Prosessi

Täytin viikko sitten vuosia. Vaimoni ei kestä, jos puhun iästäni - luulee, että olen kolmenkympin kriisissä. Luulen, että kävin sen läpi joitakin vuosia sitten. Mutta jotain kriisiä taidan potea - vai podenko??

Ehkä kriisi on liioittelua - se on sopiva sana, kun vaimoni puhuu minusta. Itse puhuisin prosessista. Uskon, että ihminen voi lakata kasvamasta, jos hän sammuttaa kaikki "prosessit". Minun prosessini liittyy Jumalan tahtoon ja hänen haluunsa nähdä minun kasvavan. Vaikka tämä prosessi ei tunnu kovin kivalta, en tahdo kuitenkaan luovuttaa. Niin kauan kuin on kipua tiedän olevani elossa.

On melko vahva stereotypia, että nuoret ovat radikaaleja. Minun sukupolveni on mukavuudenhaluinen. Tämän joukon keskellä ne, jotka ovat radikaaleja, erottuvat vain niin selkeästi. Joskus tämä ärsytti minua, nyt se luo toivoa; ymmärsin, että yhdellä ihmisellä voi olla merkitystä.

Ehkäpä joskus taivun masentuneisuuteen, ihmekös tuo. Luulin olevani radikaali. Itse tiedän paremmin. Olen tyytyväinen liian moniin asioihin ja häpeän sitä. Se kertoo, että olen uskonut valheeseen, kun ympäristöni vakuuttaa, että olen radikaali, uudistuksellinen (ihan kuin se itsessään olisi jotenkin ihailtavaa!). Itse tiedän paremmin. En kuitenkaan millään olisi valmis luovuttamaan Jumalalle enemmän. Eikö se riitä, että niin monet ihmiset kummeksuvat minua jo nyt?? Ehkä sitten nelikymppisenä tai viisikymppisenä en enää välitä siitä mitä muut ihmiset ajattelevat - en toisaalta jaksaisi prosessoida tätä samaa asiaa 15 vuotta. Eiköhän me tästäkin mennä vielä läpi, ei tänne olla luovuttamaan tultu, eihän?

Lisää...

Sanoista tekoihin

Olen huomannut, että on helppoa paeta elämää. Oman arjen pyörittäminen vie omat veronsa, eikä mielenkiinto riitä tarkastelemaan nykymaailman tilannetta. Näinä aikoina, kun on vaikka mitä ympärillä, pakenee jopa mielellään - kuka jaksaa miettiä inhottavia asioita kaiken aikaa? Pylvään päässä on paljon helpompaa olla pyhimys kuin kurjuuksien keskellä.

Miten esimerkiksi suhtaudumme kristittyinä prostituutioon? Eihän kukaan kirkon parissa sellaiseen sorru, eihän? Katsoin ohjelmaa, joka kertoi seksiorjista. Huoraksi pakotettu nainen keskusteli keski-ikäisen miehen kanssa tämän tyttärestä. Seuraavaksi kuvattiin miehen kaulalla heiluvaa ristiä. Eihän tämä vain ole rehellinen kuvaus välinpitämättömästä kirkosta, eihän?

Olen aktiivisesti käynyt taistelua prostituution kitkemiseksi - omassa mielessäni. Tarkoitan sanoa tällä sitä, ettei meitä mitata aikomustemme, vaan tekojemme mukaan. Tämä pätee niin kirkkoon kuin meihin yksilöihinkin. Se, että Norjassa puuhataan tällä hetkellä seksin kieltävää lakia kertoo yksilöistä, jotka ovat ponnistelleet määrätietoisesti.

Ajattelen ehkä yksiniittisesti, mutta aina kuullessani jonkun vastustavan tällaisia lakiesityksiä, pohdin hänen henkilökohtaista suhdettaan prostituutioon. Ehkäpä siksi on luonnollista, että jotkut ottavat asiat henkilökohtaisesti - puhutaaan heidän eduistaan, heidän menetyksistään. Tai sitten en näe kokonaisuutta.

Uskallanko minä, pieni ihminen, omassa kapeakatseisuudessani silti sanoa ääneni kuuluviin? No, ei se paljon hyödytä, että itsekseni hurskaita mietin. Sananlaskukin opettaa: "Johtoa vailla kansa kulkee tuhoon, neuvonantajien viisaus tuo menestyksen" (Snl. 11:14).

Minä aion puuttua havaitsemiini epäkohtiin vähintäänkin lähettämällä asiasta sähköpostia kansanedustajille. Kerran olen tämän tehnyt, koskien ns. pilakuvakohua. Ja jos löytyy muita kanavia vaikuttaa, tartun niihin. Sanat ovat miekkaa terävämpiä ainoastaan julki tuotuina. Siis, sanoista tekoihin!

Lisää...

Pääs iäinen

Pääs iäinen unohtumaan. Kävi kuin joulun kanssa konsanaan, paitsi paljon halvemmaksi tulee tämä juhla. Kaksi virpojaa kävi sunnuntaina, molemmille 30 sentin suklaamunat. Loput söin itse, yllättäen maistui ihan Kinderiltä. Lelussa ei tosin ollut liikkuvia osia koteloa lukuunottamatta (joka oli samanlainen ja -värinen kuin Kinderissä).

Ja taas se nähtiin, enhän mä pysy edes aiheessa. Jotkut paastosivat ruuasta, minä taisin paastota pääsiäisestä. Pääsiäinen, jossa oleellisinta on suklaamunat ja puput, ei voi kiinnostaa ketään itsensä mieheksi tuntevaa. Tai sitten en ole sinut herkkyyteni kanssa.

Ne kaksi tapahtumaa, minkä takia mekin pääsiäistä vietämme, olivat melko verisiä päiviä. Ensimmäisessä tapettiin viaton eläin, toisessa viaton ihminen. Molemmat julistavat Jumalan armoa, mutta myös tuomiota.

Monesti luemme Joh. 3:16 ja ihmettelemme Isän rakkautta - että hän antoi ainokaisen Poikansa. Mutta miksi? Ettei kukaan hukkuisi. Voi kuinka suloista, otetaan vähän suklaamunia. Seuraavassa jakeessa Johannes jatkaa: "Sillä ei hän lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen."

Emme voi puhua pelastuksesta ja armosta ilman tuomion läsnä- ja lähelläoloa. Ensimmäiseen pääsiäiseen liittyi vahvasti viesti: jos ette usko ja tee tätä hölmöltä vaikuttavaa juttua ja tahri ovianne karitsan vereen, teille käy huonosti. Niin myös Jeesuksen risti julistaa tuomiota.

Ensimmäisenä pääsiäisenä epäuskoa seurasi esikoisen menetys. Toisena pääsiäisenä oman elämän kadottaminen. Ikuisesti. Ehkäpä muistaisimme asian vakavuuden, jos suklaamunien ja pupujen sijaan maalaisimme joka pääsiäisenä ulko-ovemme verellä. Ei pääsis iäinen unohtumaan naapureiltakaan.

Lisää...

Järkevästi hulvaton

Osallistuin tällä viikolla Uudistuva seurakunta -seminaariin, jonka toteuttamisesta vastasi Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymän Uusi Verso ja New Wine -verkosto. Seminaariin oltiin saatu puhujaksi Chris Pemberton Englannin Anglikaanikirkosta. Jokin Chrisin tavassa opettaa ja olla tuntui suomalaisen miehen mielestä luontevalta ja helpolta.

Chrisin tarina ei kuitenkaan ollut kertomus ruusuilla tanssimisesta. Useita vuosia sitten hänen vaimonsa oli kuolemaisillaan syöpään. Etsittyään apua lääkäreiltä, ei ollut enää muita vaihtoehtoja, kuin rukous. He etsivät seurakunnan, jonka tiesivät olevan tunnettu sairaiden puolesta rukoilemisen takia. Kahden tunnin rukouksen jälkeen kaikki merkit syövästä olivat poissa. Samalla heidän silmänsä aukenivat Pyhälle Hengelle uudella tavalla.

Kirkko julistaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, mutta mikä on Hengen rooli seurakunnassa? Monesti Pyhän Hengen työtä kuvatessamme annamme Hänestä sellaisen käsityksen, että Hän työskentelee hiljaisuudessa ja salaisuudessa. Kun luemme Apostolien teoista Helluntain tapahtumista, ei Pyhän Hengen työ olekaan kovin hiljaista. Eräs katolinen teologi kysyi oppilailtaan: "Milloin viimeksi olet ollut niin Pyhän Hengen täyttämä, että sinua on syytetty juovuksissa olemisesta?"

Lännen rationalisoidussa kirkossa Pyhä Henki ja karismaattisuus ovat näytelleet sivurooleja. Tämän päivän henkistyneelle nuorisolle Pyhä Henki kolahtaa. Samaan aikaan vanhempi sukupolvi ei ymmärrä "ilmiöiden" päälle. Emme saakaan painottaa kokemuksia, vaan Raamattua. Tosin juuri Raamattu puhuu kokemuksista (ehkäpä jotain muutakin kuin kielillä puhuminen...) ilmauksena Pyhän Hengen tulosta.

Miten päästä tasapainoon, on kaiketi oleellinen kysymys. Raamattu puhuu järjestyksestä suhteessa Hengen ilmenemiseen. Tämä ei suinkaan tarkoita vuoronumeroita. On järkevää etsiä Pyhää Henkeä, mutta vastuu elämistämme säilyy meillä. Kukaan ei mene pelkillä kokemuksilla eteenpäin uskossaan - tarvitaan myös Jumalan Sanan opetusta. Tarvitaan järjestystä, joka mahdollistaa oppimisen seurakunnan keskellä. Kuinka kukaan voisi opettaa, kun kolme profetoi ja kaksi laulaa samaan aikaan kielillä?

On myös huomattava, että profetoiminen lakkaa, kun täydellinen ilmestyy. Jo nyt meidän täytyy asettaa Hengen toiminta Jumalan Sanan alle - näiden kahden luotettavuutta ja painoarvoa ei voida edes verrata. Profetia ei ole mitään ilman Raamatun vahvistusta. Heittäydytään hulvattomiksi järkevästi!

Lisää...

Oikeus valittaa

Kävitkö äänestämässä? Minä kävin. Tietenkin. Tultuani riittävään ikään, en ole jättänyt äänestämistä kertaakaan väliin. Jos minulle kerran on annettu mahdollisuus vaikuttaa näin, käytän sen. Nyt vain kävi niin, ettei minun ehdokkaani päässyt läpi. Taaskaan. Alunperinkin jo ajattelin, että nykyisellä systeemillä äänestän puoluetta, ja valitsen puolueen sisältä mielenkiintoisen henkilön.

Monet ovat passiivisia äänestämisen suhteen, koska eivät hyväksy vaalitapaa. Tai siis sitä, että yhden ihmisen ääni ei paljon paina. Ehkä yksi ääni ei tee paljoa, mutta nämä vaalit jälleen muistuttivat, että parikymmentä ääntä voivat olla ratkaisevat.

Joskus otin motokseni: "Jos et ole äänestänyt, sinulla ei ole oikeutta valittaakaan." Jollain tasolla hyväksyn vastentahtoisesti, ettemme voi ahkeroida tätä maailmaa kuntoon. Mutta uskon, että meidän tulee tehdä parhaamme.

Meitä kristittyjä pitäisi politiikan koskettaa syvältä ja läheltä. Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä. Ihmisen tehtäväksi annettiin koko luomakunnan hallinnoiminen. Mitä muuta politiikka on kuin keskustelua siitä, miten yhdessä toimimme tämän maailman ja ihmisen parhaaksi?

Myönnän. Olen syyllinen idealismiin. Mutta onko siinä jotain vikaa? Mieluusti olen sinisilmäinen idealisti, joka liian usein pettyy ihmisiin ja maailmaan, kun katson mitä vaihtoehtoja on tarjolla: tarkoituksettomuutta, apatiaa, pessimismiä, katkeruutta...

Äänestämällä voimme ilmaista, että me kristityt olemme elossa, ettemme ole kaikki paenneet Qumranin luoliin. Ei ole myöhäistä hehkuttaa näin vaalien jälkeen. Äänestäminen on (vain) yksi keino vaikuttaa. On satoja muitakin keinoja.

Heitän haasteen tähän loppuun. Luettuasi tämän jutun, laita sähköpostia omalle ehdokkaallesi - laita sähköpostia vaikka koko eduskunnalle ja kerro (järkevästi) siitä, mitä uskot että Jumala on laittanut sinun sydämellesi tätä maata varten varten. Kritisoi jotain huonoa päätöstä. Vaadi parempaa turvaa köyhille. Lähetä televisiokanavalle palautetta härskeistä tv-sarjoista. Etsi oma kanavasi, jolla vaikutat - varsinkin jos et käynyt uurnilla! Silloin tienaat itsellesi oikeuden valittaa.

Lisää...

Hyviä seminaareja

Keväällä on tulossa hyviä seminaareja. Tampereella on huhtikuun 20.-22. Täyteen mieheyteen ja koko naiseksi -seminaari. Maaliskuun puolella Tampereella on 26.-28. Uudistuva seurakunta -seminaari seurakuntien johtajille ja työntekijöille, johon aion varmasti mennä. Seminaari järjestetään New Winen alatapahtumana.

Työn puolesta on tietenkin suositeltava History Maker -tapahtumaa :) Oikeasti uskon, että seminaari, joka lupaa tuhtia ylistystä ja Chicagon kebabia ei voi pitää sisällään pelkkää sanahelinää. History Maker on Lahdessa maalis-huhtikuun vaihteessa. Pääpuhujana on vanha työtoverini Turust', Jopi Pietiläinen, jonka saarnat eivät tuppaa jättää kylmäksi.

Osallistuisin mieluusti useampaankin seminaariin, jos aika riittäisi. Eräs Seija sanoi erään evankelioimisseminaarin jälkeen, ettei aio enää osallistua yhteenkään seminaariin, ennen kuin on laittanut kaiken oppimansa käytäntöön! Itse tykkään osallistua seminaareihin, koska ne innostavat jollakin tietyllä alueella. Ja minä ainakin haluan olla innostunut siitä, mitä teen!

Lisää...

Todellinen uskonto

Todellinen uskonto ei salli meidän vaipua uneen - Bono. Osallistuin Global Leadership Summitiin (GLS) syksyllä, ja monien mielestä Bono oli konferenssin parasta antia. Hän ei ainoastaan ihmettele, miten on mahdollista, että jonkun elämän laatu ja jatkuminen voi määräytyä sen perusteella, missä hän on syntynyt. Hän uskoo, että Jumala on köyhien kanssa, ja jos me olemme köyhien kanssa ja heidän puolellaan, silloin Jumala on meidänkin kanssamme.

Seuraavassa clipissä Bono puhuu amerikkalaisen tummien ihmisten oikeuksia ajavan järjestön (NAACP) tapahtumassa - kiitos vinkistä, Andrew!



Onko Bonon pelastuskäsitys antikristillinen? Väittääkö hän todella, että voimme tulla Jumalan hyväksymiksi "olemalla hyviä ihmisiä"? Elämmekö todella Jumalan yhteydessä, jos annamme rahaa Afrikan AIDS:n voittamiseksi, vaikka olisimme kuinka suuria Jumalan kieltäjiä tahansa?

Yksi kohta, jota Bono siteerasi GLS:ssä oli Matteuksen 25:31-46, jossa ihmiset erotellaan Jumalan edessä sillä perusteella, kuinka he ovat kohdelleet hyljeksittyjä, nälkäisiä, vankeja, sairaita, janoisia ja asunnottomia ihmisiä. Todellinen uskonto punnitaan teoista - ei siten, että teot olisivat pelastuksen ehto, vaan että todellinen usko tuottaa hyvää hedelmää. Hyvät teot eivät ole pelastuksen ehto, mutta millainen on se ihminen, jonka usko ei näy käytännössä? Todellinen uskonto ei salli meidän nukkua!

Lisää...

Siunatkaa, älkää kirotko!

Viikonloppuna olin Porissa pitämässä nuortenleiriä. Jälleen mietin, miksi tällaisilla leireillä itsekin rentoutuu? Ehkä siksi, että saa olla tekemisissä "oikeiden asioiden kanssa"! Jotkut turhanpäiväiset jutut saattavat väsyttää paljon enemmän.

Sain eräältä foorumilta mailia viime viikolla. Siinä haukuttiin vähän sitä sun tätä, amerikkalaisia taisivat olla melkein kaikki. Joku oli ystävällisesti kääntänyt sen suomeksi. Rakentuuko Jumalan valtakunta todella siten, että haukutaan toisia?

Kyseisessä postissa lokaa saivat niskaansa kaikki, jotka olivat vähänkin olleet tekemisissä katolisen kirkon kanssa. Rick Warrenkin oli ihmeellisesti liitetty kirjoitukseen, vaikka hän ei mitenkään liittynyt aiheeseen. Rick muka on luisunut pois todellaisesta evankeliumista sosiaaliseen evankeliumiin?

Kuinka paljon meidän todella tulisi vahtia toisten uskonopin oikeutta? Jeesuksen opetuslapset halusivat nuhdella vieraita henkienmanaajia, Paavalin seuraajat vaativat rangaistusta väärin motiivein toimineille julistajille. Jeesuksella olisi ollut todellinen valta puuttua väärään oppiin. Niin myös Paavalilla - olihan Jeesus itse asettanut hänet apostoliksi. Kuitenkin Jeesus sanoi: "Antakaa heidän olla," ja Paavali kirjoitti: "Kunhan Kristusta vain julistetaan!"

Vaikka tekisi mieli nostaa meteli tuollaisia kirjoittavia vastaan, päätän olla toimimatta samoin kuin he. Uskon, että näin Jumalan valtakunta rakentuu - siunaten, ei kiroten (Room. 12:14).

Lisää...

Poriin nuortenleirille

Viikonlopusta on tulossa kiireinen. Opistomme järjestää maaliskuun aikana muutamia seurakuntavierailuja. Lähden mielelläni Poriin pitämään leiriä. Leirin teemana on "Rakastu Raamattuun", joka myötäilee "Rakas Raamattu" -teemavuoden ideaa. Ikävä kyllä on todettava, että porilaisten leirin nimi taitaa olla jopa toimivampi.


Leirillä olen vain lauantaian. Opetan aiheista miksi ja miten lukea Raamattua. Nimet kuulostavat niin alfa-kurssilta, mutta sisällön olen vetänyt omasta päästäni ja osin Raamatusta. Raamattutuntien ja illan tilaisuuden välillä on mukavaa hengaamista ja saunomista nuorison kanssa.

Sunnuntaina on sitten jo paluu, ja edessä kokous ja saarna omassa seurakunnassa. Viime vuoden aikana taloutemme kohtentui mukavasti, ja siitä tulemme varmasti keskustelemaan sunnuntai-illan kevätkokouksessa. En usko, että Jumala pitäisi ajatuksesta "säästää pahan päivän varalle." Raha on melko käytännöllinen tapa osoittautua epäluotettavaksi...

Lisää...

Kirkko ja homot

♂ ♂

Olen pitkään pohtinut kristillisten yhteisöjen suhtautumista homoseksuaaleihin. Olen keskustellut muutaman uskovan homoseksuaalin kanssa, ja olen todella sitä mieltä, että homoseksuaali voi olla aidosti uskova (aina en ole ollut valmis edes tunnustamaan heidän ilmisarvoaan). Tuomitsevalla suhtautumisella homoseksuaaleita kohtaan emme ole ajaneet kenenkään asiaa; emme homojen, emme kirkon emmekä ainakaan Jeesuksen.

Suhtautumalla yliolkaisen tuomitsevasti homoseksuaaleihin olemme ajaneet homoseksuaalit (ja poikkeavat) pois kirkoista. Tällä hetkellä Suomessa on käynnissä kirkon (erit. evl) ja yhteiskunnan välinen dialogi. Tästä dialogista voi seurata vain kaksi vaihtoehtoa: 1) kirkko hyväksyy homoseksuaalisuuden ehdoitta, tai 2) syntyy erillinen marginaaliryhmän kirkko, joka painottaa homoseksuaalien oikeuksia.

Olemme tällä hetkellä keskustelussa hyvässä tilanteessa. Mikäli kirkko jyrähtäisi jyrkästi 'ei', keskustelu olisi menetetty. Lopullisesti. Kuinka oikeasti sanoa, ettei homoseksuaalinen elämäntapa ole Jumalan tahdon mukaista loukkaamatta ketään? Ehkäpä tällainen "temppelin puhdistaminen" olisi monille riemuvoitto, mutta se ei olisi Raamatun sanan mukainen: "Isä, minä rukoilen, että he olisivat yhtä."

Adrian Plassin kirjassa "Vierailu" kerrotaan seurakunnasta, jolla oli ongelmia uskoontulleen homoseksuaalin kanssa. Jeesus oli tullut sopivasti vierailulle, ja niinpä he järjestivät sielunhoidollisen tapaamisen näiden kahden välille toivoen, että Jeesus "pistäisi kaverin järjestykseen". Kun homoseksuaali tulee pois toimistosta, jossa hän on keskustellut Jeesuksen kanssa, kysyvät seurakuntalaiset, mitä mieltä Jeesus oli hänestä. Mies vastaa onnellisesti hymyillen: "Luulen, että hän piti minusta."

Ehkäpä kykenemättömyytemme osoittaa rakkautta kaikille ihmisille kertoo omasta teologisesta epävarmuudestamme. Kaiken kaikkiaan homoseksuaalisuus Raamatussa on useimmille heteroseksuaaleille marginaalinen asia, kun taas homoseksuaalilla on "oma lehmä ojassa". Ehkä en voita häntä väittelystä, mutta voisinko voittaa hänet rakkaudessa? Uskaltaisinko osoittaa rakkautta sellaiselle, jonka seksuaalisuutta en ymmärrä? Ainakin Jeesus teki niin.

♀ ♀

Lisää...