Itsekästä masokismia

Mihin maailma on menossa, idealisti saattaa kysyä, mutta on aivan yhtä syvällä kulutuksen suossa kuin paatunein kapitalisti. Jopa paastoaminen on kaupallistettu! Erään ystäväni äiti suositteli minulle peräsuolihuuhtelua, kun ihmettelin mikä letkuhärveli heidän vessan naulassa roikkui... Paastoamista varten on kehitetty lisäravinteita ja muita tuotteita, jotka auttavat tuomaan hyvää oloa ja ylläpitämään terveyttä (oheinen kuva kuvaa tätä...).

Jostain syystä olen kapinoinut paastoamista vastaan, koska a. olen aika sopusuhtainen, b. en ole halunnut tehdä sitä paremman terveyden puolesta. Olen sitä koulukuntaa, jonka mielestä paastoamisen pitää tuntua jossain!! Eihän Jeesuskaan 40 päivää paastonnut siksi, että hänen suolensa voisi puhdistua?

Jotenkin paastoaminen on vaivannut minua. Tiedän, että kristityn pitää paastota, mutta koska olen halunnut olla vastarannan kiiski - tai sitten vaan rehellinen suomalainen itsepäinen pässi, olen vältellyt koko asiaa (mukana tietysti pieni ripaus syyllisyyttä).

Kesän lomareissulla kuulin Ulf Christianssonin (Mr. Jerusalemin, siis solisti) opetuksen hengellisestä sodankäynnistä, vaikka ei hän sitä sillä nimellä nimittänytkään. Hän sanoi, ettei kukaan pastori voi kuvitella olevansa kovin vakavasti otettava, jos ei pysty yhtä päivää paastoamaan. Paastoamaan. Yhtä päivää. Ilman ruokaa.

Kun Jeesus laskeutui kirkastusvuorelta, häntä vastassa oli kinasteleva joukko ihmisiä, koska opetuslapset eivät olleet kyenneet ajamaan demonia ulos. Jeesus sanoi, että on joitain asioita, jotka eivät mene läpi ilman rukousta ja paastoa. Ulfin mukaan ne ovat mm. kulttuurissa ja uskonnossa olevaa mädänneisyyttä, jolle olemme tulleet sokeiksi.

No, missä kerrotaan, että Jeesus paastosi tämän pojan puolesta tai laittoi tekstiviestinä rukouspyyntöjä? Ne olivat luonnollinen osa hänen elämäänsä, siksi hänellä oli auktoriteetti (Isältä).

Paaston ajatus oli alunperin epäitsekäs. Paastoaja kielsi itseltään asioita kuuliaisuudesta. Paaston oli tarkoitus ohjata ajatukset pois itsestä Jumalaan, keskittymään häneen sen sijaan, että tuijottaisi jotain omaa rukousaihettaan. Eihän terveyspaastossakaan mitään vikaa (kai) ole, mutta jos/kun paastoamme, paastoammeko oikeista syistä - itseämme vai suurempaa tarkoitusta varten?