
Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, sanotaan. Ohessa on kaavio Helsingin pörssin indeksistä 10.10.2008 klo 19:39 (kaavion lähde: Bloomberg.com). Pystyykö yksikään kaavio kuitenkaan kertomaan, mitä se käytännössä tarkoittaa tavallisen ihmisen elämässä?
Talous on niin hienoa tiedettä, ettei sitä pysty enää maalaisjärjellä selittämään. Kysymys kuuluu tietenkin: Miksi näin on? Kummelin sanoin: "Apinaa koijataan" - tästäkö todella on kyse, että ymmärtämättömiä on oikeus huijata?
Monesti olen kuullut aivan "jumalattomienkin miehien" sanovan, että Raamattu on kenties paras johtajuusopas. En ole vielä löytänyt sieltä opetusta siitä, kuinka köyhiä on oikeus riistää. Vanha testamentti on täynnään varoituksia siitä, kuinka kansan käy, kun johtajat unohtavat köyhät - lesket ja orvot, joista ei kukaan muuten pidä huolta.
Raamatun hyvä uutinen on kuitenkin se, että Jumala on leskien ja orpojen puolellla rikkaita vastaan. Hän valvoo, että oikeus toteutuu. Jeesus kertoo vertauksen rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta - tuonpuoleisessa viimeistään tilit tasataan. Tärkeimmät talletuksemme ovat lunastettavissa vasta kuoleman jälkeen.
10.10.08
Payable On Death
Lähettänyt
Tommi Karjalainen
klo
18:41
0
kommenttia
Tunnisteet: arvot, ateismi, ikuinen elämä, Jeesus, Raamattu, raha, talous, yritysetiikka
9.10.08
Nyt on nauru loppu!
"Nyt on nauru loppu!", sanoo Timo Soini herrojen touhuista Maikkarin haastattelussa. Videolla on toinenkin loistava ajatus: "Ahne ihminen on tyytyväinen vasta sitten, kun on suu täynnä multaa."
Osuvin Soinin värikkäistä kommenteista oli kuitenkin: "Ihmiset pitäisi pelastaa, ei pankkeja ja rahoituslaitoksia..."
Tänään ruokatauolla keskusteltiin, kuinka maailmassa kaivataan pelastajaa. Kommunismi kaatui, kapitalismi tullee kaatumaan - tuleeko uusi pohja maailmantaloudelle, ja jos tulee, kuka sen esittelee? Ehkäpä uusi antikristus... En kovin innoissani vouhota minkään mikrosiruasian takia, mutta aivan kuten kollegani sanoi, nyt maailma saattaisi olla valmis mihin vaan, jos joku tulisi ja pelastaisi. Ehkäpä ei vielä, mutta kuinka paljon syvemmälle kriisin annetaan mennä?
Lähettänyt
Tommi Karjalainen
klo
20:40
2
kommenttia
Tunnisteet: köyhyys, politiikka, raha, talous, vaalit, yhteiskunta, yritysetiikka
