23.2.09

Muistutus



Aina ei osaa varautua kaikkeen, ja yllättävät tilanteet muistuttavat asioista, jotka oli jo luullut oppineensa kirjoista. Tänään opin kantapään kautta kaksi asiaa.

Ensimmäinen oli kameran suojaaminen säältä. Kuinka hölmöä. Luin joskus vuosi sitten salamabongauksesta useita artikkeleita ja ohjeita mm. siitä, kuinka tärkeää on ottaa mukaan läpinäkyvä muovipussi, koska ei sateenvarjo kaikelta suojaa (varsinkaan jos kuvaa ylöspäin)...

Toinen asia, jonka hoksasin ilman suurempaa onnettomuutta, oli digijärkkärin mahdollistama herkkyyden vaihtaminen - muutaman kuvan söhrin, kunnes muistin lukeneeni tästä loistavasta ominaisuudesta, joka tarkoitti aiemmin auttamatta filmirullan vaihtoa - oi niitä onnellisia, joilla oli kaksi runkoa ja molemmissa eri herkkyyksillä varustetut filmit!

Aamulla säntäsin ennen kukonlaulua uudelle lempikuvauspaikalle, ja sää olikin yllättävän raaka suojattomassa satamassa. Ajellessani kohti kuvauspaikkaa lumi kyllä leijaili lupaavasti vaakasuorassa... Aallonmurtajan muurille noustessani tajusin kelin raakuuden - kalliolla kävellessä vietin myös laskiaissunnuntaita. Jostain syystä mielessäni ei ollut muuta ajatusta sillä hetkellä kuin uuden kameran suojaaminen kolhuilta tai hajoamiselta.

Tuuli toi mukanaan omat vaikeutensa pöllyävän märän lumen muodossa. Objektiivin onnistuin jotenkin suojaamaan, mutta kameran tähtäin oli välillä melko tukossa märkää lunta, ja jouduin kamppailemaan nähdäkseni kuvan. Silloin harmitti, ettei LCD-näytössä ollut Live View -ominaisuutta!

Tänään olin pukeutunut hyvin, eikä tunnin kuvaussession aikana kylmä käynyt mielessäkään, paitsi oikeassa kädessä, jossa oli olosuhteiden pakosta ohuempi hansikas. Puku joutuu kuitenkin vielä tällä viikolla pesuun, ettei päälle roiskunut suolavesi syövyttäisi vaatteita. Jouduin myös puhdistamaan koko kuvauskaluston reissun jälkeen huolellisesti kostealla rätillä.

Vesisuihkussa otin reissun parhaimman kuvani, ainakin omasta mielestäni parhaan. Kuvassa on hämäränä pieni mökki, merta ja aallonmurtaja - loppuosa kuvasta on joko pöllyävää lunta tai päälle roiskuvaa merivettä! Ehdin juuri ja juuri ottaa tuon kuvan, kun jouduin kääntämään rajusti vasemmalle suojatakseni kameran pahimmalta vedeltä - kamera pysyi kuivahkona ja ihme kyllä kuvakaan ei mennyt pilalle. (Tosin kuvan kauneus paljastui vasta koneella käsitellessä, ja olen rajannut sen noin kolmasosaan originaalista...)

Toisessa kuvassa on myrskyävää merta - olen nimennyt sen Tyrskyluodoksi. Kuvankäsittelyohjelmalla kutittelin esiin vähän lisää sinisen sävyä - mustavalkoisenkaan ei ollut muuten hullumpi, mutta se jääköön toiseen kertaan, täytyy päästä nukkumaankin joskus - joku järki näissä harrastuksissakin täytyy olla!

1 kommentti:

Tero Koskinen kirjoitti...

Mitäpä mies ei uhraisi loistavan otoksen eteen. Oli se sitten kamera tai terveys...
;o)