Leipäpappi ja Leipäministeri

Tapaus Kanerva on puhuttanut taas. Päitä on pyöritelty tiuhaan, joku ehti samaan syssyyn nousemaan ja vaatimaan kaikkia kansalaisia kantelemaan, jos ovat saaneet kiinni pääministerin valheesta. Poliitikoiden uskottavuus on päässyt taas lööppeihin, vaikka Väyrysestä ei kukaan kirjoitakaan! Anteeksi vain, Ilkka ja Matti - minäkään en voi olla puuttumatta tähän myrskyyn vesilasissa.

Tutkijat sanovat, että hyvä kun Kanerva ymmärsi pyytää anteeksi. Minusta se ei kuitenkaan vaikuttanut anteeksipyynnöltä, vaan selittelyltä. Anteeksipyytäjä asettaa itsensä tilanteeseen, jossa anteeksiantaja saa itse päättää antaako anteeksi vai ei. Selittelijä pukee anteeksipyyntönsä muotoon, jonka jälkeen kuulija/lukija ihmettelee, että mitä tässä nyt oikeastaan pyydettiin anteeksi. Mitä Kanerva oikeastaan pyysi anteeksi? Sitä, että hän luottaa ihmisiin liikaa ja että hän on liian sosiaalinen. Kuka luottaa keneen liikaa ja ovatko seksuaalissävytteiset tekstiviestit sosiaalisen ihmisen tunnusmerkki?

En kuitenkaan tunne ministeri Kanervaa. Media tuskin on kuitenkaan nostanut kohua ihan tyhjästä, ei ministeri muuten "pyytäisi anteeksi". Eri portaaleissa on kuluneen viikon varrella ollut gallupeja eri sanakääntein samasta aiheesta: "Syökö kohu Kanervan uskottavuutta?"

Kysymys lienee siitä, voidaanko katsoa, että ministerillä on yksityiselämää. Sana ministeri tarkoittaa palvelijaa (lat.) - tästä samasta sanasta tulee joidenkin maiden nimitys papeista. En väsy kirjoittamaan tästä aiheesta, että (seurakunnan)palvelijan uskottavuus ei voi olla kiinni pelkästään työn perusteella annetusta näytöstä. Mielestäni ministerin kallein omaisuus on poliittinen uskottavuus. Sama pätee seurakunnassa - saarnan tekee uskottavaksi se, että kyseinen henkilö on rehellinen käsittelemänsä aiheen edessä, ja että hän pyrkii elämään sitä todeksi arjessa.

Jo pitkään seurakunnassa on ollut käytössä nimitys "leipäpappi" henkilöstä, joka tekee työtä palkasta. Myös seurakunnan työntekijät ovat demokraattisesti valittuja niistä henkilöistä, jotka ovat asettuneet ehdolle ja täyttävät tietyt kriteerit. Ohjaavana periaatteena pidetään tunnistettavissa olevaa kutsumusta - neuvoa, opettaa ja kehottaa.

Raamattu sanoo, että joka teistä tahtoo olla kaikkein suurin, olkoon kaikkien muiden palvelija. Todellista suuruutta on asettaa omat halut ja tarpeet - niin terveet kuin epäterveetkin - toissijaisiksi suhteessa toisten etuun. Tätä ei voida rajoittaa "seitsemästä neljään" -työaikaan, vaan sen täytyy läpäistä koko elämä. Vain aito ihminen voi olla uskottavasti toisille omistautunut palvelija.

Leipäpappi ja leipäministeri tekevät työtään muista motiiveista, jotka - mitä ovatkin - ovat lähtöisin ihmisen itsekkyydestä, ahneudesta ja ylpeydestä. Älkäämme valitko johtajiamme (yksin) sen perusteella miten hyvin he pyörittelevät papereita, katsokaamme miten he elävät ja ovatko he oikeasti kiinnostuneita palvelemaan toisia ja asettamaan muiden edun omansa edelle.