Mikrosiru666

Kirjoitin reilu viikko sitten: "En kovin innoissani vouhota minkään mikrosiruasian takia.." Ehkäpä minun on selitettävä itseäni hieman tarkemmin. Mielestäni asenteeni ei ole ristiriidassa uskovaiselle, päinvastoin.

Tiedän, että ajatusteni takia moni pitää minua varmasti nyt hereetikkona. Jos joku menettää yöunensa Digitodayn artikkelin johdosta, jossa on video miehestä, joka asentaa itselleen mikrosirun käteen, jossain on vikaa, ja pahasti. Artikkelin videosta on pitkä matka Pedon merkkiin.



Ensinnäkin on ihmeellistä, että vanha juttu nostattaa tällaisen kohun - video julkaistiin Digitodayssä 16.10., youtubeen se on ladattu kaksi kuukautta aikaisemmin, ja ensimmäinen mikrosiru on todistettavasti istutettu ihmiseen vuonna 1998 - kymmenen vuotta sitten!

Miksi en vouhota mikrosiruja vastaan
1) Suurin osa tapaamistani ihmisistä, jotka vouhottavat mikrosiruja vastaan, eivät ole olleet ns. vakuuttavia persoonia. Syitä persoonien epävakauteen on ollut monia, enkä halua leimata ketään mainitsemalla edes esimerkkejä. Yhdenkään vakavasti otettavan auktoriteetin en ole kuullut kehottavan seurakuntaa pidättäytymään mikrosiruist ja varastoimaan purkkiruokaa kallionkoloon.

2) Ilmestyskirjan sanoman on tarkoitus luoda toivoa, ei pelkoa. Kuitenkin suurin osa niistä, jotka "vouhottavat" mikrosiruista ja antikristiuksesta, tuntuvat lähestyvän aihetta juuri pelosta. Eikö Johannes kirjoita toisessa tekstissään: "Pelossahan on rangaistusta jo kylliksi"? Jeesus Kristus on voittaja, eikä meidän tarvitse pelätä mitään.

3) Ilmestyskirjassa sanotaan, että 666, pedonmerkki, on ihmisen luku, jonka kaikki, jotka osaavat laskea kykenevät selvittämään. Luku oli keisari Neron nimen lukuarvo. Kukaan ei saanut ostaa tai myydä esim. taloaan, jos ei palvonut keisaria. Keisarin palvominen ei tapahtunut vahingossa, vaan kadulla oli aseistettuja sotilaita, jotka vartioivat, että keisarin kuvaa kumarrettiin. Jos joku asentaa käteensä mikrosirun, jolla saa auki asekaapin oven, ei se tee hänestä antikristuksen palvojaa, sillä pedon palvominen vaatii asian tietoisen hyväksymisen.

4) Monet väittävät, että meihin on voitu salaa istuttaa mikrosiru. Totta. Mikrosirut eivät kuitenkaan ole tällä hetkellä teknisesti luottokorttia kummoisempia. Ne eivät kestä vielä mitä tahansa, ja mm. sähköinen tai magneettinen pulssi saattaa tuhota sirun ja aiheuttaa palovammoja kantajalleen. Mikrosirua ei pystytä käyttämään paikantamiseen, sillä se vaatisi kehon ulkopuolisen antennin (GPS), eikä se pysty välittämään aktiivisesti tietoja ulospäin, sillä se vaatisi voimakkaan lähettimen, ja akun. Näitä asioita ei todellakaan voida piilottaa ihmisen sisälle.

5) Väitetään, että mikrosirun avulla voitaisiin hallita mieltä. Siru ei ole millään tavalla kosketuksissa ihmisen hermojärjestelmän kanssa - ainoa, joka on kosketuksissa ihmisen ruumiin kanssa, on silikaattikapseli, johon siru on tiiviisti suljettu. Sirun tietoja voidaan tarkastella ulkoisella sirunlukijalla. Siru ei aktiivisesti välitä tietoa mihinkään, eikä se ole "symbioosissa" elimistön kanssa, vaan päinvastoin; sirujen on todettu mm. laukaisevan allergisia reaktioita ja keho on saattanut hylkiä sirua, sekä jotkut ovat saaneet pahoja tulehduksia siruista. On myös epäilty, että siru aiheuttaisi syöpää.


Onko mikrosiru modernin ajan Pedon merkki, 666? Ei ole. Meillä ei ole sellaista teknologiaa, enkä näe maailmassa vielä yhtä hallitsijaa, joka pystyisi hyötymään tällaisesta vallasta. Ehkäpä se Suuri eksytys tulee joskus tulevaisuudessa juuri mikrosirun muodossa, mutta kenenkään ei pidä kuitenkaan pelätä, sillä emme me kristityt voi paholaista alkaa vahingossa palvoa. Rohkaistaan mieluummin ihmisiä kuin pelotellaan!

Lisää...

Saat huomiomme, Herra

Suomensin Max Lucadon rukouksen "You have our attention, Lord", jonka hän on rukoillut nykyisen talouskriisin johdosta:

Saat huomiomme, Herra
Max Lucadon rukous – lokakuu 2008

Ystävämme menettivät talonsa,
työtoveri työpaikkansa.
Naapurin pariskunta menetti eläkkeensä,
Kaikki tuntuvat menettäneen taloudellisen perustuksensa.

Tämä pelottaa meitä, tämä miljardeja maksanut pankkien pelastushanke,
nämä masennuksen äänet,
nämä uutisotsikot, uhkaavat ja järkyttävät: ”Vararikossa!”, ”syöksykierteessä!”, ”vajonnut!”, ”mitä seuraavaksi?”

Mitä seuraavaksi?

Me kuuntelemme – ja olemme valmiita myöntämään: Sinä olit oikeassa.

Sinä sanoit, että näin kävisi.
Puhuit suorat sanat materian rakastamisesta ja rahan palvomisesta.
Ahneus särkee sydämenne, sinä varoitit.
Raha rakastaa sinua hetken ja sitten hylkää.
Älä laita toivoasi rikkauksiin – se on epävarmaa.

Sinä olit oikeassa. Raha on kevytkenkäinen rakastaja, ja se on juuri hylännyt meidät.

Me olimme väärässä tuhlatessamme sitä, mitä emme omistaneet,
väärässä laiminlyödessämme rukoilemisen ja jättäessämme köyhät vaille huomiota,
väärässä ajatellessamme, että me itse jotain ansaitsimme. Me emme ansainneet, vaan sinä annoit. Kerro meille, Isä, oletko nyt ottamassa kaikkea takaisin?

Me kuuntelemme. Ja me rukoilemme.
Pystyisitkö sinä saamaan aikaan jotain hyvää tästä sotkusta?

Totta kai sinä pystyt, sinä olet aina pystynyt.
Sinä johdatit orjat vapauteen,
rakensit temppeleitä rauniosta,
tyynnytit tyrskyisistä vesistä peilikirkkaita lampia ja teit vedestä makeaa viiniä.
Tämä epäjärjestys odottaa sinun järjestystäsi – niin kuin mekin odotamme.

Jeesuksen nimessä,
aamen.

You Have Our Attention, Lord
A prayer by Max Lucado - October 2008

Our friends lost their house
The co-worker lost her job
The couple next door lost their retirement
It seems that everyone is losing their footing

This scares us. This bailout with billions.
These rumblings of depression.
These headlines: ominous, thunderous -
“Going Broke!” “Going Down!” “Going Under!” “What's Next?”

What is next?

We’re listening. And we’re admitting: You were right.

You told us this would happen.
You shot straight about loving stuff and worshipping money.
Greed will break your heart, You warned.
Money will love you and leave you.
Don’t put your hope in riches that are so uncertain.

You were right. Money is a fickle lover and we just got dumped.

We were wrong to spend what we didn’t have.
Wrong to neglect prayer and ignore the poor.
Wrong to think we ever earned a dime. We didn’t. You gave it. And now, tell us Father, are You taking it?

We’re listening. And we’re praying.
Could you make something good out of this mess?

Of course You can. You always have.
You led slaves out of slavery,
Built temples out of ruins,
Turned stormy waves into a glassy pond and water into sweet wine.
This disorder awaits your order. So do we.

Through Christ,
Amen

Lisää...

Payable On Death

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, sanotaan. Ohessa on kaavio Helsingin pörssin indeksistä 10.10.2008 klo 19:39 (kaavion lähde: Bloomberg.com). Pystyykö yksikään kaavio kuitenkaan kertomaan, mitä se käytännössä tarkoittaa tavallisen ihmisen elämässä?

Talous on niin hienoa tiedettä, ettei sitä pysty enää maalaisjärjellä selittämään. Kysymys kuuluu tietenkin: Miksi näin on? Kummelin sanoin: "Apinaa koijataan" - tästäkö todella on kyse, että ymmärtämättömiä on oikeus huijata?

Monesti olen kuullut aivan "jumalattomienkin miehien" sanovan, että Raamattu on kenties paras johtajuusopas. En ole vielä löytänyt sieltä opetusta siitä, kuinka köyhiä on oikeus riistää. Vanha testamentti on täynnään varoituksia siitä, kuinka kansan käy, kun johtajat unohtavat köyhät - lesket ja orvot, joista ei kukaan muuten pidä huolta.

Raamatun hyvä uutinen on kuitenkin se, että Jumala on leskien ja orpojen puolellla rikkaita vastaan. Hän valvoo, että oikeus toteutuu. Jeesus kertoo vertauksen rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta - tuonpuoleisessa viimeistään tilit tasataan. Tärkeimmät talletuksemme ovat lunastettavissa vasta kuoleman jälkeen.

Lisää...

Nyt on nauru loppu!

"Nyt on nauru loppu!", sanoo Timo Soini herrojen touhuista Maikkarin haastattelussa. Videolla on toinenkin loistava ajatus: "Ahne ihminen on tyytyväinen vasta sitten, kun on suu täynnä multaa."

Osuvin Soinin värikkäistä kommenteista oli kuitenkin: "Ihmiset pitäisi pelastaa, ei pankkeja ja rahoituslaitoksia..."

Tänään ruokatauolla keskusteltiin, kuinka maailmassa kaivataan pelastajaa. Kommunismi kaatui, kapitalismi tullee kaatumaan - tuleeko uusi pohja maailmantaloudelle, ja jos tulee, kuka sen esittelee? Ehkäpä uusi antikristus... En kovin innoissani vouhota minkään mikrosiruasian takia, mutta aivan kuten kollegani sanoi, nyt maailma saattaisi olla valmis mihin vaan, jos joku tulisi ja pelastaisi. Ehkäpä ei vielä, mutta kuinka paljon syvemmälle kriisin annetaan mennä?

Lisää...

Lisää terää!

Luin muutama viikko sitten erinomaisen kirjan, Rob Bell:n 'Velvet Elvis'. Kirjassa Rob kuvaa, kuinka seurakunta helposti jämähtää paikalleen; se on kuin Elviksen kuva sametilla - joskus se oli täydellinen, nyt se on varastoitu varastoon. Seurakunnan tulisi herättää muutakin kuin nostalgian tunteita, sen tulisi olla jatkuvassa käymistilassa, arvioida itseään ja kasvaa Kristuksen tuntemisessa.

Uuden seurakunnan on uskallettava kyseenalaistaa vanhan seurakunnan dogmit - seurakunnan jatkuvana haasteena on selvittää mikä on kulttuurista ja mikä raamatullista. Mikäli tälle keskustelulle ei anneta tilaa, meidän seurakuntamme eivät koskaan tule kasvamaan, ja ne seurakunnat, jotka kasvavat, tulevat näyttämään meidän silmissämme epäilyttäviltä.

Alkuseurakunnan menestys ei perustunut pelkästään oikeisiin ihmisiin ja hyvään sanomaan. Raamattu sanoo, että Jumala antoi Jeesuksen "oikeaan aikaan". Jumala oli valmistanut maailman ottamaan vastaan evankeliumin. Tämän päivän herätysintoilijat kauhistelevat maailman menoa - alkuseurakunnan menestys perustui pitkälti ahtaaseen kulttuuriin, jossa seurakunta ja sanoma Jeesuksesta edusti hengenvaarallista uudistusta. Onko seurakunnassa tätä terää enää lainkaan?

Tänään luin iltapäivälehden lööpistä, kuinka piispa Huovinen arvostelee poliitikkojen tiivistä parinvaihtoa ja sanoo sen olevan huono malli Suomen nuorille. Hyvä Huovinen, niin sitä pitää! Vuosi sitten kesällä tutustuin kristilliseen moottoripyöräkerho Preacher MC:n porukoihin, ja tänä kesänä tapasin heitä lisää. Kaverit käyvät pyörien kanssa tapahtumissa, joissa ei uskovia ole totuttu yleensä näkemään - hyvä Preacherit! Ehkäpä seurakunnalla on sittenkin toivoa, kyseessähän on Jeesuksen seurakunta, eikä hän anna jäsentensä jäykistyä...

Lisää...

Alleviivaus

Naisten pappisoikeus ja homoseksuaalien kirkollisen siunauksen yhteen niputtaminen on teologian tekemistä kulttuurisin perustein. Tarkoitan sanoa tällä sitä, että Raamatussa näitä asioita ei käsitellä mitenkään rinnakkaisina. Yhden hyväksymisen ja toisen kieltäminen ei tarkoita epäjohdonmukaisuutta, vaan päätöksen tekoa raamatullisin perustein. Kumpikin toinen vaihtoehto - molempien kieltäminen tai hyväksyminen samaan hengenvetoon - ei mielestäni edusta raamatullista teologiaa.

Mikkelin piispanvaaliehdokas Miikka Ruokanen käsittelee asiaa loistavasti blogissaan (kiitos vinkistä eKotimaalle). Seuraavassa lainaus Miikkalta (14.9.2008):

"TEESINI

Vastoin edellä esitettyjä näkemyksiä minun teesini on seuraava:

-Pappisviran avaaminen naisille oli Raamatun ja kirkon opin mukaan oikea päätös, kun taas homoseksuaalisen parin kirkollinen vihkiminen ei voi olla sitä.

-Kun kirkko avasi apostolisen viran naisille, kysymys ei ollut maallisen yhteiskunnan arvojen pakkosyötöstä kirkon sisälle. Luonnollisestikin yhteiskunnassa toteutunut tasa-arvo vauhditti naispappeuden toteutumista, mutta sama miehen ja naisen tasa-arvon idea löytyy myös kristinuskon sisältä.

-Mutta jos homoseksuaalisen parin vihkimisestä tehdään kirkon pyhä toimitus sen nojalla, että homoliitto on hyväksytty maallisessa yhteiskunnassa, kysymyksessä on kristinuskolle selkeästi vieraan, ulkoa pakotetun arvomaailman tunkeutumisesta kirkkoon."

Lisää...

Kivikautinen kirkko

Eilispäivän otsikoiden kuningatar oli Johanna Korhonen – vai pitäisikö sanoa kuningas? Eilisen Nelosen Maria! –keskusteluohjelmassa ihmeteltiin, kuinka ketään voi kiinnostaa hänen seksuaalinen suuntautumisensa, ja mitä tekemistä sillä on työn kannalta. Aikuisten ihmisten seksuaalinen suuntautumiseen puuttuminen ei ole paluuta keskiajalle, vaan kivikaudelle, antoi Korhonen ymmärtää.

Korhonen kertoo saaneensa tukea yllättäviltä tahoilta – mm. pohjois-Suomen papeilta. Monet ovat yllättyneitä ratkaisusta kieltäytyä lähes 100 000 € vaikenemispaketista – tämä osoittaa selkärankaa! Setan vt. pääsihteeri iloitsee Korhosen rohkeudesta viedä kiista käräjille asti. Hän ei ole yllättynyt siitä, että tänä päivänä esiintyy syrjimistä seksuaalisen suuntautumisen pohjalta, mutta suurin osa syrjinnän uhreista ei halua tuoda asiaa julkisuuteen. Korhonen edustaa homo-aatteelle lottovoittoa.

Myönnettäköön, että olen saanut homofobian synnyinlahjana. Tämä ei voi kuitenkaan olla peruste päätöksilleni ja suhtautumiselleni homoseksuaalisuuteen. Samoin muutamat ikävät kokemukset, joissa homoseksuaalit miehet ovat ns. ”tulleet iholle”, eivät voi olla syy leimata koko ryhmää. Arvovapaassa yhteiskunnassa ei ole mitään perusteita syrjiä homoseksuaalia – ei edes Korhosta (mikäli Korhosen nostattaman pölypilven laannuttua selviää, että hänen suuntautumisensa oli todella potkujen syynä). Aivan samoin homo-myönteisessä ympäristössä kasvanut ei voi tehdä kokemuksestaan normia – mikä on totta sinulle, ei ehkä ole totta minulle. Tärkeintä on suvaitsevaisuus, suvaitsemattomuutta (fundamentalismia) ei kuitenkaan tule suvaita; se on keski-aikaista, anteeksi, korjaan: kivikautista.

Yhteiskunta on kuitenkin yksi asia, kirkko on toinen. Myös luterilainen kirkko näyttää olevan päätymässä ratkaisuun, jossa homoseksuaalisuuden tuomitseminen on ”keskiaikaista”. Pitkällinen sidos valtioon ja asema kansankirkkona näyttää tehneen yhteiskunnallisesta normista Raamatun ja tunnustuskirjojen aseman ylittävän tulkintamallin. Työkalusta (tulkinta) on tullut itseisarvo, joka on tehnyt työkohteesta (Ilmoitus) toissijaisen. Tulkinnassa sinänsä ei ole mitään vikaa – Raamattua ei voida ymmärtää ilman tulkintaa. Kyse on enemmänkin tulkinnan motiivista ja lähestymistavasta.

Kirkon tulisi mielestäni tehdä ”Korhoset”. Entä jos kirkko päättäisikin, ettei anna modernin lääketieteen, yleisen mielipiteen ja sielunhoidollisuuden vaikuttaa Raamatuntulkintaansa. Entä jos kirkko kieltäytyisi siunaamasta homoseksuaaleja tai kastamasta tällaisten lapsia? Entä jos kirkko erottaisi homoseksuaalit työntekijänsä? Ehkä tämä olisi joidenkin mielestä askel lähemmäs kivikautta, mutta ehkäpä kirkko voisi huomata saavansa yllättävää tukea – tämä aika näyttää etsivän niitä, joilla on selkärankaa. Jos kirkko on valmis joustamaan tämäntasoisissa asioissa, siitä on vaarassa muodostua todellinen kansan kirkko - ei Jumalan.

Lisää...