Itsekästä masokismia

Mihin maailma on menossa, idealisti saattaa kysyä, mutta on aivan yhtä syvällä kulutuksen suossa kuin paatunein kapitalisti. Jopa paastoaminen on kaupallistettu! Erään ystäväni äiti suositteli minulle peräsuolihuuhtelua, kun ihmettelin mikä letkuhärveli heidän vessan naulassa roikkui... Paastoamista varten on kehitetty lisäravinteita ja muita tuotteita, jotka auttavat tuomaan hyvää oloa ja ylläpitämään terveyttä (oheinen kuva kuvaa tätä...).

Jostain syystä olen kapinoinut paastoamista vastaan, koska a. olen aika sopusuhtainen, b. en ole halunnut tehdä sitä paremman terveyden puolesta. Olen sitä koulukuntaa, jonka mielestä paastoamisen pitää tuntua jossain!! Eihän Jeesuskaan 40 päivää paastonnut siksi, että hänen suolensa voisi puhdistua?

Jotenkin paastoaminen on vaivannut minua. Tiedän, että kristityn pitää paastota, mutta koska olen halunnut olla vastarannan kiiski - tai sitten vaan rehellinen suomalainen itsepäinen pässi, olen vältellyt koko asiaa (mukana tietysti pieni ripaus syyllisyyttä).

Kesän lomareissulla kuulin Ulf Christianssonin (Mr. Jerusalemin, siis solisti) opetuksen hengellisestä sodankäynnistä, vaikka ei hän sitä sillä nimellä nimittänytkään. Hän sanoi, ettei kukaan pastori voi kuvitella olevansa kovin vakavasti otettava, jos ei pysty yhtä päivää paastoamaan. Paastoamaan. Yhtä päivää. Ilman ruokaa.

Kun Jeesus laskeutui kirkastusvuorelta, häntä vastassa oli kinasteleva joukko ihmisiä, koska opetuslapset eivät olleet kyenneet ajamaan demonia ulos. Jeesus sanoi, että on joitain asioita, jotka eivät mene läpi ilman rukousta ja paastoa. Ulfin mukaan ne ovat mm. kulttuurissa ja uskonnossa olevaa mädänneisyyttä, jolle olemme tulleet sokeiksi.

No, missä kerrotaan, että Jeesus paastosi tämän pojan puolesta tai laittoi tekstiviestinä rukouspyyntöjä? Ne olivat luonnollinen osa hänen elämäänsä, siksi hänellä oli auktoriteetti (Isältä).

Paaston ajatus oli alunperin epäitsekäs. Paastoaja kielsi itseltään asioita kuuliaisuudesta. Paaston oli tarkoitus ohjata ajatukset pois itsestä Jumalaan, keskittymään häneen sen sijaan, että tuijottaisi jotain omaa rukousaihettaan. Eihän terveyspaastossakaan mitään vikaa (kai) ole, mutta jos/kun paastoamme, paastoammeko oikeista syistä - itseämme vai suurempaa tarkoitusta varten?

Lisää...

8 tekosyytä...

Vastoin periaatteita kaksi postausta samana päivänä. Toivottavasti ei tule tavaksi. Sovitaan, että tämä on joku toukokuun rästeistä...

Lisää...

Jumalaputki

Enpä ollut tuollaisesta kuullutkaan. On ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka monet kristilliset bändit ovat päässeet sisälle ylistysmusiikkiin. Olin joskus Vaasassa Newsboysin keikalla, ja ainakin silloin vetivät älyttömän hyvän shown. Ainakin tuota videota katsoessa tuntui, että kundeissa oli uudenlaista herkkyyttä?

Mielenkiintoista, kuinka ylistys voi olla vaikea asia monelle. Tunnen muutamia muusikoita, jotka ovat ajautuneet ylistysbändiin, koska on tarvittu rumpalia tai kitaristia, mutta jotka ovat olleet ihan ulalla ylistyksestä.

No, ainakin näiden kavereiden mukaan ylistämistä voi opetella. Ylistäminen musiikilla vaatii aivan uudenlaista tapaa suhtautua musiikkiin. Oman kokemuksen mukaan se vaatii herkkyyttä - emme voi työntää Jumalaa johonkin ihme putkeen (GodTube) ja vetää settiä samanlaisena joka kerta läpi.

Vaikka sanat ovatkin samat joka kerta, Jumalan kohtaaminen on joka kerta yksilöllistä. Siksi minä kai jaksan samoja biisejä ihan eri tavalla, kun on kyse ylistysmusiikista. Itse asiassa juuri siksi muutamista biiseistä tulee kuin Herralle pyhitettyjä alttareita, merkkejä paikasta, jossa on toistuvasti kohdannut Herran.

Lisää...

Eroon televisiosta - portti parempaan elämään?

Kaksi viikkoa ilman televisiota. Onko elämä laadullisesti parempaa? Onko ollut enemmän aikaa palvella Herraa? Vähemmän kiusauksia langeta turhuuteen tai viettelyksiin? Televisiosta luopuminen ei ratkaissut yhtään mitään, itse asiassa se vei ojasta allikkoon.

Miten on mahdollista kokea syyllisyyttä jostain hyvästä asiasta? En nyt väitä, että televisio on kokonaisuudessa Jumalan tahdon ilmentymä. Televisiosta luopumisesta on seurannut huonojaKIN asioita.

Yksi isoimmista syistä miksi luovuin televisiosta, oli syyllisyys ajan haaskaamisesta. Ajan haaskaamisesta. Miksi katsoa televisiota, kun voi tehdä hyödyllisempääkin? Olet ehkä kuullut sanonnan, ettemme mekään saa levätä, kun ei Perkelekään lepää (anteeksi jos loukkasin kirjoittaessani hänen nimensä isolla, mutta todellakin uskon hänen olevan persoona isolla alkukirjaimella).

Juttu on nyt niin, että televisio esti minua elämästä liian tehokkaasti. Aivan niin, liian tehokkaasti. Oli edes joku aika, jolloin en tehnyt tai ajatellut Jumalan valtakunnan asiaa, vaan lepäsin. Kun meillä on vaimon kanssa yhteinen vapaapäivä, käytämme sen pohtien pitäisikö olla kotona tekemättä mitään, kuten hän haluaa, vai lähteä johonkin, koska minä en kestä tekemättömyyttä.

Ylistys televisiolle: Kaikessa turhuudessasi sinä estit minun messiaskompleksiani kehittymästä seuraavalle asteelle. Olin naiivi ajatellessani, että kaikki vapautunut aika korvautuisi automaattisesti hyvillä asioilla! Sen seurauksena olen jumalallisilta näyttäneistä syistä laiminlyönyt perhettäni ottamalla pois yhteistä aikaa. Olen laiminlyönyt itseäni puuhastelemalla ylenmäärin, ajatellen palvelevani paremmin Jumalaa. Ja rikkonut muutamia Kymmenestä käskystä siinä sivussa - tämä vain siksi, että luovuin televisiosta!!?

Emme aio ostaa digiboksia tähän hätään. Raamatussa on kertomus demonista, joka palasi siivottuun taloon ja toi ilkeät kaverinsa tullessaan. Emme voi uskoa neutraaliin ilmapiiriin. On tehtävä töitä oppiakseen lepäämään. Sielunvihollinen rakastaa laiskottelua, mutta lepoa hän vihaa, sillä se on Jumalan antama lahja ja säädös ihmisille. Lepää, hyvä mies, lepää!!

Lisää...

Tosi uskovien joukkoon?

Luovuimme vaimon kanssa televisiosta. Tai, kiitos Suomen valtion, meidän ei tarvinnut luopua televisiosta, emme vain hankkineet digisovitinta. Itselläni syynä televisiosta luopumiseen ei kuitenkaan ollut mikään syntikysymys. Tai mikä oikein synniksi määritellään?

Eilen kuulin radiosta, että joissakin islamistisissa maissa pop-prinsessat ovat laittaneet hieman enemmän vaatetta päälle kuin normaalisti. Onhan alastomuus meidän kulttuurissamme yleistynyt niin paljon, että emme välttämättä edes ymmärrä, kuinka paljosta olemme luopuneet. Niin juuri, luopuneet.

En tarkoita tällä tulta ja tulikiveä, vaan että aistimme ovat niin turtuneet, ettei alastomuudella ole meihin niin suurta vaikutusta kuin mitä Jumala ehkä on tarkoittanut. Ehkäpä oman puolisomme alastomuus on tavallista tai "hohhoijaa", koska olemme saaneet yliannostuksen alastomuudesta. Eihän meidän tarvitse edes avata televisiota tätä tarkoitusta varten, eihän?

Tämän sivujuonen jälkeen on sanottava, että itselleni televisio edustaa aivan toisenlaista syntiä, pääasiallisesti siis. Minun tv-syntini nimi on huono-ajankäyttö ja vähän-laatuaikaa-vaimon-kanssa. En haluaisi mielelläni olla väsynyt aamulla, mutta jos olen koukussa johonkin sarjaan, en mahda itselleni illalla mitään. En, vaikka tietäisin kuinka väsynyt aamulla tulen olemaan.

Enkä tiedä, onko sekään syntiä, mutta ainakin typeryyttä. En ole tänään kokenut oloani juurikaan eilistä uskovaisemmaksi. Pieni tyhjyys kylläkin kaihertaa, mutta kaikki liha tottelee kuria!!

Lisää...