Kirkko ja homot

♂ ♂

Olen pitkään pohtinut kristillisten yhteisöjen suhtautumista homoseksuaaleihin. Olen keskustellut muutaman uskovan homoseksuaalin kanssa, ja olen todella sitä mieltä, että homoseksuaali voi olla aidosti uskova (aina en ole ollut valmis edes tunnustamaan heidän ilmisarvoaan). Tuomitsevalla suhtautumisella homoseksuaaleita kohtaan emme ole ajaneet kenenkään asiaa; emme homojen, emme kirkon emmekä ainakaan Jeesuksen.

Suhtautumalla yliolkaisen tuomitsevasti homoseksuaaleihin olemme ajaneet homoseksuaalit (ja poikkeavat) pois kirkoista. Tällä hetkellä Suomessa on käynnissä kirkon (erit. evl) ja yhteiskunnan välinen dialogi. Tästä dialogista voi seurata vain kaksi vaihtoehtoa: 1) kirkko hyväksyy homoseksuaalisuuden ehdoitta, tai 2) syntyy erillinen marginaaliryhmän kirkko, joka painottaa homoseksuaalien oikeuksia.

Olemme tällä hetkellä keskustelussa hyvässä tilanteessa. Mikäli kirkko jyrähtäisi jyrkästi 'ei', keskustelu olisi menetetty. Lopullisesti. Kuinka oikeasti sanoa, ettei homoseksuaalinen elämäntapa ole Jumalan tahdon mukaista loukkaamatta ketään? Ehkäpä tällainen "temppelin puhdistaminen" olisi monille riemuvoitto, mutta se ei olisi Raamatun sanan mukainen: "Isä, minä rukoilen, että he olisivat yhtä."

Adrian Plassin kirjassa "Vierailu" kerrotaan seurakunnasta, jolla oli ongelmia uskoontulleen homoseksuaalin kanssa. Jeesus oli tullut sopivasti vierailulle, ja niinpä he järjestivät sielunhoidollisen tapaamisen näiden kahden välille toivoen, että Jeesus "pistäisi kaverin järjestykseen". Kun homoseksuaali tulee pois toimistosta, jossa hän on keskustellut Jeesuksen kanssa, kysyvät seurakuntalaiset, mitä mieltä Jeesus oli hänestä. Mies vastaa onnellisesti hymyillen: "Luulen, että hän piti minusta."

Ehkäpä kykenemättömyytemme osoittaa rakkautta kaikille ihmisille kertoo omasta teologisesta epävarmuudestamme. Kaiken kaikkiaan homoseksuaalisuus Raamatussa on useimmille heteroseksuaaleille marginaalinen asia, kun taas homoseksuaalilla on "oma lehmä ojassa". Ehkä en voita häntä väittelystä, mutta voisinko voittaa hänet rakkaudessa? Uskaltaisinko osoittaa rakkautta sellaiselle, jonka seksuaalisuutta en ymmärrä? Ainakin Jeesus teki niin.

♀ ♀

Lisää...

Tulisiko kevät jo?

Luulin, että osaan rukoilla. Tai siis, mitä se on, että osaa rukoilla? Tarkoittaako se sitä, että a) osaan ulkoa hienoja rukouksia, b) käytän paljon aikaa helposti rukoukseen, vai että c) rukouksiini vastataan. Joku kertoi syyttäneensä Jumalaa siitä, että hän ei vastaa rukouksiin. Jumala sanoi, että kyllä hän vastaa kaikkiin rukouksiin. Vastaus on joko 'kyllä' tai 'ei'. Itse lisäisin yhden vaihtoehdon Jumalan listaan, ehkäpä kaikkein ärsyttävimmän: 'odota'.

Emme aina hyväksy Jumalan vastausta ja lyömme päätämme seinään, sillä hänhän on se, jonka sulkemaa ovea ei kukaan voi avata. Minulle ei ole ongelmallista pelkästään se, mitä Jumala vastaan. Melkeinpä vielä enemmän ihmettelen tapaa, miten Jumala vastaa rukouksiimme.

Otin alkuvuodesta vastaan kolmannen työpaikan, joka tuntuu vievän aivan liikaa aikaa. Uusimpana juttuna teen talonmiehen töitä, ja lunta tulee koko ajan, vaikka ollaan jo maaliskuussa! Eikö tämän pitäisi jo helpottaa, miksi Jumala ei puutu lumentuloon? Tulisi mieluummin vaikka vettä (mistä en todennäköisesti pitäisi yhtään). Pieni vastoinkäyminen, ja minä olen kiukkuinen Jumalalle. Aivan kuin hän ei olisi pitänyt kiinni sopimuksestamme!

Olen todella rukoillut, ettei enää tulisi lunta, ja tässä sitä ollaan. Mikäli Jumala tällä kertaa vastasi rukoukseeni 'ei', mitä minun pitäisi oppia? Ehkäpä se, että Jumala on todella kiinnostunut näkemään, kuinka käytän aikani tilanteessa, jossa minua revitään tasaisesti kaikkialle muualle, paitsi hänen läsnäoloonsa? Kuinka oikein voisin osoittautua uskolliseksi myös kiireen keskellä?

Jeesus, anna minun oppia sinusta!

Ps. Huomasin lumisateen lakanneen, kun sain tämän kirjoitettua.

Lisää...

Kenen lapsi tämä on?

Otsikko viittaa Bill Wilsonin kirjan nimeen (jostain syystä kirjassa ei ole kerrottu suomenkielistä kustantajaa). Kansi kertoo kirjan olevan "kertomus toivosta ja avusta epätoivossa elävälle sukupolvelle." Mielestäni kirja oli paremminkin kertomus yhdestä miehestä, joka ei suostu lopettamaan taistelua. Kirja muistuttaa siitä, kuinka tärkeä on nähdä pieniä voittoja kaiken epätoivon keskellä.

Mutta kuka on Bill Wilson? Kyse ei ole AA:n toisesta perustajasta, vaan hieman myöhäisemmästä persoonasta. Tämä Bill Wilson johtaa maailman suurinta pyhäkoulua, johon osallistuu noin 20000 lasta joka viikko! Ja hän ja hänen tiiminsä jäsenistä joku vierailee joka viikko jokaisen lapsen kotona.

Olin kuullut, että kirja on haastava, sillä se kuvaa täydellistä antautumista. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, sillä Bill ei syyllistänyt ainakaan minua. Joskus, kun lukee tämänkaltaisia kirjoja tai katsoo dokumentteja, vaimo saa seuraavina päivinä muistuttaa, miksi jotkut liialliset mukavuudet, kuten pesukone, saattavatkin olla tuiki tarpeellisia asioita myös omassa kodissa.

Bill ei kuitenkaan ota vastuuta pois kristittyjen harteilta. Eikä varsinkaan kirkkojen harteilta. Varsinkin perinteisiä sakramentaalikirkkoja, jotka ovat aikanaan olleet uudistuksellisia, hän rokottaa rankalla kädellä. Mutta omaa tehtäväänsä huolehtia heitteillä olevista lapsista hän ei tyrkytä kaikille uskoville. Pikemminkin hän puhuu oman paikan ja oman tehtävän löytämisestä. Mutta "johdatusta" ei tule odottaa taivaalta loputtomiin - tarve, jonka näemme ympärillämme, on todennäköisesti Jumalan konkreetti johdatus, jonka pohjalta meidän tulisi ymmärtää liata kätemme ja ryhtyä töihin, kantaa vastuumme hylätyistä ympärillämme.

Lisää...

Vielä vapaa maa

Naapurimaassa sensuuri kukoistaa. Kevään aikana astuu voimaan laki, jonka mukaan mm. kirkossakävijöiden henkilöllisyyksistä tulee pitää kirjaa. Henkilötietojen lisäksi viranomaisille tulee toimittaa saarnojen sisältö. Venäjällä ei taida olla samanlaista mielenkiintoi rajoittaa internetin sisältöä kuin Kiinalla.

Eivät nämä asiat niin kaukana meillä kotisuomessakaan ole. Viime syksynä pääkaupunkiseudulla jaetut seurakuntien ilmaisjakelut ärsyttivät. Apulaisoikeusasiamies ehti jo tuomita ilmaisjakelut vedoten uskonnonvapauteen (olisiko uskonnottomuusvapaus parempi?). Seurakuntien tulisi huolehtia, että lehdet päätyisivät ainoastaan jäsenille.

Mikäli tällainen linjaus saisi lainvoimaa, tämä olisi järkyttävän suuri lisämenoerä seurakunnille. Lisäksi kirkon rooli yhteiskunnan tukipilarina saisi pahan iskun. Onneksi täysistunnossa eduskunnan perustuslakivaliokunta (14.2.2007) kallistui toiseen suuntaan: "Valiokunta muistuttaa, että uskonnollisen ja muun vakaumuksellisen viestinnän suoja on vahva. Vapaus kuuluu jokaiselle Suomen oikeudenkäyttöpiirissä olevalle yksilölle samoin kuin esimerkiksi kaikille Suomessa toimiville uskonnollisille yhdyskunnille."

Niin kauan, kuin vielä on valoa jäljellä, on tehtävä työtä. Kun pimeä tulee, on jo liian myöhä.

Lisää...

Ajantasalla?

Olin ystävän kanssa pitämässä varhaisnuorten kerhoa, jossa valvottiin koko yö. Paluumatkalla bongattiin hauska kyltti tien poskesta. Tuskin tammikuussa enää tarvitsee varoittaa metsäpalovaarasta?

Kyltti ei ollut ihan ajan tasalla. Oma ajan tasalla oleminen oli koetteilla puolta nuorempien kanssa. On kuitenkin yksi asia tietää viimeisimmistä peleistä ja tietokoneista, ja toinen olla ajan tasalla ihmisten kanssa. Viime aikoina olen miettinyt paljon, mihin kannattaa tämän lyhyt elämä satsata.

Ihmisiin. Niin olen ajatellut. Uskon, että ihmisiin sijoittaminen tuottaa parempaa voittoa kuin parhaatkaan osakkeet. Ainakin jos Matteuksen 25. luvussa on yhtään mitään järkeä. Tai muutamissa muissa kohdissa, joissa puhutaan toisten palvelemisesta, rakastamisesta ja jatkuvasta anteeksiantamisesta.

On eri asia tietää ja tehdä. Halua on, mutta liha on heikko... Pelkään, että sittenkin sorrun rakentamaan vain omaa nimeäni. Kuitenkin haluan sijoittaa ihmisiin. Ennen kaikkea seurakuntaan, sillä loppujen lopulta vain sen puolesta Jeesus antoi itsensä. Ehkäpä joissakin asioissa tarvitsemme ympärivuotisia varoitusmerkkejä!

Lisää...

Maikkarin vaalikone

Kävin täyttämässä maikkarin vaalikoneen. Ainakaan puolueen mukaan minun ei kannata äänestää; sekä parhaiten että huonoiten mielipiteitäni edustavat henkilöt olivat Perussuomalaisten puolueesta! Toiseksi, kolmanneksi ja neljänneksi eniten saivat ääniä Vihreät!! Ilmeisesti energiapolitiikka ja ydinvoimala numero 6 olivat ainakin maikkarin mielestä tulevien vaalien kuuma perunta. Niin, ja perintövero.

Pitäisiköhän minun huolestua kristillisestä vakaumuksestani? Ehkä en voi olla kovin huolestunut Kristillisdemokraattien ehdokkaiden kristillisestä vakaumuksesta, kun erään seksuaalista vapautta ajavan järjestön korkea-arvoinen toimijakin näytti olevan kärkisijoilla. Onneksi sentään kymmenen joukkoon mahtui kristillisiäkin kaksi. Kumpaakaan en ollut aiemmin pitänyt varteenotettavana ehdokkaana. Rehellisyyden nimissä - jos nyt kerran ollaan kristillisiä, niin sanottakoon, että ehkä toisen nimen olen joskus jossain lehtijutussa nähnyt...

Vaalikoneet ovat hyvä asia, mutta viime vaaleista viisastuneena eivät vaalikoneet ääniäni ratkaise - sain eri ehdokkaat kaikilta vaalikoneilta! Merkillistä, miten asioita voidaan painottaa niin eri tavalla. Näin pieni otanta kysymyksissä tekee tuloksesta epäluotettavan. Toisaalta pidempää ei kiireinen ehdi täyttämään. Ja taisi tästäkin jutusta tulla liian pitkä. Eikä kuvia vieläkään.

Lisää...

Viisautta naistenlehdistä

Vaimoni tilaisin erään naisten kuntoilu- ja terveyslehden. Kyseisessä lehdessä, jota olemme aiemminkin tilanneet, on usein hyviä spotteja ajankohtaisista terveysasioista. Tällä kertaa kolahti lujaa, mutta onneksi se olikin kirjoitettu naisille. Artikkelin mukaan jo 1½ litraa cocista viikossa haurastuttaa luita! Mutta tosiaan, onneksi se oli naisille, sillä minähän vetäisen normaalikunnossa tuon viikkoannoksen päivässä! Ainakin silloin, kun vielä opiskelin.

Artikkelin mukaan miesten luutiheys on suurempi miehillä, ja siksi haitatkin ovat pienemmät. Mutta artikkeli puhui lonkkaluista ja osteoporoosista. Cociksen haitallisuus perustuu ilmeisesti hapon ja kofeiinin yhdistelmään. Kyseisen yhdistelmän arvellaan häiritsevän elimistön kalsiumtasapainoa sillä seurauksella, että verenkierto imee kalsiumia luista tasapainottaakseen tilannetta.

Tein nopean laskutoimituksen. Arvioin, että olen juonut noin ½ litraa cocista päivittäin (ka). Silloin olen juonut tähän päivään mennessä noin 3000 litraa cocista ja maksanut lähes saman verran euroissa (olen ostanut pääasiassa 1½ ja 2 litran pulloja). Mikäli en olisi koskaan lopettanut tupakointia, olisin laittanut savuna ilmaan noin 116800 savuketta ja maksanut siitä noin 24700 euroa (ei pidä sisällään sytkäreitä).

Nyt kun olen jälleen saanut perusteltua itselleni, miksi itse asiassa olisi kannattavaa juoda cocista (olen ollut muutamia viikkoja lakossa), voinkin jälleen hyvällä omatunnolla lähteä käymään kaupassa! Hampaita saa aina uusia, mutta keuhkoja on huonompi vaihtaa!

Lisää...

Jesus Revolution!

Järjestimme eilen yhdessä svenska metodistförsamlingenin kanssa Tammisaaressa Jesus Revolution -konsertin. Ryhmä nuoria norjalaisesta lähetysopistosta saapui minibussilla näyttämään meille suomalaisille, kuinka homma hoidetaan.

Takanani istui eräs hieman jo iäkkäämpi mies, joka jälkeenpäin kertoi konsertin poistaneen 90 % hänen ennakkoluuloistaan. Loput 10 % selittyivät ilmeisesti sillä, että hänellä ei ollut omia korvatulppia mukana. Oli mahtavaa nähdä, kuinka Jumalan rakkaus ja pelastava tahto oli puettu tanssin, laulun ja multimedian avulla kielelle, jota tämän päivän ihmiset eivät voi ymmärtää väärin. Tietenkin sillä seurauksella, että jotkut lähtivät keskes pois (tai mitä minä heidän syistänsä tiedän).

Kahdeksan hengen porukasta suurin osa oli norjalaisia, mutta lisäksi yksi oli Portugalista, toinen Unkarista. Taisipa joukossa olla joku tanskalainenkin, sillä hänen ääntämyksestään en ymmärtänyt yhtään mitään! He valloittivat minun sydämeni; he ovat käyneet ensin läpi 4 kuukauden koulutusjakson, sen päälle on 8 kuukautta kiertueita! Toinen ryhmäpääsolisteista oli ollut vuoden järjestön toimistolla - ja maksanut koko ajan siitä, että saa tehdä töitä!

En uskalla puhua tässä yhteydessä hyväksikäytöksi. Tiedän, että jotkut kyllä jäävät koukkuun kansainvälisiin evankelioimisjärjestöihin. Pointtini oli kutenkin se, että on mahtavaa nähdä, että nuoret ovat valmiita maksamaan kutsumuksestansa! Tämä on Jeesus-vallankumousta, että rahan, maineen ja menestyksen valta ei kahlitse Jumalan valtakuntaa. Kun tehdään oikeita asioita oikeista syistä, se myös näyttää aidolta. Ehkäpä siksi eilenkin kymmenisen nuorta otti Jeesuksen vastaan elämäänsä. Jesus Revolution!

Lisää...

Sitoumukseni

Olen miettinyt viime aikoina, kuinka pinnalliseksi rakkaus Jumalaa kohtaan saattaa jäädä. Koska kyse on mielestämme abstaktiosta, yhteydestä Jumalaan tulee "sielullista" ja kokemusperäistä. Jeesus tarjosi kuitenkin konkreettisia keinoja tietää, mitä tuohon taivaalliseen rakkauselämään kuuluu.

Jeesus oli mestari näkemään oleellisen. Hän tiivisti kaikki 10 käskyä ja laittoi vielä kaikki juutalaisten käskytkin nippuun, ja sanoi, että vain kaksi asiaa on tärkeitä. Itse asiassa, kaikki nuo muut käskyt pysyvät noiden kahden käskyn varassa.

Ensinnäkin, arvatenkin, piti rakastaa Herraa koko sydämestä ja kaikella voimalla ja niin poispäin. Toinen yhtä tärkeä on lähimmäisen rakastaminen. Lähimmäisen rakastaminen on konkretiaa, mutta niin pitäisi Herrankin rakastamisen olla!

Olen iltaihminen, ja siksi mielellään rukoilen illalla sen sijaan, että aamulla viettäisin hiljaisen hetken (silloin tällöin kylläkin sanomalehden ohella luen kappaleen päivähartauskirjasta). Mutta sitten tajusin, että ilta- ja aamuihmisen rukoukset eroavat toisistaan. Jos aamuihminen rukoilee: "Kiitos Herra tästä päivästä, anna mulle voimaa elää sun tahtosi mukaan," niin iltaihminen rukoilee: "Herra, tää päivä oli kauhea. Anna mulle kaikki mun synnit anteeksi."

Näitä asioita pohtiessani tein eilen sitoumuksen: enää en käytä aamu-unisuuttani tekosyynä! 30 sekuntiakin on parempi kuin ei mitään!

Lisää...

Halpa ihminen

Televisiosta tuli joululomalla jotain järkevääkin pakollisten joulu-uusintojen lisäksi, nimittäin Long way round aka Tien päällä Ewan McGregor. Dokumentinomaisessa tallenteessa kaverukset ajavat moottoripyörillä maailman ympäri. Uskomatonta, millaisia teitä Mongoliassa ja itäisellä Venäjällä oli! Yksikin tie on saanut nimekseen Luurankotie. Siperiaan lähetetyt sotavangit rakensivat sitä. Aina kun joku vangeista kuoli, hänet haudatiin keskeneräiseen tiehen ja työtä jatkettiin!

Kuinka halpa ihminen onkaan!? Olen vakavissani toivonut, että minut haudattaisiin vaneriarkussa (ihan kuin olisin valmistellut kuolemaani enemmänkin). Ei kuitenkaan siitä syystä, että pilkkaisin omaa muistoani, vaan ihan vaan nuukuuttani. Vaimoni elää kuitenkin pitempään kuin minä, niin jäisi sitten enemmän rahaa (ainakin pari euroa). Minua on puhutellut Raamatun kertomus, kuinka Aabraham halusi välttämättä maksaa korkean summan vaimonsa hautapaikasta.

Salon seudun sanomien (SSS) artikkelissa kuolemantuomioista oli lista maissa, joissa ko. rangaistus on yhä voimassa. Oli sentään hienoa nähdä, että poissaololla komeilivat monet perinteiset kristilliset maat! Mietin, miten Saddamkin joutui lähtemään. Halpa ihminen, jota kuolinhetkelläkin muistutetaan kaikista tekemistään kauheuksista. Minä en ainakaan haluaisi kuolinhetkelläni ketään huutamaan kaikkia erheitäni ylleni. Enkä toivo sellaista kohtaloa kenellekään.

Emme me niin halpoja ole, jos kerran Kristus tuli meidän tähtemme. Tärkeää ei ole se, että olemme mahdollisimman usein oikeassa, vaan se, että myönnämme olevamme liian usein väärässä. Jumalan edessä.

Lisää...