Sanoista tekoihin

Olen huomannut, että on helppoa paeta elämää. Oman arjen pyörittäminen vie omat veronsa, eikä mielenkiinto riitä tarkastelemaan nykymaailman tilannetta. Näinä aikoina, kun on vaikka mitä ympärillä, pakenee jopa mielellään - kuka jaksaa miettiä inhottavia asioita kaiken aikaa? Pylvään päässä on paljon helpompaa olla pyhimys kuin kurjuuksien keskellä.

Miten esimerkiksi suhtaudumme kristittyinä prostituutioon? Eihän kukaan kirkon parissa sellaiseen sorru, eihän? Katsoin ohjelmaa, joka kertoi seksiorjista. Huoraksi pakotettu nainen keskusteli keski-ikäisen miehen kanssa tämän tyttärestä. Seuraavaksi kuvattiin miehen kaulalla heiluvaa ristiä. Eihän tämä vain ole rehellinen kuvaus välinpitämättömästä kirkosta, eihän?

Olen aktiivisesti käynyt taistelua prostituution kitkemiseksi - omassa mielessäni. Tarkoitan sanoa tällä sitä, ettei meitä mitata aikomustemme, vaan tekojemme mukaan. Tämä pätee niin kirkkoon kuin meihin yksilöihinkin. Se, että Norjassa puuhataan tällä hetkellä seksin kieltävää lakia kertoo yksilöistä, jotka ovat ponnistelleet määrätietoisesti.

Ajattelen ehkä yksiniittisesti, mutta aina kuullessani jonkun vastustavan tällaisia lakiesityksiä, pohdin hänen henkilökohtaista suhdettaan prostituutioon. Ehkäpä siksi on luonnollista, että jotkut ottavat asiat henkilökohtaisesti - puhutaaan heidän eduistaan, heidän menetyksistään. Tai sitten en näe kokonaisuutta.

Uskallanko minä, pieni ihminen, omassa kapeakatseisuudessani silti sanoa ääneni kuuluviin? No, ei se paljon hyödytä, että itsekseni hurskaita mietin. Sananlaskukin opettaa: "Johtoa vailla kansa kulkee tuhoon, neuvonantajien viisaus tuo menestyksen" (Snl. 11:14).

Minä aion puuttua havaitsemiini epäkohtiin vähintäänkin lähettämällä asiasta sähköpostia kansanedustajille. Kerran olen tämän tehnyt, koskien ns. pilakuvakohua. Ja jos löytyy muita kanavia vaikuttaa, tartun niihin. Sanat ovat miekkaa terävämpiä ainoastaan julki tuotuina. Siis, sanoista tekoihin!