5.2. kirjoitin johdannon "Hengen Hedelmiin" Gal 5:22-25:sessa. Keskeisenä ajatuksena jutussa oli että Paavalin kuvaamat "hedelmät" ovat osoitus Pyhän Hengen työstä kristityn elämässä. Entä kun nämä merkit ovat poissa? Pitäisikö niitä pakottaa esiin? Tai onko se vain osoitus siitä, että Jumala ei halua että mun elämässä ei ole sellaisia asioita? Tässä kohtaa keskustelu jakaantuu kahtaalle (vähintääkin). Muistan nuorena uskovana kuinka tämä aihe aiheutti kovaa vääntöä keskuudessamme. On siis kaksi tulkintaa tästä:
1) Hedelmä syntyy suvereenisti Jumalan työn tuloksena. Kuten nimikin jo viittaa, hedelmää ei voida pinnistää. Sitä joko syntyy tai ei synny. Kristityn ei tarvitse yrittää pyhittäytyä, ts. tulla paremmaksi. Tälläinen toiminta ei ole ainoastaan turhaa, vaan haitallista, koska se paisuttaa ihmisen egoa ja saa hänet kuvittelemaan, että hän on parempi ihminen. Koska hedelmä on syntynyt ihmisen oman ponnistelun pohjalta, se ei ole Hengen hedelmä vaan osoitus ihmisen "lihallisesta," uskonnollisesta minästä joka yrittää paremmaksi tulemisella ostaa Jumalan hyväksynnän.
2) Hedelmä ei synny itsestään, vaan vaatii jonkinasteita yhteistyötä Jumalan kanssa. Paavali jatkaa jakeessa 25: "Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta." Tässä kohtaa '92 on ottanut vapauden tehdä verbistä "seurata" astetta vahvemman kuin mikä alkutekstin ajatus on; 33/38 on oikeassa kääntäessään sävyn kannustavaksi: "vaeltakaamme." Toisaalta alkuperäisen verbin ajatus "seuraamisesta" on menetetty.
Sama sana esiintyy myös Gal. 6:16: "Tulkoon rauha ja laupeus niiden osaksi, jotka vaetavat tämän ohjeen mukaan..." Mielenkiintoista huomata, että nyt '92 seuraa 33/38:n sanavalintaa. Tärkeämpää on kuitenkin huomata että suomi ei taivu alkuperäisen ajatuksen toistamiseen, mikä antaa paljon enemmän painoarvoa sille mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Kyseessä on selkeästi Paavalin viesti tietyn suunnan valitsemisesta elämässä.
Sama ajatus toistuu kuuluisassa, useastikin pahasti väärinkäytetyssä tekstissä: "Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää..." (Gal. 6:7). Toisin sanoen: ihmisen valinnoilla on merkitystä. Hän voi valita elämänsä suunnan ja päättää seurata Pyhän Hengen johdatusta. Hän ei tuota "hedelmiä" itse, mutta hänen valitsemallaan suunnalla on ratkaiseva merkitys.
Oleellinen kysymys kuuluu: Missä määrin voimme päättää alkaa tekemään hyvää ja luottaa siihen, että tekemällä niin kuin on oikein, myös meidän sydämemme muuttuu? Kokeile vaikka hymyilemistä toisille ihmisille, ja tarkkaile kuinka se vaikuttaa asenteisiisi ja päiväsi kulkuun. On aika nurinkurista että hengellistämme sen, että jätämme tekemättä hyvää. Jos motiivimme ovat jossain kohtaa väärässä, pyydetään Jumalaa oikaisemaan ne laivan ollessa liikkeellä, jolloin sitä on helpompi ohjata.
Ps. Ehkä seuraavalla kerralla pääsen jo siihen rakkauteen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti