Missionaaliset kotiseurakunnat

Otin haasteekseni perehtyä kotiseurakuntiin ja niiden takana olevaan teologiaan. "Satunnaisgeneraattori" arpoi Paynen Missional House Churches -kirjan hyväksi lähtökohdaksi. Payne on seurakunnanistutuksen proffa ja lähetystyöntekijä Jenkeissä (Billy Graham School of Missions).

Kirjan taustalla on kyselytutkimus kotiseurakunnille jotka täyttävät seuraavat ehdot: 1) vähintään yksi kastettu vuoden sisällä, ja/tai vähintään yksi seurakunta istutettu 3 vuoden sisällä. Tutkimus loi kiinnostavan pohjan teoriakehykselle, joka ei kuitenkaan ole yhtä kiinnostava kuin tutkimuksesta saatu data. Tutkimus myös selittää erotuksen missionaalisten ja "perinteisten" kotiseurakuntien välillä: missionaaliset kotiseurakunnat ovat tavoitteellisesti ulospäinsuuntautuneita. Huomattavaa on mm. se, että ylivoimaisesti suurin osa uskoontuloista tapahtui seurakunnan kokoontumisten ulkopuolella luonnollisten ihmissuhteiden kautta.
Raikasta Paynen lähestymistavassa on rehellinen avoimuus seurakuntamallin haasteille. Hän ei myöskään hyökkää perinteisiä institutioonalisia seurakuntia vastaan, vaan näkee tarvetta molemminpuoliselle oppimiselle.

Suurimpina missionaalisten kotiseurakuntien haasteina hän määrittelee:

Lisää...

Evankeliointia ilman Raamattua

Scott Kelby ei ehkä ole maailman paras valokuvaaja, mutta hän on osannut tuotteistaa osaamisensa ehkä paremmin kuin kukaan muu. Olen pitkään seurannut Scott Kelbyn työtä ja hyllystä löytyy useampi kirja. Pidän todella paljon hänen huumoristaan. Vaikka Scott ei ole tainnut sitä missään aivan älyttömän suorasti sanoakaan, olen uumoillut että hän on kristitty.

Eilen huomasin että Scottilta oli tullut Youtube video:

Ensimmäisen puolisko kuulosti aivan älyttömän mahtavalta. Mutta. Yritin nieleskellä lopun mutta en pääse yli siitä ajatuksesta, että tässä on jotain mätää. Kirjoittaa kirja Jeesuksesta jossa ei ole yhtään lainausta Raamatusta?

Uskoakseni kirja on oikeasti tehty Raamatun pohjalta, mutta kaikki viittaukset on poistettu. Entä jos joku "ostaa" Scottilta tämän Jeesus-homman, mitä sitten? Ehkä nämä ihmiset löytävät seurakuntaan, ehkä on joitakin ihmisiä jotka neuvovat että tästä Jeesuksesta kerrotaan lisää Raamatussa..

Kuulin tänään kun eräs reilu 50 -v. nainen kertoi varttuneensa koko ikänsä seurakunnassa. Vasta muutama vuosi hän törmäsi ajatukseen, että hänenkin pitäisi lukea Raamattua. Se muutti hänen elämänsä. Väitän, että meidän pitää tutustuttaa ihmiset sekä Jeesukselle että Raamatulle - muuten emme ole tekemässä opetuslapsia vaan käännynnäisiä, joista jokaisella on oma käsityksensä siitä millainen Jeesus on. Historia on osoittanut että tämänkaltainen vapaus ei johda mihinkään hyvään (saksalainen liberaali teologia on pitkälti syypää lännen kirkkojen romahtamiseen).

Aion ehdottomasti hankkia tuon kirjan, vaikka Scott sanoikin ettei se ole uskoville. Uskoisin että se on myyntikikka - miten ihmeessä voisin antaa kirjan jollekulle, jos en ole itse lukenut sitä ensin?

Lisää...

Korkeamman tason olettamuksia

Sain juuri päätökseen yhteen kouluprojektiin liittyen C. Peter Wagnerin Confronting The Powers (Regal 1996). Näin alkuun täytyy tunnustaa, että olin kirjaa kohtaan skeptisempi ennen sen lukemista kuin lukemisen jälkeen. Osin pehmeä lukukokemus johtui kenties siitä, että kirja on Wagnerin vastaus- tai puolustuspuheenvuoro. Toistuvasti Wagner huomauttaa, että korkeamman tason hengellistä sodankäyntiä ei ole tarkoitettu kaikille. Hän myös nöyrästi myöntää, että edustamalleen toiminnalle ei löydy suoranaisia (eksplisiittisiä) raamatullisia perusteita.

Tästä huolimatta Wagner on vakuuttunut toimintansa raamatullisuudesta (implisiittinen tuki). Hänen mukaansa toiminta tuo Jumalalle kunniaa ja ihmiset saavat avun sen myötä. Hän myös lukee paljon sisään UT:n teksteihin (eisegeesi), mutta toisaalta myöntää että jotkin hänen ehdottamansa asiat ovat olettamuksia. Wagner myöskin lainaa surutta toisten ajatuksia, ja laittaa ne tukemaan omia ajatuksiaan vaikka selkeää linkkiä ei ehkä olisikaan. Ehkä surkeinta kirjassa oli nimenomaan argumentointi, karkeimpana esimerkkinä se että samalla tavalla kuin nyt vastustetaan hengellistä sodankäyntiä, aikoinaan vastustettiin pyhäkoulua...

Yllätyksekseni Wagner ei kuitenkaan ollutkaan niin radikaali kuin olin olettanut; hän esimerkiksi ei kannata henkien sitomista ja manaamista (tarkoittaen toimintaa jossa huudetaan ilmaan ilman että ajatteisiin henkiä joistain ihmisistä). Hän määrittää taistelun henkivaltoja vastaan kolmeen kategoriaan; ground-level (perus eksorkismi), occult-level (henki on vahvempi koska henkilö on ollut tekemisissä muiden uskontojen kanssa), ja higher-level - mielenkiintoista oli huomata, että Wagnerille nämä kolme kategoriaa olivat joissain tapauksessa hyvinkin päällekkäisiä, ja esim. Simon maagin kohtaaminen hänelle edustaa korkeamman tason toimintaa, koska sen ansiosta monet tulivat uskoon. Henkivaltojen karkottaminen ei myöskään ole Wagnerilla keskiössä; se on toimintaa, joka mahdollistaa evankeliumin julistamisen ja ihmisten uskoon tulemisen.

Jäin kirjassa kaipaamaan käytännöllistä selontekoa siitä, miten seurakunta tänään hänen mukaansa voisi harjoittaa tuota korkeamman tason sodankäyntiä, mutta ehkä sitä varten pitää lukea joku toinen kirja? Lyhyesti hän esittää esimerkeiksi kuitenkin Jeesus-marssit, rukouskävelyt, henkivaltakartoituksen (spiritual mapping), sekä samaistuvan syntien tunnustamisen (identificational prayer).

Lisää...