Menestysteologiaa uusissa kääreissä

Sunnuntaina teimme äkkiliikkeen käydä tutun seurakunnan jumalanpalveluksessa. Tunnemme joitakin ihmisiä sen seurakunnan johtoryhmästä, emmekä ole nähneet pitkään aikaan. Lisäksi luimme netistä että eräs tunnettu ylistyksenjohtaja oli tullut paikalle. Netissä sanottiin, että paikalla oli myös vieraileva puhuja, mutta hänen nimeään en tunnistanut.

Ylistyksen jälkeen paikallinen pastori alkoi hehkuttaa vierailevan (ulkomaalaisen) pastorin seurakunnan kokoa ja kasvuvauhtia, ja nimesipä tämän "Jumalan mieheksi" (jostain syystä alan skeptiseksi kun kuulen jostakin sanottavan näin, varsinkin jos kyseinen henkilö ei korjaa erehdystä). Juuri päättynyt sunnuntain ensimmäinen tilaisuus oli ollut menestys, ja samaa hän uskoi tälle kokoukselle ja vielä iltapäivän kokoukselle, jossa hänellä olisi saarna toisesta aiheesta.

Lavalle kiipesi pastori, joka vaikutti enemmän liike-elämän konsultilta, ja hetken esittelyn jälkeen hän kertoi tulevansa pankkimaailmasta. Hän kannusti ihmisiä osallistumaan kannustushuudoilla, ja saarna oli todella viihdyttävä. Saarnan edetessä aloin pohtia josko konsultit keksivät menestysteologian?



En tunne kovin monia konsultteja, mutta uskoisin että avain menestykseen kyseisessä ammatissa on joko vankkumaton usko omaan tuotteeseen tai häikäilemätön kyky petokseen ilman omantunnontuskia. Veikkaisin että useimmiten kyse on jonkinasteisesta yhdistelmästä edellä mainittuja. Päivän saarnaaja eittämättä uskoi omaan tuotteeseensa. Vaikka pyramidimalli ei ollut aivan yhtä selkeästi esillä kuin joissakin räikeimmissä menestysteologian muodoissa, se oli kuitenkin selkeästi tunnistettavissa sellaiseksi, joskin jonkinasteisena lievempänä hybridinä.

Siinä missä menestysteologia antaa luvan ja kannustaa etsimään menestystä, tämä pastori sanoi että menestys on kuin "häntä joka seuraa päätä." Hän sanoi monien seurakunnassaan erehtyneen etsimään menestystä. Keskittyminen vääriin asioihin on tehnyt heistä hännän joka ei koskaan voi saavuttaa päätä. Keskittyminen oikeisiin asioihin tekee heistä pään, jota häntä, menestys seuraa.

Ilmeisesti kyseinen pastori lainasi tämän "raamatullisen" konsulttiperiaatteen 5Ms 28:13, mutta unohti mainita että saman luvun 44. jakeessa kyseiseen lupaukseen liittyy ehto ja kirous: ehtä on Jumalan tahdon tekeminen, ja kirous on se, että rikkojasta tulee häntä, joka tarkoittaa tässä yhteydessä sosiaalisen aseman menettämistä.

Muita vastaavia lupauksia oli Sananlaskut 11:24, joka toimii aika sujuvasti Messagessa:

The world of the generous gets larger and larger;the world of the stingy gets smaller and smaller (anteliaan maailma laajenee laajenemistaan, kitsaan maailma kutistuu kutistumistaan).

Koko saarna alkoi puolestaan 1. Joh 5:3-5, jonka pohjalta hän opetti että uskovat menestyvät aina paremmin kuin maailma, ja hän odotti aikaa jolloin pankit ja bisnekset tulevat uskovien ja seurakuntien puoleen kysymään neuvoa. Ensinnäkään, en usko tuollaiseen haihatteluun että taloudellinen menestys tulisi pelkästään ja aina kun joku uskoo Jeesukseen, ja toisekseen, en usko että maailman pankit ovat kovinkaan kiinnostuneita kristillisestä talousetiikasta (poikkeuksia saattaa toki olla).

Mielestäni menestysteologian ongelma seuraa siitä, kun

1. Menestyksestä tehdään sääntö
2. Menestys määritellään ajallisesti
3. Menestys määritellään taloudellisesti

Vaikka Vanha Testamentti näyttää esittävän että Jumalan tahdon tekemisestä seuraa menestys, meillä on tarpeeksi esimerkkejä siitä, että näin ei aina ole. Ei tarvitse kuin kääntää Psalmeihin ja ihmetellä miksi jumalaton menestyy ja vanhurskas kärsii, tai istua tunkion äärellä ihmetellen Jobin kärsimystä, tai spekuloida mikä oli se pistin mikä korvensi Paavalia.

En väitä etteikö Jumalan tahdon tekemisestä seuraisi menestystä, vaan että sen ymmärtäminen ajallisesti on virhe. Erehdys väittää että valtakunta on tässä ja nyt. Vaikka Jeesus käskee rukoilemaan "tulkoon sinun valtakuntasi ja tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä niin kuin taivaassa," rukous ei tule toteutumaan täydesti ennen kuin valtakunta tulee täydesti Jeesuksen paluun myötä. Jeesus sanoi että hänen opetuslapsensa tulee olla valmis luopumaan kaikesta hänen seuraamisensa tähden, jonka johdosta Pietari ja muut halusivat kertoa mistä kaikesta he olivat luopuneet - ilmiselvästi siksi, että he olivat kiinnostuneita palkkiostaan. Jeesus otti lapsen ja teki hänestä esimerkin - konstailematon ihminen joka ei laskelmoi vaan on kiinnostunut toisesta ihmisenä aidosti.

Kolmas kohta ei oikeastaan yllätä lainkaan - se on looginen seuraus kahdesta edellisestä virheestä ja paljastaa missä ihmisen sydän oikeasti on kiinni. Turhaan ei Uusi Testamentti nimeä Mammonaa ainoana epäjumalana nimeltä. Miettiessäni jälkikäteen sunnuntain opetusta ei voi olla ihmettelemättä kuinka salakavalasti hän hankkii itselleen palvojia!

Uudenlaista tämän pastorin opetuksessa oli se, että menestys saavutetaan toisia palvelemalla ja antamalla toisille anteliaasti. Tosin hänen mukaansa rahalla on vain välinearvoa, ja koska me uskomme, meidän pitäisi luottaa siihen, että meillä on aina riittävästi tuota välinettä. Sen lisäksi hän toi oman aasialaisen lisänsä, joka korosti ihmissuhteiden merkitystä, ja periaatteessa hän väitti että ihmisen menestys riippuu hänen ystävistään - ehkäpä selkeämpi esimerkki pyramiditeemasta, jossa pieni karismaattinen marginaali rikastuu ja loput köyhtyvät (tämän liitän klassiseen menestysteologiaan, jossa menestys luvataan siunauksen kautta joka tulee sen kautta, kun lahjoitetaan pastorille/eliitille. Vaikka muillekin lahjoittamiseen ja yleiseen anteliaisuuteen kannustetaan, pyramidi toimii lopulta hyvin tehokkaasti).

Oli surkuhupaisaa katsella ja kuunnella nuoria aikuisia elämänsä kynnyksellä kuuntelemassa ja reagoimassa saarnaan. Ehkäpä minua vähän huojensi se, että eniten äänessä oli etupenkin apinarivi, ja että varovaisesti katseltuna joukko ei tuntunut reagoivan kovinkaan anteliaasti pastorin kiitoslahjaan saarnan päätyttyä. Tämä tietenkin paljastaa jotakin minun vahingoniloisesta luonteestani, mutta on silti mahdollisuus että jotkut opiskelijat pistivät viimeisiä ropojaan kiertäneisiin ämpäreihin...

Toisekseen tutustuttuani tarkemmin siihen mitä menestysteologia on tehnyt ja tekee Afrikassa, en usko että se voisi saada vastaavia mittasuhteita Euroopassa (vastaavaa toimintaa on, ja joidenkin yksilöiden elämässä menetykset ovat vastaavalla tasolla, mutta kyseiset yhteisöt tuntuvat jäävän kuitenkin merkittävästi pienemmiksi, eikä kyseisestä teologiassa ole tullut täällä vastaavaa valtavirtausta). Tämän ei tietenkään pitäisi olla mikään huojennus, vaan meidän olisi aika julkisesti katua ja irtisanoutua kaikesta sellaisesta opetuksesta, jonka nojalla kirkko mahdollistaa ihmisten kärsimyksen lisäämisen kolmannessa maailmassa. Lisää aiheesta voi lukea (englanniksi) esim. Lausannen julistuksesta liittyen menestystelogiaan tämän linkin takaa.