Jalanjäljet

Viime yönä en meinannut saada unta. Olin todella innoissani siitä, mitä meidän ruuanjakotilaisuudessamme tapahtui eilen. Minua on häirinnyt hyvin vahvasti se, että olemme keskiluokkainen seurakunta. Ja vapaaseurakunnat yleensä ovat. Erityisesti Steve Chalken kirja Intelligent Church herätti mielessäni kysymyksen: miksi ihmiset, jotka voivat huonosti, eivät käy tilaisuuksissamme?

Aikaisemmassa seurakunnassa, jossa olin mukana, joidenkin ihmisten käytös jumalanpalveluksissa aiheutti häiriöitä. Joskus jouduimme - ikävä kyllä - kutsumaan poliisit. Joskus erityiesti humalaisten käytös häiritsi minua, mutta nyt huomaan olevani häiriintynyt enemmän humalaisten puutteesta! Minne tahansa Jeesus meni, hän veti kuin magneetti puoleensa ihmisiä, joilla oli ongelmia. Miksi me emme vedä ihmisiä puoleemme?

On surullista, jos ihmiset luulevat meitä niin hyviksi ihmisiksi, etteivät koe itseään arvollisiksi tulemaan seurakuntiimme. Eilen jälleen keskustelin erään miehen kanssa, joka ei voinut tulla sisään kirkkoomme, vaan odotti autossa sillä välin, kun hänen vaimonsa hoiti heidän yhteiset asiat. Iloitsen, että tämä mies voitti pelkonsa.

Rukoilen, että alamme näkemään enemmän ihmisiä kirkossamme, joilla on todellisia ongelmia. Kun näin tapahtuu, silloin tiedän, että olemme oikeilla jäljillä. Silloin seuraamme Jeesusta aivan hänen jalanjäljissään.