Olen(ko) omituinen

Ystäväni Suvi haastoi minut omituisuusskabaan, eli minun pitäisi listata itsestäni viisi omituita piirrettä - vai pitäisikö sanoa: omituisinta :)

1) Olen äärimmäisen epäjohdonmukainen. Paras esimerkki tästä on se, etten osaa itse edes selittää sitä. Enkä oikeastaan tietäisi tästä asiasta, elleivät niin monet ystäväni olisi kertoneet siitä minulle. Enkä oikeastaan tiedä olevani epäjohdonmukainen, tiedän vain muiden ajattelevan niin. Siksi olen varmaankin johdonmukainen!

2) Mielestäni paras vuodenaika on syksy. Tässäkin olen kuitenkin epäjohdonmukainen, sillä pidän talvesta, keväästä ja kesästä ihan yhtä paljon. Syksy on kuitenkin paras mahtavien kontrastiensa ansiosta.

3) En ole koskaan käynyt jääkiekko-ottelussa, ellei sitä lasketa, kun kerran kävin noin 12 -vuotiaana tapaamassa kaverini isää, joka sattui olemaan yksi Valkeakosken Ahmojen perustajista. Tapasimme hänet kentän (ulkojää, silloin ei vielä ollut hallia) reunalla, kun heillä oli käynnissä peli tai harjoitukset.

4) Minulta ei ole koskaan murtunut luuta. En tiedä kovinko monen mielestä tämä on omituista, mutta itse olen ihmetellyt asiaa hyvin usein. Lapsena ja nuorena kolisi tuon tuosta, ja välillä vieläkin. Erikoishammaslääkäri sanoi katsottuaan röntgenkuvia leuastani, ettei suosittele nyrkkeilyä harrastukseksi näin hentoluiselle...

5) Väitän pitäväni mustamakkarasta (mitenkähän tuokin taipuu oikeasti) ja lipeäkalasta, vaikka en ole varma pidänkö niistä oikeasti (eikä edes oikein osaa sanoa, miltä lipeäkala maistuu). Joskus ihmettelen, että onko minun pakko pitää niistä asioista, joita muut inhoavat ja toisinpäin. Ehkäpä olen tässäkin asiassa äärimmäisen johdonmukainen (kuvassa valmistuu hanueläin Seuriksella 2007)!

Haastan sinut, joka olit kyllin utelias avataksesi postauksen loppuosan, tekemään omassa blogissasi vastaavaa itsetutkistelua!

Lisää...