumalan mielipiteen, vaikka se merkitsisi hänen tai hänen yhteisönsä maineen ja aseman vaarantumista. Pitääkö Suomen kirkko yllä profeetallista ääntä tällä hetkellä?

Mediaseksikkyys ei välttämättä ole kovin hurskasta (joskin ortodokseilta se näyttää sujuvan). Kirkon ja sen edustajan välillä tulee vallita tasapaino - muuten sanoma ei ole uskottava. Ehkäpä Pihkala puhui sydämestään (ilmastoasioista) ja oli 100% uskottava, mutta poltteleeko hänen taskunpohjallaan 30 hopearahaa, jotka muistuttavat köyhien ja tavallisten ihmisten asian myymisestä? Salonkikelpoisuus sikseen, nyt olisi kannattanut jyrähtää!

Alkuperäinen kysymys kuitenkin oli, että mistä minä olisin saarnannut? Mikä on minun sydämeni palo - jos tuollaiselle yleisölle pääsee kerrankin saarnaamaan, eikö silloin saarnaa juuri siitä kaikkein tärkeimmästä asiasta? Olisi hölmöä jättää tilaisuus käyttämättä ja vain varmistella omia asemiaan. Bono sanoi eräässä haastattelussa osuvasti, että kuuluisuus on typerä juttu, mutta kun hänellä nyt kerran on kuuluisuutta, olisi hölmöä olla käyttämättä sitä oikeiden asioiden hyväksi!

Niin, minä olisin varmaankin saarnannut Raamatun antamista johtajuuskriteereistä. Olisin kertonut, että lahjakkuus ei ole tärkeintä, vaan luonne. Moraali ja luotettavuus ovat ensiarvoisen tärkeitä, rehellisyydestä suomalaiset on ennen tunnettu. Hallitus ja eduskunta ovat tällaisissa asioissa esikuvia - muuten lailta putoaa pohja ja olemme ajautumassa anarkiaan. Olisin maininnut, että johtajuus on tehtävä, ei etuoikeus eikä asema. Johtajien tulisi olla niitä jotka ovat riittävän kypsiä ajattelemaan oman itsensä sijasta toisia ja ajamaan muiden etuja. Varmasti olisin Jeesuksestakin puhunut, mutta ilmastonmuutoksesta? Tuskinpa nyt kuitenkaan.

Kuva: Spekulator (Stock Exchange)

Lisää...

24.1.08

Puolesta ja vastaan


Paavo Hiltuselta on tullut omaelämäkerta. Kukakohan keksi mainostaa häntä kristillisen uskon puolestapuhujana? En yleensä tapaa kirjoittaa tällaisia ajatuksia nimillä, mutta en usko, että Paavo olisi itseään näin kuvaillut. Ja jos sittenkin on, niin ei miestä ainakaan huonosta itsetunnosta voida syyttää.

Jos katson Paavon "elämäntehtävää", niin minussa herää kysymys, että mitä on oikea evankelisen uskon puolustaminen? Sen kuvan perusteella, joka minulle on välittynyt hänestä joidenkin hänen omien kirjoitustensa perustella (meistä kristityistä), tarkoittaako se todella sitä, että pitää ampua alas kaikki sellainen toiminta kirkon sisällä, joka eroaa totutusta? Tarkoittaako se sitä, että ammutaan ensin ja kysytään sitten? Tarkoittaako se sitä, että julkaistaan rajuja syytöksiä ilman että on itse perehdytty asioihin? Ikävä kyllä, tällaisen kuvan minä olen saanut Paavon "puolestapuhumisista", ja niin monen muunkin, ilmeisesti hyvää tarkoittavan, uskovan toiminnasta.

Ymmärrän kyllä, että Raamattu käskee koettelemaan kaikki, mutta samassa yhteydessä sanotaan, että pitäkää se mikä on hyvää. Mielestäni tätä kohtaa voisi selittää arkisella kuvalla ruokapöydästä, jossa lapsi kysyy mitä tuo vihreä juttu on. Vanhemmat tietenkin selittävät, ja sanovat, että maistaa täytyy ainakin, mutta jos se ei ole hyvää, ei tarvitse syödä. Me kristityt olemme tottuneet kiertämään kaukaa ne pöydät, joissa on outoja ruokia tarjolla.

Miksi me pelkäämme niin paljon? Tuleeko meihin vieraita henkiä jos olemme samaa mieltä jonkun ristiriitaisen henkilön kanssa? Onko meidänkin "puolestapuhumisemme" sitä, että kaivamme toisistamme sontaa, niin kuin tällä hetkellä näyttää käyvän missikilpailujen eri leireissä täällä koto-Suomessa?

Jeesus sanoi muinoin, että antakaa heidän olla, että joka ei ole minua vastaan, on minun puolestani. Samoilla linjoilla tuntui olevan myös Paavali. Entä mistä maailman piti meidät tuntea? Keskinäisestä yhteydestä, rakkaudesta. Mitä meidän tuli olla suhteessa toisiimme? Palvelijoita, niitä, jotka kunnioittavat toisia ja tukevat, rohkaisevat ja puolustavat toisiaan.

Entä missä on tuomio? Jeesuksella, viimeisellä tuomiolla? Kuinka meidän tulikaan suhtautua niihin, joilta ei kaikki onnistu eka yrittämällä? Jutella ensin kahden kesken, sitten parin kaverin kanssa, ja jos tyyppi ei vieläkään ymmärrä, niin sitten seurakunnan johtajien kanssa - ei koko maailman ja internetin kanssa! Eikö olisi aika lopettaa soutuohjeiden huutaminen rannalta tai toisesta veneestä?

Niin kauan kuin me keskitymme vikoihin saatamme vaikuttaa todella tehokkailta saamatta aikaan yhtään mitään hyvää. Arvostetaan ja tuetaan niitä, jotka yrittävät, vaikka eivät näyttäisi osaavan. Neuvotaan heitä, jos olemme siinä asemassa, jos olemme huolissamme, rukoillaan heidän puolestaan. Ei meidän Jumala ihan oikeasti ole niin pieni...

Ps. Anteeksi Paavo, että vedin sinun nimesi tähän juttuun. Jos luit jutun loppuun asti, varmasti ymmärsit, ettet ollut tämän tarinan päähenkilö.

Lisää...