14.9.11

Jotain sanottavaa


Pitkästä aikaa sellainen olo, että on jotain sanottavaa... Ehkä sitä sanottavaa on ollut ihan riittävästi muutenkin, ja kohdekin on löytynyt omasta seurakunnasta tai luokkahuoneesta, joten ei ole ollut tarvetta suoltaa sisältöä bittiviidakkoon. Nyt asiat ovat kuitenkin toisin, sillä olen istunut pulpetin toiselle puolelle pariksi vuodeksi opiskelemaan.

Tämän illan ajatus on ollut mielessäni jonkin aikaa. Lukuvuorossa on Matteuksen evankeliumi ja törmäsin siinä - omasta mielestäni - mielenkiintoiseen yksityiskohtaan. Aihe liittyy tekstiin, jossa Jeesus antaa ohjeita miten toimia syntiä tehneen uskovan suhteen. Teksti löytyy Matteuksen evankeliumin 18. luvusta.

Jo pitkän aikaa olen lukenut '92 -käännöstä, koska se on nykykielisin ja myöskin suurin osa niitä, joiden parissa toimin, käyttää samaa käännöstä. Nyt olen lukenut kuitenkin toista käännöstä (ESV), ja pysähdyin jakeen 15 kohdalla:

"Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin" (KR92).

Englanniksi lukemani teksti kuitenkin vastasi vanhan kirkkoraamatun käännöstä: "Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan..." Tämä huomio tuntui hätkähdyttävältä, ja jäinkin miettimään sitä muutamaksi päiväksi. Ero ei tunnu ehkä paperilla valtavalta, mutta merkitykseltään ero on valtava. Käytän lyhyttä esimerkkiä valaisemaan eroa:

KR92 - Matti näkee Arjan tupakalla kirkon takana puskassa. Mitä Matin pitäisi tehdä KR92:n mukaan (mikäli tupakoiminen on syntiä)? Matin pitäisi mennä heti paikalla kertomaan Arjalle mitä tämä teki väärin. Mitä Irja vastaisi? Arja tietenkin vetoaisi siihen, että Raamattu kieltää tuomitsemisen, ja siitäkös vasta soppa syntyisi!

VKR33/38: - Matti näkee Arjan tupakalla kirkon takana puskassa. Mitä Matin pitäisi tehdä VKR33/38:n mukaan? Ei mitään, ellei Arja puhaltesi savuja Matin silmille ja huutelisi törkeyksiä.

Kreikaksi sama olisi (NA27): "Ἐὰν δὲ ἁμαρτήσῃ [εἰς σὲ] ὁ ἀδελφός σου". Kreikkaa tuntematonkin lukija varmasti huomaa hakasulkee kahden sanan, eis se, ympärillä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikissa käsikirjoituksissa näitä sanoja ei ole. Ja arvatenkin nämä sanat tarkoittavat "sinua vastaan". Kuitenkin sanojen sisällytäminen käännökseen on perusteltua.

Tätä tulkintaa tukee myös tekstiyhteys, koska Pietarin tyrmistyneesti kysyy Jeesukselta jakeessa 21: "'Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?' (KR92)". Tämä on selkeä reaktio Jeesuksen opetusta kohtaan. Anteeksiantamisen vaatimus tuntuu ylivoimaisen epäreilulta.

Jos kerran teksti puhuu anteeksiantamisesta, miksi puhuessamme seurakuntakurista viittaamme niin helposti tähän tekstiin? Miksi pidämme ylevänä sitä, että puutumme toistemme synteihin, vaikka ne eivät suoraan kohdistuisikaan meihin? Olisiko tässä mitään osaa meidän omalla ylemmyydentunnollamme? Jeesus taisi sanoa toisaalla, että "ota hirsi ensin pois omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan toisen silmästä." Loppujen lopuksi, hän korosti anteeksi antamista.

1 kommentti:

Janis Cukurs kirjoitti...

Moi! Mielenkiintoiset ajatukset. Mä itse törmäsiin samaan juttuun muutama viikko sitten kun opetin ekklesiologian kurssilla ja perehdytin itseni seurakuntakurikysymykseen.

Voisiko se syy siihen, miksi tätä käytetään seurakuntakurin yhteydessä, liittye siihen, että tämän jakeen 15 jälkeen siitä tuleekin isompi hulabaluu muiden ihmisen ja lopuksi julkisen konfrontaation valossa. Jos tämä liittyisi pelkästään ns. henkilökohtaiseen loukkaukseen (eikä yleiseen syntiin), niin miksi ne toiset todistajat ja koko seurakunnan julkinen konfrontaatio?