Missionaaliset kotiseurakunnat

Otin haasteekseni perehtyä kotiseurakuntiin ja niiden takana olevaan teologiaan. "Satunnaisgeneraattori" arpoi Paynen Missional House Churches -kirjan hyväksi lähtökohdaksi. Payne on seurakunnanistutuksen proffa ja lähetystyöntekijä Jenkeissä (Billy Graham School of Missions).

Kirjan taustalla on kyselytutkimus kotiseurakunnille jotka täyttävät seuraavat ehdot: 1) vähintään yksi kastettu vuoden sisällä, ja/tai vähintään yksi seurakunta istutettu 3 vuoden sisällä. Tutkimus loi kiinnostavan pohjan teoriakehykselle, joka ei kuitenkaan ole yhtä kiinnostava kuin tutkimuksesta saatu data. Tutkimus myös selittää erotuksen missionaalisten ja "perinteisten" kotiseurakuntien välillä: missionaaliset kotiseurakunnat ovat tavoitteellisesti ulospäinsuuntautuneita. Huomattavaa on mm. se, että ylivoimaisesti suurin osa uskoontuloista tapahtui seurakunnan kokoontumisten ulkopuolella luonnollisten ihmissuhteiden kautta.
Raikasta Paynen lähestymistavassa on rehellinen avoimuus seurakuntamallin haasteille. Hän ei myöskään hyökkää perinteisiä institutioonalisia seurakuntia vastaan, vaan näkee tarvetta molemminpuoliselle oppimiselle.

Suurimpina missionaalisten kotiseurakuntien haasteina hän määrittelee:

1. Taipumus kääntyä sisäänpäin
2. Johtajien valmennus
3. "Taistelu" perinteistä seurakuntamallia vaativien kanssa (sisältä päin tuleva paine)

Paynelta riittää kritiikkiä omia kohtaan monien kompromissien suhteen, erityisesti luopuminen raamatullisista johtajuusrakenteista. On ilmeistä että kotiseurakunnat ovat vähintään yhtä kirjavia kuin ns. perinteiset seurakunnat. Hän ei yritä peitellä sitä, että loppujen lopulta myös missionaalisten kotiseurakuntien suurin kasvu tule jäsenten siirtymisestä toisiin seurakuntiin (transfer growth). Monilla syynä siirtyä perinteisistä seurakunnista kotiseurakuntiin ovat "terapeuttiset syyt," kuten esim. loukatuksi tuleminen toisten uskovien taholta, kyllästyminen perinteiseen tai kristityt jotka aina metsästävät uusia kokemuksia.
Nämä haasteet eivät kuitenkaan horjuta Paynen uskoa siitä, että tämä on se alkuperäinen malli. Tällä hän ei tarkoita kuitenkaan sitä, että perinteiset seurakunnat pitäisi lopettaa. Tärkeimpiä asioita mitä perinteiset seurakunnat voisivat oppia missionaalisilta kotiseurakunnilta Paynen mukaan ovat:

• Suhdepohjainen evankeliointi
• Terve rahan käyttö (ei suuria henkilöstö- tai rakennuskuluja, suuri osa tuloista lähetykseen tai hyväntekeväisyyteen. Tosin tämänkin Payne huomaa haasteeksi, sillä kaikissa missionaalisissa kotiseurakunnissa ei kerätä säännöllisesti kolehtia).
• Yksinkertaisuus
• Pienryhmät
• Seurakunnanistutus strategiat
• Terveelliset ihmissuhteet, tilivelvollisuus ja läpinäkyvyys
• Moninkertaistumisstrategiat

Kaiken kaikkiaan rehellisen virkistävä, tasapuolinen ja -painoinen kirja joka kannustaa keskusteluun. Monilta osin hyvin amerikkalainen kirja, mutta periaatetasolla pitkälti sovellettavissa Suomen kulttuuriin.