Olen viimeisen vuoden aikana innostunut uudestaan Vanhasta testamentista. Osasyy tähän on uudelleen virinnyt halu opiskella hepreaa, mutta ehkäpä vielä suurempana innoittajana on ollut VT:n proffani Jordan Scheetz, jonka rakkaus Raamattua ja erityisesti VT:tä kohtaan on sytytellyt myös omaa liekkiä. Opetustoimeni ohessa olen törmännyt muutamiin tapoihin suhtautua Vanhaan testamenttiin uskovien piirissä - oikeastaan voisi puhua asenteista. Yritän tässä jaotella asiaa "ääneen pohtien":
- Täysi välinpitämättömyys
- Henkilökohtainen siunaus
- Moraaliset opetuskertomukset
- Vanha testamentti katsoo Kristukseen
Kommentoin lyhyesti kaikkia - ensimmäinen luullakseni kertoo siitä, että moni on yrittänyt lukea Vanhaa testamenttia, mutta "ei saa sieltä mitään", tai ei ymmärrä miten ne asiat liittyvät mihinkään. Moni on aloittanut lukemisen alkaen Mooseksesta, ja jossain vaiheessa kompastunut loputtomiin sukuluetteloihin ja yksityiskohtaisiin lakeihin. Joidenkin kohdalla VT edustaa "eri" Jumalaa, ja he haluavat olla mieluummin UT:n "armon Jumalan kanssa tekemisissä, kuin VT:n sotaisan ja ankaran Jumalan kanssa (tästä kirjoittelen myöhemmin).
Toinen, ehkäpä vapaiden suuntien keskuudessa useimmin törmäämä asenne painottaa henkilökohtaista hyötyä. Monet Psalmit on alleviivattu tarkkaan, Jesajassa on ihania lupauksia, samoin kuin muissa profeetoissa. Jos joskus olen erehtynyt muistuttamaan, että ko. profetia toteutui jo Israelin historiassa, niin olen tukahduttamassa Henkeä. Erityisen suosittuja ovat kohdat, joissa Jumala lupaa Israelin kansalle ennalleen asettamista ja muistuttaa erityisestä suhteesta. Tärkeintä ei ole se, mitä Raamattu sanoo, vaan se, mitä se puhuu minulle (tästäkin täytynee kirjoitella myöhemmin).
Kolmas asenne löytyy yleensä niiden parista, jotka ovat kasvaneet seurakunnan pyhäkoulussa, ja joiden verkkokalvoille on palanut muistijälki Daavidista ja Goljatista flanellolla. Monet opetukset keskittyvät siihen, että joku toimi oikein ja toinen väärin, ja sitten on kannustettu elämään oikein. Vanha testamentti on siis lakikirja, ja toisaalta hyödytön koska voimme todeta että Jeesus on "täyttänyt lain", ja siksi nämä jutut voidaan jättää omaan arvoon (kyllä, tästäkin myöhemmin).
Neljänteen asenteeseen olen törmännyt eniten luterilaisissa piireissä, ainakin sen radikaaleimpaan muotoon, jossa Vanhan testamentin arvo nähdä ainoastaan siinä, missä voidaan löytää Jeesus. On totta, että VT:ssä on satoja tekstejä jotka profetoivat messiaan tuloa. On totta, että VT kuljettaa lukijaa odottamaan messiasta, ja että UT vastaa tähän odotukseen. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi se Jeesus pitää työntää jokaikiseen jakeeseen? Eikö VT ollut juutalaisten pyhä kirja? Emmekö voi saarnata VT:stä ilman, että salaisuus toisensa jälkeen paljastamme, kuinka ihmeellisesti olemme löytäneet Jeesuksen siitä ja siitä jakeesta?
Väitän, että luemme Vanhaa testamenttia liian "Kristus-tietoisin" silmälasein. Valitessani elokuvaa filmivuokraamossa en halua tietää mitä takakannessa kerrotaan elokuvasta - haluan, että tarina puhuu puolestaan. Samaa toivon VT:ltä, ja myöskin UT:n kertomuksilta. Jos emme tiedä miten elokuva päättyy tai mikä sen punainen lanka on, seuraamme paljon tarkkaavaisemmin. Kertomuksen lukeminen "sinä itsenään" tarjoaa myöskin aivan erityisen samaistumispinnan henkilöihin ja tilanteisiin.
Ehdotan, että kun seuraavan kerran otat VT:n käteesi, mietit ja kyselet tekstiltä itseltään
- mitä henkilöitä kertomuksessa esiintyy
- millaiseen tilanteeseen kertomus liittyy
- millaisia käänteitä ja haasteita kertomuksessa on
- mitä Jumala sanoo tekstistä (esim. "se oli suuri synti Jumalan edessä...")
- miten tilanne sopii laajempaan tarinaan (miten Jumala pelastaa Israelin, tuo heidät luvattuun maahan, kuljettaa pakkosiirtolaisuuteen...)
- millainen opetus kertomuksella on
Kirjoitan tämän ymmärtäen, että jotkut haluavat ymmärtää tämän väärin, mutta rohkaisen laittamaan sen Kristuksen syrjään hetkeksi, samoin kuin ne oman elämän kysymykset ja tarpeen kuulla Jumalan ääni, tai saada tekstistä jotain henkilökohtaisesti puhuttelevaa. Kun luemme tekstiä ilman henkilökohtaisia pyrkimyksiä ja ilman tarvetta löytää tekstille arvo sen ulkopuolelta, suhtaudumme kunnioittavasti Jumalan sanaa kohtaan ja opimme paljon paremmin ymmärtämään, mitä Jumala on sanonut ja miksi hän on niin sanonut.
Lisää...
