Uusi kirkkokunta

Mielenkiintoista, että Koivisto lähti mukaan piispaehdokkaaksi. Kuvittelikohan hän, että hänellä oli todellinen mahdollisuus tulla valituksi? Jos olisin ollut Koiviston kengissä, itse olisin varmaan lähtenyt myös mukaan kisaan, ihan vain näpäyttääkseni systeemiä. Kuinka ironista se olisikaan ollut, jos Koivisto olisi valittu Nemesiksensä seuraajaksi!

Eriskummalliseksi tilanteen tekee kuitenkin se, että välittömästi pudottuaan kisasta, Koivisto ilmoittaa oman kirkkokunnan perustamisesta. Ja mistä syistä! Nokia Mission oman tiedotteen mukaan syitä ovat:
* Uskoontulleet ovat löytäneet Nokia Mission hengelliseksi kodikseen
* Raamatulla ei ole kirkossa painoarvoa
* Kirkko haluaa miellyttää ihmisiä, ja kysyy heiltä mitä he haluaisivat

Nyt kirkko on jälleen kysynyt ihmisiltä, mitä he haluavat, ja he ovat sanoneet, etteivät halua Koivistoa. Markku sai Tampereen piispanvaalien ensimmäisellä kierroksella 66 ääntä, ollen näin viimeinen ehdokkaista. Onko tämä sellainen asia, jossa ei olla kuultu Jumalan ääntä? No, ei näin ole kukaan väittänyt, mutta kysymys jää kiusallisesti leijumaan ilmaan.

Ilmoittamalla uuden kirkkokunnan perustamisesta näin nopeasti, Koivisto on antanut aihetta esittää myös toisen kysymyksen: kuinka vakavissaan hän oli mukana piispanvaalissa. Ymmärrän, että jos hän on ollut vähänkään tosissaan, tulos oli pettymys (varsinkin kun hänen kannattansa järjestivät kovaäänisen valintakampanjan!). Ehkäpä Koivisto ajatteli, että piispana hän voisi uudistaa kirkkoa nopeammin, ja nyt täytyy etsiä uusia väyliä.

Nähtäväksi jää, pitääkö Koiviston, Aro-Heinilän ja kumppaneiden lupaus, että muista kirkoista ei väkeä kalastella. Tällä hetkellä toiminnassa on mukana kansallisesti paljon luterilaisia, helluntailaisia, vapaakirkollisia ja muulaisia - sanotaanko heille, että show on ohi, menkää kotiin? Kirkkokunnan perustaminen ei tule olemaan helppoa - heillä on edessä vakava keskustelu seurakuntanäkemyksestä ja kasteesta. Onnea vaan, toiminnanjohtaja ja hengellinen isä!

Lisää...

Leipäpappi ja Leipäministeri

Tapaus Kanerva on puhuttanut taas. Päitä on pyöritelty tiuhaan, joku ehti samaan syssyyn nousemaan ja vaatimaan kaikkia kansalaisia kantelemaan, jos ovat saaneet kiinni pääministerin valheesta. Poliitikoiden uskottavuus on päässyt taas lööppeihin, vaikka Väyrysestä ei kukaan kirjoitakaan! Anteeksi vain, Ilkka ja Matti - minäkään en voi olla puuttumatta tähän myrskyyn vesilasissa.

Tutkijat sanovat, että hyvä kun Kanerva ymmärsi pyytää anteeksi. Minusta se ei kuitenkaan vaikuttanut anteeksipyynnöltä, vaan selittelyltä. Anteeksipyytäjä asettaa itsensä tilanteeseen, jossa anteeksiantaja saa itse päättää antaako anteeksi vai ei. Selittelijä pukee anteeksipyyntönsä muotoon, jonka jälkeen kuulija/lukija ihmettelee, että mitä tässä nyt oikeastaan pyydettiin anteeksi. Mitä Kanerva oikeastaan pyysi anteeksi? Sitä, että hän luottaa ihmisiin liikaa ja että hän on liian sosiaalinen. Kuka luottaa keneen liikaa ja ovatko seksuaalissävytteiset tekstiviestit sosiaalisen ihmisen tunnusmerkki?

En kuitenkaan tunne ministeri Kanervaa. Media tuskin on kuitenkaan nostanut kohua ihan tyhjästä, ei ministeri muuten "pyytäisi anteeksi". Eri portaaleissa on kuluneen viikon varrella ollut gallupeja eri sanakääntein samasta aiheesta: "Syökö kohu Kanervan uskottavuutta?"

Kysymys lienee siitä, voidaanko katsoa, että ministerillä on yksityiselämää. Sana ministeri tarkoittaa palvelijaa (lat.) - tästä samasta sanasta tulee joidenkin maiden nimitys papeista. En väsy kirjoittamaan tästä aiheesta, että (seurakunnan)palvelijan uskottavuus ei voi olla kiinni pelkästään työn perusteella annetusta näytöstä. Mielestäni ministerin kallein omaisuus on poliittinen uskottavuus. Sama pätee seurakunnassa - saarnan tekee uskottavaksi se, että kyseinen henkilö on rehellinen käsittelemänsä aiheen edessä, ja että hän pyrkii elämään sitä todeksi arjessa.

Jo pitkään seurakunnassa on ollut käytössä nimitys "leipäpappi" henkilöstä, joka tekee työtä palkasta. Myös seurakunnan työntekijät ovat demokraattisesti valittuja niistä henkilöistä, jotka ovat asettuneet ehdolle ja täyttävät tietyt kriteerit. Ohjaavana periaatteena pidetään tunnistettavissa olevaa kutsumusta - neuvoa, opettaa ja kehottaa.

Raamattu sanoo, että joka teistä tahtoo olla kaikkein suurin, olkoon kaikkien muiden palvelija. Todellista suuruutta on asettaa omat halut ja tarpeet - niin terveet kuin epäterveetkin - toissijaisiksi suhteessa toisten etuun. Tätä ei voida rajoittaa "seitsemästä neljään" -työaikaan, vaan sen täytyy läpäistä koko elämä. Vain aito ihminen voi olla uskottavasti toisille omistautunut palvelija.

Leipäpappi ja leipäministeri tekevät työtään muista motiiveista, jotka - mitä ovatkin - ovat lähtöisin ihmisen itsekkyydestä, ahneudesta ja ylpeydestä. Älkäämme valitko johtajiamme (yksin) sen perusteella miten hyvin he pyörittelevät papereita, katsokaamme miten he elävät ja ovatko he oikeasti kiinnostuneita palvelemaan toisia ja asettamaan muiden edun omansa edelle.

Lisää...

Älkää kaikkia henkiä uskoko

Monta juttua ollut mielessä, mitä on uutisissa ollut viime aikoina. Raija Pelli, Poliisi-TV:n entinen juontaja, kertoi muutamissa lähteissä saavansa viestejä tuonpuoleisesta. Pelli kertoi, että vaikka nämä kohtaamiset pelottavat, hän aikoo avautua niille. Robbie Williams, poptähti, kertoo nähneensä ufoja. Viimeisin kohtaaminen tapahtui, kun hän oli kirjoittamassa laulua ufojen kohtaamisesta - olipa yllättävä sattuma...

Olen huolissani tämän päivän suuntauksesta, joka pitkän materialistisen kauden jälkeen on heittäytymässä suinpäin kohti kaikkea henkistä. Uskon, että tämä johtuu nimenomaan siitä, että hengellinen todellisuus on kielletty yhteiskunnassamme niin pitkään. Siksi ihmiset ovat kiinnostuneita henkiparantamisesta, rajatiedosta yleensä, salaseuroista ja enkelien kohtaamisesta. Monikaan ei tiedä, millaisten voimien kanssa ovat tekemisissä, mille vaikutuksille he ovat avanneet avoimet ovet omaan elämäänsä.


Nuoruudessa olin kiivas ateisti. En ollut aivan puhdas ateisti, koska uskoin tuonpuoleiseen ja henkien olemassaoloon ja sellaiseen. Olin kiinnostunut hengistä ja mustasta magiasta. En tiedä mistä sain päähäni vieraan sanan, jonka ymmärsin olevan jonkin hengen nimi. Aloin rukoilla tuota nimeä, kunnes eräänä iltana kohtasin tuon hengen - näin hänet omilla silmilläni. Se oli viimeinen kerta, kun mainitsin ääneen tuon nimen.

Pelottava voi olla hyvinkin kiehtovaa. Katsoin mielelläni kauhuelokuvia ja luin taskulampun valossa peiton alla Stephen Kingejä. Toivoin, että minullakin voisi olla noitavoimia, jotka palvelisivat minua. Haaveilin saatananpalvojaksi ryhtymisestä - jälkeenpäin ajatellen en onneksi tiennyt yhtäkään sellaista.

Joku ajattelee, että kaikki pelko on perkeleestä mm. Ensimmäisen Johanneksen kirjeen mukaan. En ole samaa mieltä - pelko voi pelastaa meidät monelta vaaralta. Myös Jumalaa meidän tulee pelätä ja kunnioittaa ymmärtäen, että kyse on pyhästä Jumalasta.

Olen katsonut muutamia Chris Angelin "taikatemppuja". Ottamatta kantaa siihen, ovatko ne trikkikuvausta vai eivät, joissakin tempuissa on selkeä antikristillinen viesti. Chris mm. kävelee veden päällä yhdessä tempussa, toisessa hän leijuu ilmassa. Selittämätön saa ihon kananlihalle, mutta miksi se kiehtoo samalla kun se pelottaa?

Luulisin, että yliluonnollinen kiehtoo osin siksi, että olisi vaikea kieltää sen olemassaolo, kun on kerran tullut sen kanssa vastakkain. Ufo-havaintoja tehneistä henkilöistä tehtiin tutkimus, jossa todettiin, että heistä useilla oli taustalla okkultistisia kokemuksia - spiritistisiä istuntoja, tarottia, astrologia, henkiparantamista... Kun avaamme itsemme tuolle todellisuudelle, emme itse astu sisään uuteen ulottuvuuteen, vaan altistamme itsemme toiselle maailmalle - maailmalle, jota normaalisti pelkäisimme ja välttelisimme.

Joku voisi sanoa, että kyse on samankaltaisesta asiasta, kuin jos alat seuraamaan liikenteessä keltaisia autoja, alat nähdä joka paikassa keltaisia autoja, joita et aiemmin uskonut olevan montaakaan. Hengelliset asiat ovat tosia, ja siksi meidän tulee olla tarkkoja sen kanssa, mille itsemme avaamme.

Jos olemme Jeesuksen omia, ei meidän tarvitse pelätä, mutta olla kuitenkin tietoisia, että voimme avata itsemme väärille asioille - sen jälkeen ei tarvitse ihmetellä, miksi huomaamme esim. suuttuvamme ilman kummempaa syytä tai kamppailevamme riippuvuuksien kanssa, joista luulimme päässeemme eroon.

Jos taas emme ole antaneet Jeesukselle elämäämme, ja olemme avautuneet vieraille vaikutuksille ilman, että olemme tarkkaan tienneet mitä olemme tehneet, olisi syytä keskustella asiasta jonkun kristityn kanssa. Kuten kerroin, ennen uskoontuloa minä olin avannut itseni henkimaailmalle - tämän seurauksena näin vielä muutamia vuosia ahdistavia enneunia, ennen kuin uskalsin kertoa taustastani muutamalle pastorille jotka rukoilivat puolestani sillä seurauksella, etten tämän jälkeen ole enää nähnyt niitä unia - nyt siis kymmeneen vuoteen!

Raamattu ei kiellä henkivaltojen olemassaoloa - päinvastoin! Se kuitenkin opettaa, ettei näiden henkien tulisi antaa kiehtoa itseämme. Niiden opetus on eksyttävä ja samaan aikaan innostava. Jos olet kohdannut jotain yliluonnollista, joka kiehtoo ja pelottaa samaan aikaan, kysy seuraavan kerran vastaavassa tilanteessa - olkoot se sitten ufo, enkeli, näky unessa tai mitä vaan - onko Jeesus Kristus, Jumalan Poika, ainoa tie pelastukseen. Vastauksesta voit sitten päätellä mistä lähteestä kohtaamasi taho ammentaa voimansa.

Henkimaailma on siis todellinen ja kiehtova, mutta sen tarkoitus on eksyttää meidät totuudesta. Totuus on se, että Jeesuksen Kristuksen jalkojen juuressa tulevat kaikki vieraat henget matelemaan ja ne tullaan hävittämään ikuisessa tulessa. Niitä ei siis kannata seurata, sillä heidän tiensä johtaa pelkästään tuhoon, kun taas Jeesusta seuraamalla voimme päästä iankaikkiseen elämään.

Lisää...