Olen Facebookin palveluiden hyväksikäyttäjä, ainakin silloin, kun en iltaisin saa unta. Olen huomannut monien ystävieni liittyvän Israelia tukeviin ryhmiin. Tänään sain sähköpostiini kutsun osallistua ICEJ:n järjestämään Israel -tukimarssiin. Sähköpostiviestissä ei ollut tietoa marssin sisällöstä - Suomen ja Israelin lippuja pitää ottaa mukaan, ja viestiin oli liitetty usein siteerattu Raamatun kohta: "Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat" (1 Moos.12:3).
Aina, kun joku sanoo tukevansa, kannattavansa tai siunaavansa Israelia, minussa herää kysymys, että mitä hän sillä tarkoittaa? Tarkoittaako Israelin siunaaminen sitä, että rukoillaan heidän pommiensa, tankkiensa ja tarkkuuskivääriampujien puolesta? Kysymys on siis siitä, tarkoittaako Israelin siunaaminen poliittisen Israelin valtion siunaamista, ja siten myös sen toimien hyväksymistä, vai Jumalan kutsuman hengellisen Israelin siunaamista? Mielestäni ainoa mahdollinen raamatullinen tulkinta on jälkimmäinen.
ICEJ sanoo toimintatarkoituksestaan seuraavaa: "Toimintamme ja työmme tähtäävät juutalaisen kansan ja Israelin lohduttamiseen, siunaamiseen ja rakkauden osoittamiseen sitä kohtaan". Miten me voimme rakastaa Israelia? Onko se rakkautta, että hyväksymme kaiken, mitä se tekee, ja yksipuolisesti aina tuomitsemme vastapuolen?
1948 perustettu Israel ei ole hengellinen valtio siinä määrin, kuin Israelin siunaajat ehkä haluaisivat ajatella. 76 % asukkaista on juutalaisia, jopa 19 % arabeja ja 5 % kuuluu eri vähemmistöryhmiin (Lähde: Wikipedia)! Operation Worldin nettisivusto antaa Israelin uskonnollisesta jakautuneisuudesta seuraavaa tietoa:
Uskonnot % väestöstä Kannattajia Vuosittainen kasvu
Juutalaisia 80.65 4,130,637 +2.4%
Muslimeita 14.60 747,766 +2.7%
Muita 2.50 128,042 +5.2%
Kristittyjä 2.25 115,238 +2.8%
Edelleen Operation Worldin mukaan juutalaisesta väestöstä n. 25 % on uskonnollisia ja 75 % maallistuneita. Keitä me siunaamme, kun siunaamme Israelia? Kenen puolesta me osallistumme marssiin? Keitä vastaan me olemme, jos siunaamme Israelia? Mistä Israelista oikein puhumme, kun haluamme siunata Israelia? Mielestäni meidän tulee olla hyvin varovaisia, ettemme tule osallisiksi toisten pahoista teoista (1. Tim. 5:22).
Minä haluan siunata Israelia. Tällä hetkellä rukoilen, ettei yksikään lapsi tai sivullinen joutuisi kärsimään vääryyttä. Rukoilen, että nyt sotivat kansat voisivat oppia elämään rauhassa rinnakkain. Rukoilen myös, että juutalaiset avautuisivat pelastussanomalle Jeesuksesta Kristuksesta ja tulisivat osallisiksi todellisesta Israelista - missä päin maailmaa tahansa: "Eivät kaikki israelilaiset kuulu tosi Israeliin, eivätkä kaikki Abrahamin jälkeläiset ole oikeita Abrahamin lapsia." (Room. 9:6a-8). Minä haluan sinuta todellista Israelia.
Nuoruuden into vai vanhemman viisaus?
2 viikkoa sitten
3 kommenttia:
Hyviä ajatuksia Tommi Israelista.
Yksi ajatus Jes.40 pohjalta.
Miten lohdutan Israelia?
Lohdutus on vain paijailua, jos en kerro juutalaiselle, että Messias on hän, joka jo sovitti hänen pahat tekonsa. Niin myös minunkin.
Sillä vain ilosanoman julistajaa käsketään kontekstissa nousemaan korkealle ja julistamaan tätä pelastuksen ja sovituksen sanomaa. Eli: jos kaikki tähtää vain siihen, että autamme juutlaisia palaamaan fyysiseen Israeliin, emmekä kerro totuudesta ja armosta Kristuksessa, heidän Messiaassaan, niin toimemme on turhuutta. Käskihän Jeesus itse mennä Israelin kadonneiden lammasten tykö...
Ja konteksti puhuu nimen omaan evankelioinnista.
Osana tähän lohdutukseen ja siunaamiseen kuuluu rauhan rukoileminen suuren Kuninkaan kaupunikiin, Jerusalmiin.
"Shalom" ei saa jäädä vain Israel romantiikaksi.
Minä en siunaa Israelin raketteja ja pommi-iskuja. En myöskään marssi sen oikeutuksen puolesta. Silläkään uhalla, että saan "kerettiläisen" leiman. No tuskin tiistaina kukaan (?) sen puolesta marsii, vaan rauhan.
Enkä missään olosuhteissa hyväksy Hamasia. Tulee muistaa myös se, ettei Hamas ole yhtä kuin kärsivät palestiinalaiset.
Joka tapauksessa, kerran Aabrahamin siemenestä polveutunut kolmas veli, Yeshua saapuu ja hän liittää nyt tappelevien Iisakin ja Ismaelin kädet yhteen. Sitä rukoilen ja odotan, Israelin lunastusta sen synneistä.
Minä taas otin tällaisen kannan Gazan "matala-intensiiviseen urbaani-konfliktiin", kuten termi kuuluu:
http://timokoivisto.blogspot.com/2009/01/pikkasen-myhss-jukka-paarma-suomen.html
Perusteeni ovat siis enemmänkin reaalipoliittiset, kuin uskonnolliset. Sori "maallistumiseni", mutta tasapuolisuus ja rehellisyys ovat reaalipolitiikassakin vielä hyveitä. (Populismia taas ei voida laskea hyveiden joukkoon.)
Kiitos Tommi ja Esa. Olen tavallinen seurakuntalainen, ja usein hämmennyn Israel-keskusteluista ja uutisoinneista.
Maalliset uutiset kertovat toisesta näkökulmasta ja kristilliset toisesta näkökulmasta. Joskus jopa selitellään hyväksyvän kuuloisesti Israelin sotatoimia. Ja toisaalla kuulen joskus kovaa kritiikkiä Israelia kohtaan.
En tiedä historiaa riittävästi enkä ymmärrä politiikkaa ollenkaan, joten en ymmärrä koko asiaa yhtään. Mutta minusta on väärin siviilien kärsimys, johon he eivät ole osallisia. Heidän puolestaan rukoilen.
Lähetä kommentti