Kirjoittelin pääsiäisteemaisen blogikirjoituksen toisaan Pulmajae -nimiseen blogiin, jossa pureudutaan Raamatun vaikeisiin teksteihin. Kirjoitus käsitteli näennäistä ristiriittaa Mk. 10:45 ja 1 Tim. 2:6 välillä, jossa puhutaan Jeesuksesta lunnaina joko monien tai kaikkien puolesta. Tekstin voi käydä lukemassa tästä linkistä.
Teksti ottaa kantaa kevyesti Raamatunkäännös -keskusteluun, sillä lähtökohtana on KR92 tekemä "siloitus" Mk. 10:45 tekstissä. Onko taustalla teologinen esiymmärrys vai halu harmonisoida teksti jää arvoitukseksi.
Kriittisestä luonteesta huolimatta olen vastahakoinen lähtemään näihin vanha käännös / uusi väännös -keskusteluihin (olen aiheesta varmasti vuodattanut aikaisemminkin). Olen kuitenkin huomannut, että tämä väittely on saanut minussa aikaan sen, että on vaikea sanoa yhtään mitään käännöksistä ilman että joku sanoo: Aha! Ehkä tämä on minun päässäni, mutta toisaalta olen harrastanut kyseistä nuorallatanssia opiskelijoideni edessä joitakin vuosia. Itselleni parempi/huonompi keskustelu on melko toisarvoinen useastakin syystä:
- Molemmat käännökset ovat Jumalan sanaa johon hän on sitoutunut.
- Osaan muitakin kieliä kuin Suomea, joten ymmärrän että yhtä kieltä ei voida täysin kääntää toiselle kielelle.
- Ymmärrän alkukieliä sen verran, että tiedän tekstien tarjoavan tulkintavaihtoehtoja.
- Tiedostan että Raamattu on kulkenut pitkän matkan ja ottanut monia reittejä kulkiessaan kohti 2000 -lukua. Esim. Qumranin löydökset 1947- ovat tuoneet uutta valoa alkuteksteihin. Tämä edellyttää uusien käännöksien tekemistä.
- Samaten suomi on muuttunut siinä määrin, että jo kielellisestikin teksti vaatii päivittämistä.
- Havaitsen molemmissa käännöksissä sekä heikkouksia että vahvuuksia.
- Olen pystynyt julistamaan evankeliumia molemmista käännöksistä niin, että se on herättänyt ihmisissä uskoa.
- Olen voinut pastorin ja opettajan toimessani käyttää molempia käännöksiä "opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään."
- Tiedän että "sanan kaksiteräinen miekka lävistää" oman sydämeni, kumpaa tahansa käännöstä satunkaan lukemaan.
Tällä hetkellä käytän pääsääntöisesti englanninkielistä ESV -käännöstä, ja sen lisäksi ja rinnalla kreikankielistä Uutta testamenttia (NA27) sekä hepreankielistä Vanhaa testamenttia (BHS) - en halua johtaa ketään harhaan millään pröystäilyllä, olen auttamattoman riippuvainen sanakirjoista ja kieliopeista, ja monessa kohtaa erityisen tyytyväinen hankkimaani Raamattu-ohjelmistoon. Suomalaiset käännökset kulkevat mukana edellisten vuosien talletuksina, mutta esim. artikkeleita kirjoittaessani selaan sekä KR92 että KR33/38:aa. Omaan paperiversiona ainoastaan KR92:sen, mutta pääsen käsiksi myös vanhaan kirkkoraamattuun verkkopalvelun kautta.
Tulin uskoon vuonna 1994, huhtikuun 27. päivä. Huhtikuun 28. päivä marssin paikalliseen kirjakauppaan ja ostin Raamatun. Ilman mitään esiymmärrystä se oli tietenkin KR92, jota ahmin yökaudet. Jotkut uskovat valistivat minua oikeammasta käännöksestä, ja aloin lukea KR33/38:aa. Tästä olisi varmastikin tullut ajan kuluessa suosikkikäännökseni, ellei olisi ollut sitä evankelioimiskertaa...
En tiedä kuka sen kaverin tapasi ja missä, mutta päädyimme muutamien kavereiden kanssa keski-ikäisen hieman alkoholisoituneen miehen kotiin puhumaan hänelle Jumalasta. Hänen vaimonsa/naisystävänsäkin siinä pyöri, mutta keskustelu tapahtui lähinnä kaverieni ja sen miehen välillä. Minä taisin olla hiljaa; olin vasta tullut uskoon ja osasin vasta kuunnella ja lukea, en vielä puhua :) Jumala kosketti miestä ja rukoilimme hänen puolestaan. Sitten joku kavereista kysyi onko miehellä Raamattua. Eipä ollut... Seuraava kysymys oli, että onko kellään mukana Raamattua jotta voisimme antaa sen miehelle luettavaksi. Sinne jäi minun hieno mustakantinen KR33/38 jota ilman olen tullut oikein hyvin toimeen. Taisipa joku lupailla sen minulle takaisin kunhan mies tulisi kirkolle jumalanpalvelukseen tai nuorteniltaan. (Muutama vuosi tämän jälkeen hukkasin punakantisen KR92:seni monine alleviivauksineen ja välissä säilytettyine profetioineen ja lappuineen Tampereen Vapaakirkolle, enkä ole vieläkään sitä löytänyt.)
Liityin jossain vaiheessa Raamattu Kansalle ry:n jäseneksi ja sain heidän Uuden testamenttinsa. Odotukseni sen suhteen olivat valtaisat, ja minun täytyy kyllä myöntää, että olin hieman pettynyt: se oli niin pitkälti samanlainen kuin KR33/38, että se tuntui "ylimääräiseltä." Varsinkin kun kukaan muu ei käyttänyt sitä käännöstä! Tästä syystä, toimiessani erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten parissa joista monille KR92 on se ainoa Raamattu jonka he tuntevat, olen kokenut sen luonnolliseksi työkaluksi. Uskon että aika ajaa sen ohi, ja sitten meidän "kalkkisten" täytyy totutella taas uuteen käännökseen, joka parhaimmillaan rikastuttaa meidän ymmärrystämme, kunhan olemme avoimia kuulemaan mitä Jumala sanoo sanassaan.
Olen syvästi akuuttunut siitä, että käännös saa olla aika pahasti metsässä, ennen kuin sen kokonaissanoma on vesitetty. Olen nuorempana lukenut jonkin verran Jehovan todistajien "raamattua" ja ollut sen kautta Jumalan puhuttelussa. Myöhemmin palatessani joihinkin sen Jeesuksen jumaluutta käsitteleviin kohtiin olen huomannut, että suurista yrityksistä huolimatta tätä suurta salaisuutta ei ole täysin onnistuttu pyyhkimään pois - eikä pystytäkään. Tämä ei tarkoita sitä, että käännösten tasolla ei olisi väliä lainkaan, mutta ehkä meidän on syytä muistaa että Jumala puhui Bileamin aasin kautta ja hän voisi laittaa vaikka kivet puhumaan jos haluaisi.
Ei ole itsestäänselvää että saamme harjoittaa vapaasti uskontoamme ja että salainen poliisi ei kulje talosta taloon hävittäen Raamattuja. Nämä meidän kiistamme ovat aika vähäisiä sen rinnalla mitä uskovat joutuvat kokemaan muualla maailmassa. Älkäämme siis me uskovat alkako toisiamme vainoamaan sen takia, että joku käyttää toista käännöstä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti