♂ ♂
Olen pitkään pohtinut kristillisten yhteisöjen suhtautumista homoseksuaaleihin. Olen keskustellut muutaman uskovan homoseksuaalin kanssa, ja olen todella sitä mieltä, että homoseksuaali voi olla aidosti uskova (aina en ole ollut valmis edes tunnustamaan heidän ilmisarvoaan). Tuomitsevalla suhtautumisella homoseksuaaleita kohtaan emme ole ajaneet kenenkään asiaa; emme homojen, emme kirkon emmekä ainakaan Jeesuksen.Suhtautumalla yliolkaisen tuomitsevasti homoseksuaaleihin olemme ajaneet homoseksuaalit (ja poikkeavat) pois kirkoista. Tällä hetkellä Suomessa on käynnissä kirkon (erit. evl) ja yhteiskunnan välinen dialogi. Tästä dialogista voi seurata vain kaksi vaihtoehtoa: 1) kirkko hyväksyy homoseksuaalisuuden ehdoitta, tai 2) syntyy erillinen marginaaliryhmän kirkko, joka painottaa homoseksuaalien oikeuksia.
Olemme tällä hetkellä keskustelussa hyvässä tilanteessa. Mikäli kirkko jyrähtäisi jyrkästi 'ei', keskustelu olisi menetetty. Lopullisesti. Kuinka oikeasti sanoa, ettei homoseksuaalinen elämäntapa ole Jumalan tahdon mukaista loukkaamatta ketään? Ehkäpä tällainen "temppelin puhdistaminen" olisi monille riemuvoitto, mutta se ei olisi Raamatun sanan mukainen: "Isä, minä rukoilen, että he olisivat yhtä."
Adrian Plassin kirjassa "Vierailu" kerrotaan seurakunnasta, jolla oli ongelmia uskoontulleen homoseksuaalin kanssa. Jeesus oli tullut sopivasti vierailulle, ja niinpä he järjestivät sielunhoidollisen tapaamisen näiden kahden välille toivoen, että Jeesus "pistäisi kaverin järjestykseen". Kun homoseksuaali tulee pois toimistosta, jossa hän on keskustellut Jeesuksen kanssa, kysyvät seurakuntalaiset, mitä mieltä Jeesus oli hänestä. Mies vastaa onnellisesti hymyillen: "Luulen, että hän piti minusta."
Ehkäpä kykenemättömyytemme osoittaa rakkautta kaikille ihmisille kertoo omasta teologisesta epävarmuudestamme. Kaiken kaikkiaan homoseksuaalisuus Raamatussa on useimmille heteroseksuaaleille marginaalinen asia, kun taas homoseksuaalilla on "oma lehmä ojassa". Ehkä en voita häntä väittelystä, mutta voisinko voittaa hänet rakkaudessa? Uskaltaisinko osoittaa rakkautta sellaiselle, jonka seksuaalisuutta en ymmärrä? Ainakin Jeesus teki niin.
♀ ♀
2 kommenttia:
Jopi puhui just tänään meille Turussa tämänsuuntaisesta aiheesta. Kyse oli siitä, että meidän ei pitäisi itse yrittää muuttaa ihmisiä, ei edes homoseksuaaleja, vaan antaa Jumalan tehdä se pikkuhiljaa. Kaikki ihmiset, jotka haluavat pyrkiä kohti Jeesusta, pitäisi vaan hyväksyä seurakuntaan, vaikka siitä saattaakin tulla joitakin ongelmia. Mun mielestä se oli hyvä pointti...
Entä sitten kun ogelma "räjähtää2 silmille , esim löytyy pappi joka vaikka elää edellämainitulla tavalla ,pitäsikö meidän hyväksyä hänetkin ?
(kun katsoo ev.lutin kirkon toimintaa, olemmeko 10 -20 vuoden päästä samassa tilanteessa. Onko se sitten oikea suunta?)
eikö silloin olla jo tekemisissä synnin kanssa? ja voindaanko silloin olla osallisia esim. yhteisestä ehtoollisesta - Ja kyllä uskon siihen , että Jumalalla on keinot muuttaa ihmistä.
Lähetä kommentti