”Suomen peruskoulutus
on maailman paras” — ”Suomessa on maailman toiseksi vähiten korruptiota” — ”Suomi
on maailman vakain valtio” — ”Suomessa on maailman vakain hallinto”.[1]
Nämä tilastotiedot
kertovat kohta satavuotiaan Suomen saavutuksista, joiden suhteen tasavallan
presidentti kiittää jokaista kansalaista:
Listan asiat
eivät ole sattumaa. Voisimme puhua sisusta ja suomalaisesta rehellisyydestä
näiden takana, mutta itse ajattelen että koulutus oli ensin, sitten vasta kana.
Platonin teoksessa Tasavalta, Sokrates
esittää:
Heille (kansan johtajille) pitää kertoa
että heillä ei ole tarvetta maalliselle ja katoavaiselle kullalle ja hopealle,
koska heillä on sydämissään taivaallinen kulta ja hopea, jonka jumalat ovat
antaneet heille pysyväisesti, ja että olisi vääryyttä saastuttaa heidän
hallussaan olevaa taivaallista kultaa sekoittamalla sitä maallisen (kullan) kanssa,
koska heidän (kultansa) on vailla epäpuhtauksia, kun taas rahvaan valuutta on vääryyden
yleinen lähde.[2]
Tuo korostettu ”kertoa”
tarkoittaa koulutusta. Sokrateen näkökulmasta se on asia, jonka pysyvyys voi yksin
turvata terveen yhteiskunnan pysyvyyden.
”Hyvä koulutus”
estää johtajia toimimasta yhteiskuntaa vastaan. Se luo suitset heidän omalle
mielihyvän kaipuulleen. Se näyttää heille, että kysymys on palvelemisesta, ei
hyväksikäyttämisestä. Ihanteellisessa yhteiskunnassa etsitään yhteistä parasta,
joka on kompromissi. Rikkoutuneessa yhteiskunnassa vahvat (johtajat) ovat
raatelevia susia, jotka käyttävät toisia hyväkseen.
Sokrateen
ajatuksissa on paljon yhtymäkohtia nykypäivän keskusteluun johtajien
palkitsemisesta. Hän näkee kaksi yhtäläistä vaaraa:
1)
Johtajien
palkkiot ovat niin pienet, että he alkavat riistää muilta tullakseen toimeen.
2)
Johtajien
palkkiot ovat niin suuret, että he alkavat luulla olevansa parempia kuin muut,
omaksuvat sen mukaisen elämäntyylin, ja vaativat sen jatkuvaa (ja enenevää)
rahoittamista.
Sokrates näkee,
että molemmissa tapauksissa sekä johtaja itse että myös yhteiskunta on
rikkoutunut. Yhteiskunta, joka tuottaa sellaisia johtajia ja sallii heidän
käyttää valtaa väärin, on kadottanut perusajatuksensa yhteiskunnasta. Kyse ei
ole johtajien onnellisuudesta vaan kaikkien onnellisuudesta. Kaikkien
onnellisuus ei voi toteutua maksimissaan, mutta kaikki voivat olla
suhteellisesti yhtä onnellisia.[3]
Tämä edellyttää sitä, että koulutus pitää johtajat kurissa.
Miten tästä
tilanteesta voi tervehtyä? En ole varma onko se mahdollista. Mutta tervettä
yhteiskuntaa voidaan pitää yllä pitämällä kiinni koulutuksen/kasvatuksen periaatteista.
Ehkä tässä mielessä uuden kiukaan ostaminen tulee halvemmaksi kuin uusien
vastusten hankkiminen. Toisaalta Sokrateen näkemys koulutuksen merkityksestä
pakottaa näkemään tehdyt ratkaisut pitkässä juoksussa. Ehkä meidän suuria
palkkioita nauttivat johtajat ovat korruptoituneita ja läpeensä lahoja. Ehkä
meidän toivomme on seuraavassa sukupolvessa,[4]
mutta ne eivät kasva suoraan ellei niille kerrota missä aurinko on. Saamme olla Suomessa tyytyväisiä niin monista terveistä johtajista, mutta meidän on varmistetteva että koulu saa jatkossakin kasvattaa (puhumattakaan humanististen aineiden merkityksestä terveiden ihmisten ja yhteiskunnan kasvulle).
Ps. Tämä on tällainen harrastelijafilosofin lukuraportti.
Lisää...
[2]
416 (oma suhtellisen vapaa suomennos
H.D.P. Leen englanninkielisestä käännöksestä: Penguin, 1955).
[3]
421.
[4]
Mietin Psalmi 8:2 lupausta
seuraavasta sukupolvesta. Vauvojen syntyminen tarkoittaa edellisen sukupolven
ikääntymistä ja ennustaa heidän väistymisensä.
