Kristillistä joogaa?

"Voiko kristitty harrastaa joogaa?" Hyvin samantapainen kysymys kuin "voiko kristitty harrastaa itämaisia itsepuolustuslajeja?"Yleensä vastaukseni on sisältänyt kysymyksen, että tietääkö ko. henkilö harrastustensa uskonnollisista puolista, ja että mitä ne hänelle merkitsevät. Yleensä olen onnistunut välttämään suorat "kyllä" tai "ei" -vastaukset, joita en katso pystyväni antamaan näihin kysymyksiin.

Aivan toisenlainen kysymys on kuitenkin "voiko olla kristillistä joogaa?" Monille suomalaisille jooga ei ole mitään muuta kuin voimistelua jota emme muutenkaan tee, eli mistä häly? Toisille jooga kuitenkin on ennen kaikkea hengellinen harjoitus.

Itse kallistun sille linjalle, että joogasta on vaikeaa tehdä kristillistä. Vaikka liikkeet toki venyttävät, ne on suunniteltu hartauselämän tarkoituksiin uskonnollisessa järjestelmässä, joka on kaukana kristinuskosta. Tämä ei mielestäni tarkoita sitä, että kristitty ihminen ei voisi harrastaa joogaa, mutta kehottaisin kyseisiä henkilöitä lukemaan 1. Kor 8 luvun useampaan kertaan erityisesti jakeet:

"Katsokaa kuitenkin, ettei tämä vapautenne [syödä epäjumalille uhrattua lihaa tai harrastaa joogaa] koidu heikoille loukkaukseksi... Sinun tietosi kautta turmeltuu silloin tuo heikko, sinun veljesi, jonka tähden Kristus on kuollut."

Tässä kohtaa RK33/38:n sana "turmeltuu" ei ainakaan nykyihmiselle viesti syytä miksi Paavali oli huolissaan aiheesta. Kyseinen sana on apollumi, joka tarkoittaa "tuhoutua, kadota." Kyseinen sana j kummittelee myös kaikkien herätyskristittyjen lempijakeessa:

"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." - Joh. 3:16

Tässä kohtaa oli pakko ottaa lainaus KR92:sesta, joka kantaa paljon paremmin sanan apollymi merkityksen: "joutua kadotukseen" kuin KR33/38:n hukkua.

Vaikka tiedämme että epäjumalia ei ole, vaikka ajattelisimme että jooga on harmitonta voimistelua ja venyttelyä, meidän tulee kuitenkin ymmärtää että Raamatun opetuksen mukaan demoniset henkivallat ovat todellisia ja vaikuttavat erityisesti väärissä uskonnoissa ja niiden kautta. Entä jos minun "vapauteni" tähden joku joka horjuu vakaumuksessaan kiinnostuu muista itämaisista uskonnoista kristillisen joogan kautta, niin mitä se minulle kuuluu? Näemmä Paavalin mukaan se kuuluu aika paljonkin...

Lisää...

Korkeamman tason olettamuksia

Sain juuri päätökseen yhteen kouluprojektiin liittyen C. Peter Wagnerin Confronting The Powers (Regal 1996). Näin alkuun täytyy tunnustaa, että olin kirjaa kohtaan skeptisempi ennen sen lukemista kuin lukemisen jälkeen. Osin pehmeä lukukokemus johtui kenties siitä, että kirja on Wagnerin vastaus- tai puolustuspuheenvuoro. Toistuvasti Wagner huomauttaa, että korkeamman tason hengellistä sodankäyntiä ei ole tarkoitettu kaikille. Hän myös nöyrästi myöntää, että edustamalleen toiminnalle ei löydy suoranaisia (eksplisiittisiä) raamatullisia perusteita.

Tästä huolimatta Wagner on vakuuttunut toimintansa raamatullisuudesta (implisiittinen tuki). Hänen mukaansa toiminta tuo Jumalalle kunniaa ja ihmiset saavat avun sen myötä. Hän myös lukee paljon sisään UT:n teksteihin (eisegeesi), mutta toisaalta myöntää että jotkin hänen ehdottamansa asiat ovat olettamuksia. Wagner myöskin lainaa surutta toisten ajatuksia, ja laittaa ne tukemaan omia ajatuksiaan vaikka selkeää linkkiä ei ehkä olisikaan. Ehkä surkeinta kirjassa oli nimenomaan argumentointi, karkeimpana esimerkkinä se että samalla tavalla kuin nyt vastustetaan hengellistä sodankäyntiä, aikoinaan vastustettiin pyhäkoulua...

Yllätyksekseni Wagner ei kuitenkaan ollutkaan niin radikaali kuin olin olettanut; hän esimerkiksi ei kannata henkien sitomista ja manaamista (tarkoittaen toimintaa jossa huudetaan ilmaan ilman että ajatteisiin henkiä joistain ihmisistä). Hän määrittää taistelun henkivaltoja vastaan kolmeen kategoriaan; ground-level (perus eksorkismi), occult-level (henki on vahvempi koska henkilö on ollut tekemisissä muiden uskontojen kanssa), ja higher-level - mielenkiintoista oli huomata, että Wagnerille nämä kolme kategoriaa olivat joissain tapauksessa hyvinkin päällekkäisiä, ja esim. Simon maagin kohtaaminen hänelle edustaa korkeamman tason toimintaa, koska sen ansiosta monet tulivat uskoon. Henkivaltojen karkottaminen ei myöskään ole Wagnerilla keskiössä; se on toimintaa, joka mahdollistaa evankeliumin julistamisen ja ihmisten uskoon tulemisen.

Jäin kirjassa kaipaamaan käytännöllistä selontekoa siitä, miten seurakunta tänään hänen mukaansa voisi harjoittaa tuota korkeamman tason sodankäyntiä, mutta ehkä sitä varten pitää lukea joku toinen kirja? Lyhyesti hän esittää esimerkeiksi kuitenkin Jeesus-marssit, rukouskävelyt, henkivaltakartoituksen (spiritual mapping), sekä samaistuvan syntien tunnustamisen (identificational prayer).

Lisää...