Olipa melkoinen juttu Hesarissa (joka lainaa tässä BBC:tä) pedofiileista! Artikkelista saa vaikutelman, että tutkijat väittävät pedofilian olevan synnynnäistä, aivojen synaptisista häiriöistä johtuvaa.
Vaikka tutkijat sanovat, että synnynnäisyydestä huolimatta se ei tee pedofiliaa hyväksyttäväksi, joku outo ääni jäi soimaa takaraivoon, kun luin eilen tämän jutun. Tänään muistin, että eikös vastaavaa keskustelua käyty joitakin vuosia sitten liittyen erääseen toiseen seksuaaliseen poikkeamaan...
No, en haluaisi kirjoittaa homoseksualismista aivan joka kerta, mutta nyt en mahda mitään. Nyt olisi syytä ymmärtää, että aivan samoilla perusteilla on mahdollista jyrätä aivan samat vasta-argumentit aivan eri tasoisessa jutussa! Vaikka terve järki sanoo, että kyllähän lapsiin sekaantuminen on aivan eri tason juttu kuin homoseksualismi, niin keskustelu on vaarallisen samankaltainen. Tämän ajan suvaitsevaisuuden nimissä meidän olisi hyväksyttävä kaikki sellainen toiminta, joka on synnynnäistä, ei siis valittua, kunhan toiminta ei vahingoita ketään.
On eri asia puhua homojen välisestä tasa-arvosta ja toisaalta miettiä tilanteita, joissa pedofiilit voisivat toteuttaa omia synnynnäisiä taipumuksiaan (olisin halunnut sanoa perversioitaan, mutta se ei olisi sopinut tähän juttuun). Onko mahdollista ajatella, että mikäli joku lapsi vapaaehtoisesti haluaa seksiä aikuisen kanssa, että se olisi jossain olosuhteissa - esim. Thaimaassa - hyväksyttävää?
Vain koska jokin näyttää jonkun uuden tutkimuksen mukaan synnynnäiseltä, ei se tee asiasta faktaa. Myös suhteessa homoseksuaalisuuteen olen pettynyt median yksipuoliseen raportointiin - eivät tutkijat ole yhtä mieltä homoseksuaalisuuden synnynnäisyydestäkään, vaan suuri joukko on sitä mieltä, että kyse on varhaislapsuuden traumoista ja emotionaalisesta vajeesta mahdollisesti kieroutuneessa kasvuympäristössä. Onkohan suurin osa lehtien päätoimittajista ja toimittajista homoja, vai miksi näistä asioista ei puhuta? Lobbaako joku tämän jengin puolesta, en enää oikein ymmärrä. No, jos se kerran on synnynnäistä...
Nuoruuden into vai vanhemman viisaus?
2 viikkoa sitten
1 kommentti:
Hei Tommi. Jotenkin sinun epäjohdonmukainen johdonmukaisuus miellytti minua niin, että päätin pari lausetta kirjoittaa. Tämä mikä on synnynnäistä, on askarruttanut minunkin mieltäni. Se on myös filosofian kannalta yksi rajakysymyksiä. Jos siihen voitaisiin antaa tieteellisesti pätevä vastaus, vastattaisiin samalla moneen muuhunkin ihmisen kannalta merkittävään peruskysymykseen. Itse ajattelen intuitiivisesti, että jotakin ihminen saa sisälleen tallennettuna. Perustelen sitä yksinkertaisesti identtisten kaksosten toisistaan poikkeavilla ominaisuuksilla, vaikka kasvuympäristö on sama. Kutsutaan niitä vaikka luonteenpiirteiksi. Nämä ominaisuudet eivät kuitenkaan selitä esim. homoseksuaalista käyttäytymistä. Tässä yhteydessä on siksi hyvä mennä syvemmälle eli on apinayhteisöjä, joissa paritellaan ristiin rastiin, mistään välittämättä. Mutta niillä ei olekkaan ihmiselle ominaista moraali käsitystä, toisen hyväksi käyttämisestä. Nämä seksuaaliset käyttäytymismallit luonnossa, ovat siksi vanhempaa perua kuin kuin ihmisen uskonnollinen suuntautuneisuus ja moraali. Yksilön vapaus - yhteiskunnan vapautuminen kirkon ja "inkvisiition kirouksesta", vapauttaa ihmisen palamaan myös näihin primitiivisiin käyttäytymismalleihin avoimesti, ilman suurempia synnin tuskia. Tämä, sanotaanko eläimellinen käyttäytyminen, on osa jokaista meistä. Tästä on erotettava kuitenkin rakkaus, jonka ilmenemismuodot ovat moninaiset. Seksuaalisuus ja vallanhalu ovat voimakkaita vaistoja. Jos olemme puhuneet toisesta niin toistakaan ei voi unohtaa. Ristiretket - on paradoksi , että ihmisen korkeimpia eettisiä arvoja on levitetty miekan avulla. Kokonaisia kulttuureja on hävitetty kristinuskon tieltä sen historian aikana - mm. mithralaisuus. Tämä zarahustralaisuuteen perustuva uskonto oli liiaan läheistä "sukua" kristinuskolle. Ei tämä sulje pois jumalan olemassaoloa, mutta osoittaa kiistatta, että kristinusko on kehittynyt nimenomaan edellämainituista. Myös islamin uskon juuret ovat näissä 1400 eaa syntyneissä uskonnoissa. Ei Lähi-Idässä olevat sodat ole siksi seurausta uskonnoista, vaan sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta sekä Israelin ja Usa:n valloituspolitiikasta. Tästä näkökulmasta en lähde myöskään marssimaan Israelin puolesta. Päätän tämän kirjeeni zarahustralaiseen kultaiseen sääntöön.
"Ainoastaan sellainen luonne on hyvä, joka ei tee toiselle mitään sellaista, joka ei olisi sille itselleen mieluista tai hyväksi."
Toivoisi sen olevan synnynnäistä.
terv. Heikki
Lähetä kommentti