Luovuimme vaimon kanssa televisiosta. Tai, kiitos Suomen valtion, meidän ei tarvinnut luopua televisiosta, emme vain hankkineet digisovitinta. Itselläni syynä televisiosta luopumiseen ei kuitenkaan ollut mikään syntikysymys. Tai mikä oikein synniksi määritellään?
Eilen kuulin radiosta, että joissakin islamistisissa maissa pop-prinsessat ovat laittaneet hieman enemmän vaatetta päälle kuin normaalisti. Onhan alastomuus meidän kulttuurissamme yleistynyt niin paljon, että emme välttämättä edes ymmärrä, kuinka paljosta olemme luopuneet. Niin juuri, luopuneet.
En tarkoita tällä tulta ja tulikiveä, vaan että aistimme ovat niin turtuneet, ettei alastomuudella ole meihin niin suurta vaikutusta kuin mitä Jumala ehkä on tarkoittanut. Ehkäpä oman puolisomme alastomuus on tavallista tai "hohhoijaa", koska olemme saaneet yliannostuksen alastomuudesta. Eihän meidän tarvitse edes avata televisiota tätä tarkoitusta varten, eihän?
Tämän sivujuonen jälkeen on sanottava, että itselleni televisio edustaa aivan toisenlaista syntiä, pääasiallisesti siis. Minun tv-syntini nimi on huono-ajankäyttö ja vähän-laatuaikaa-vaimon-kanssa. En haluaisi mielelläni olla väsynyt aamulla, mutta jos olen koukussa johonkin sarjaan, en mahda itselleni illalla mitään. En, vaikka tietäisin kuinka väsynyt aamulla tulen olemaan.
Enkä tiedä, onko sekään syntiä, mutta ainakin typeryyttä. En ole tänään kokenut oloani juurikaan eilistä uskovaisemmaksi. Pieni tyhjyys kylläkin kaihertaa, mutta kaikki liha tottelee kuria!!
"Minä tahdon, että olet Israelin puolella"
9 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti