21.2.09

Uusi kamera



Ensimmäinen kesätyöpaikkani oli Yhtyneet Paperitehtaat OY:n Paperituote Valkeakoskella. Vuosi oli 1994, ja työnimikkeeni oli rullamies, eli olin pituusleikkurilla apumiehenä. Syöttöpäähän laitettiin iso rulla, ja siitä leikattiin oikean levyisiä ja pituisia toisia rullia. Mielenkiintoista. Minun tehtäväni oli avustaa koneenhoitajaa kaikissa tehtävissä, sekä tietenkin pakata rullat alustavasti ja pyöritellä ne (käsin) pakkaamolle edelleen lähetettäviksi.

Olin haaveillut ostavani kesätyörahoilla Chevrolet Camaro '69, johon laskin, että rahani olisivat riittäneet, jos olisin säästänyt kaiken. Kuitenkin ensimmäisestä tilistäni ostin Canon EOS 1000 rungon käytettynä. Tätä ennen olin jo omistanut pokkarin, jota varten säästin rahaa huikeat 800 markkaa 12 -vuotiaana!

Oheiset kuvat on otettu muuten "kotirannasta", Lappohjasta. Taustalla häämöttää Koverharin (Ovako) terästehdas.

Noin 5 vuotta sitten ostin ekan digikameran, joskin teologisen opiston 2,1 Megaisella Olympuksella tuli kuvattua jo vuonna 2002 opiston mainoksia varten. Huikeaa, miten kehitys on mennyt eteenpäin! Ostin tällä viikolla käytettynä EOS 400D -rungon, ja siinä on useamman kerran tuo 2,1 Megaa.

EOS 1000 hajosi kosteuden takia aikoinaan, koska kuljetin sitä aina joka paikassa mukana, ja auton tavaratila taisi muodostua sen kohtaloksi. Sain kuitenkin liikkeestä pienen hyvityksen siitä, kun vaihdoin sen EOS 500:een, ja sitä maksoinkin useamman vuoden Kehys-Lahdelle. Välissä omistin Minoltan puoliautomaatinkin useammalla putkella, mutta siitä luovuin, koska se valotti osan ruuduista vain puoliksi.

No, jos jotakuta vielä kiinnostaa mun kamerahistoria, niin ostamani digipokkari oli Pentaxin Optio S5i, ja sillä on otettu 4200 kuvaa... Yllättäen huomasin, että kinojärkkäri jäi nurkkaan pölyttymään, ja lainasin sitä taiteilijaystävälleni joksikin aikaa kuvitellen, että sinnehän se jäisi. Eipä jäänyt, takaisin tuli tuohon muistuttamaan itsestään. Digikuvauksen helppous ja kameran pieni koko olivat Pentaxin valtteja, mutta jatkuvasti turhautti nähdä tilanteita ja kuvia, jotka olisivat onnistuneet vain järkkärillä.

Vaikka ei uskoisikaan, olen maailman toiseksi nuukin mies (nuukin on Roope Ankka). Siis ainakin joissain asioissa. Järkeilin, että jos odotan puoli vuotta, on taas tullut uusi malli tai edellinen on edullisempi. Meni puoli vuotta, vuosi, kaksi, kolme... Yhtenä päivänä huuto.netissä oli EOS 400D runko tarvikkeineen - ja huuto oli auki vain 7 tuntia! Eikä kukaan muu huutanut siitä mitään. Myyjä oli vaihtamassa EOS 5DmkII:seen, ja vaikutti erittäin vakavasti otettavalta kauppakumppanilta. Olin todella positiivisesti yllättynyt 16000 kuvaa otetun rungon hyvästä kunnosta.

Mutta rungollahan ei saa mitään kuvia aikaiseksi, ja ajattelin, että ei mun vanhoista putkista ole yleisputkeksi. Rajalan Pro Shopista Helsingin Sanomatalosta löytyi Sigman 18-50 mm 1:2,8 EX "Macro" käytettynä, ja tuhlasin kuin Aku Ankka palkkapäivänä. Säästin tosin putkessa 200, ja rungossa ehkä 100, joten objektiivi olikin käytännössä ilmainen (hyvä logiikka?).

Varsinkin putkeen olen erittäin tyytyväinen. Edellä mainitun lisäksi kassissa on kinojärkkärin peruslinssi 35-80 sekä 70-300 zoomi. Salamassa on kosketushäiriö, välähtää kyllä loistavasti testipainikkeesta, mutta ei ota kontaktia. Mulla on mielessä yksi kaveri, joka voisi purkaa sen atomeiksi...

Nälkä tuntuu kasvavan syödessä, ja nyt on jo mielessä pari putkea jotka voisi hankkia sekä pienimuotoinen studiovalosarja :) Saapi nähdä, kuinka kauas alkuinnostus kantaa, kolmena päivänä olen ehtinyt ottaa kuvia aika monta sataa, ja tietenkin vain pari hyvää. Mutta paperilla ne hyvät olisivat tulleet aika kalliiksi!!

Lisää...

9.1.09

Israel vai israel?


Olen Facebookin palveluiden hyväksikäyttäjä, ainakin silloin, kun en iltaisin saa unta. Olen huomannut monien ystävieni liittyvän Israelia tukeviin ryhmiin. Tänään sain sähköpostiini kutsun osallistua ICEJ:n järjestämään Israel -tukimarssiin. Sähköpostiviestissä ei ollut tietoa marssin sisällöstä - Suomen ja Israelin lippuja pitää ottaa mukaan, ja viestiin oli liitetty usein siteerattu Raamatun kohta: "Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat" (1 Moos.12:3).

Aina, kun joku sanoo tukevansa, kannattavansa tai siunaavansa Israelia, minussa herää kysymys, että mitä hän sillä tarkoittaa? Tarkoittaako Israelin siunaaminen sitä, että rukoillaan heidän pommiensa, tankkiensa ja tarkkuuskivääriampujien puolesta? Kysymys on siis siitä, tarkoittaako Israelin siunaaminen poliittisen Israelin valtion siunaamista, ja siten myös sen toimien hyväksymistä, vai Jumalan kutsuman hengellisen Israelin siunaamista? Mielestäni ainoa mahdollinen raamatullinen tulkinta on jälkimmäinen.

ICEJ sanoo toimintatarkoituksestaan seuraavaa: "Toimintamme ja työmme tähtäävät juutalaisen kansan ja Israelin lohduttamiseen, siunaamiseen ja rakkauden osoittamiseen sitä kohtaan". Miten me voimme rakastaa Israelia? Onko se rakkautta, että hyväksymme kaiken, mitä se tekee, ja yksipuolisesti aina tuomitsemme vastapuolen?

1948 perustettu Israel ei ole hengellinen valtio siinä määrin, kuin Israelin siunaajat ehkä haluaisivat ajatella. 76 % asukkaista on juutalaisia, jopa 19 % arabeja ja 5 % kuuluu eri vähemmistöryhmiin (Lähde: Wikipedia)! Operation Worldin nettisivusto antaa Israelin uskonnollisesta jakautuneisuudesta seuraavaa tietoa:

Uskonnot % väestöstä Kannattajia Vuosittainen kasvu
Juutalaisia 80.65 4,130,637 +2.4%
Muslimeita 14.60 747,766 +2.7%
Muita 2.50 128,042 +5.2%
Kristittyjä 2.25 115,238 +2.8%

Edelleen Operation Worldin mukaan juutalaisesta väestöstä n. 25 % on uskonnollisia ja 75 % maallistuneita. Keitä me siunaamme, kun siunaamme Israelia? Kenen puolesta me osallistumme marssiin? Keitä vastaan me olemme, jos siunaamme Israelia? Mistä Israelista oikein puhumme, kun haluamme siunata Israelia? Mielestäni meidän tulee olla hyvin varovaisia, ettemme tule osallisiksi toisten pahoista teoista (1. Tim. 5:22).

Minä haluan siunata Israelia. Tällä hetkellä rukoilen, ettei yksikään lapsi tai sivullinen joutuisi kärsimään vääryyttä. Rukoilen, että nyt sotivat kansat voisivat oppia elämään rauhassa rinnakkain. Rukoilen myös, että juutalaiset avautuisivat pelastussanomalle Jeesuksesta Kristuksesta ja tulisivat osallisiksi todellisesta Israelista - missä päin maailmaa tahansa: "Eivät kaikki israelilaiset kuulu tosi Israeliin, eivätkä kaikki Abrahamin jälkeläiset ole oikeita Abrahamin lapsia." (Room. 9:6a-8). Minä haluan sinuta todellista Israelia.

Lisää...

2.11.08

Olen(ko) omituinen


Ystäväni Suvi haastoi minut omituisuusskabaan, eli minun pitäisi listata itsestäni viisi omituita piirrettä - vai pitäisikö sanoa: omituisinta :)

1) Olen äärimmäisen epäjohdonmukainen. Paras esimerkki tästä on se, etten osaa itse edes selittää sitä. Enkä oikeastaan tietäisi tästä asiasta, elleivät niin monet ystäväni olisi kertoneet siitä minulle. Enkä oikeastaan tiedä olevani epäjohdonmukainen, tiedän vain muiden ajattelevan niin. Siksi olen varmaankin johdonmukainen!

2) Mielestäni paras vuodenaika on syksy. Tässäkin olen kuitenkin epäjohdonmukainen, sillä pidän talvesta, keväästä ja kesästä ihan yhtä paljon. Syksy on kuitenkin paras mahtavien kontrastiensa ansiosta.

3) En ole koskaan käynyt jääkiekko-ottelussa, ellei sitä lasketa, kun kerran kävin noin 12 -vuotiaana tapaamassa kaverini isää, joka sattui olemaan yksi Valkeakosken Ahmojen perustajista. Tapasimme hänet kentän (ulkojää, silloin ei vielä ollut hallia) reunalla, kun heillä oli käynnissä peli tai harjoitukset.

4) Minulta ei ole koskaan murtunut luuta. En tiedä kovinko monen mielestä tämä on omituista, mutta itse olen ihmetellyt asiaa hyvin usein. Lapsena ja nuorena kolisi tuon tuosta, ja välillä vieläkin. Erikoishammaslääkäri sanoi katsottuaan röntgenkuvia leuastani, ettei suosittele nyrkkeilyä harrastukseksi näin hentoluiselle...

5) Väitän pitäväni mustamakkarasta (mitenkähän tuokin taipuu oikeasti) ja lipeäkalasta, vaikka en ole varma pidänkö niistä oikeasti (eikä edes oikein osaa sanoa, miltä lipeäkala maistuu). Joskus ihmettelen, että onko minun pakko pitää niistä asioista, joita muut inhoavat ja toisinpäin. Ehkäpä olen tässäkin asiassa äärimmäisen johdonmukainen (kuvassa valmistuu hanueläin Seuriksella 2007)!

Haastan sinut, joka olit kyllin utelias avataksesi postauksen loppuosan, tekemään omassa blogissasi vastaavaa itsetutkistelua!

Lisää...

20.10.08

Mikrosiru666

Kirjoitin reilu viikko sitten: "En kovin innoissani vouhota minkään mikrosiruasian takia.." Ehkäpä minun on selitettävä itseäni hieman tarkemmin. Mielestäni asenteeni ei ole ristiriidassa uskovaiselle, päinvastoin.

Tiedän, että ajatusteni takia moni pitää minua varmasti nyt hereetikkona. Jos joku menettää yöunensa Digitodayn artikkelin johdosta, jossa on video miehestä, joka asentaa itselleen mikrosirun käteen, jossain on vikaa, ja pahasti. Artikkelin videosta on pitkä matka Pedon merkkiin.



Ensinnäkin on ihmeellistä, että vanha juttu nostattaa tällaisen kohun - video julkaistiin Digitodayssä 16.10., youtubeen se on ladattu kaksi kuukautta aikaisemmin, ja ensimmäinen mikrosiru on todistettavasti istutettu ihmiseen vuonna 1998 - kymmenen vuotta sitten!

Miksi en vouhota mikrosiruja vastaan
1) Suurin osa tapaamistani ihmisistä, jotka vouhottavat mikrosiruja vastaan, eivät ole olleet ns. vakuuttavia persoonia. Syitä persoonien epävakauteen on ollut monia, enkä halua leimata ketään mainitsemalla edes esimerkkejä. Yhdenkään vakavasti otettavan auktoriteetin en ole kuullut kehottavan seurakuntaa pidättäytymään mikrosiruist ja varastoimaan purkkiruokaa kallionkoloon.

2) Ilmestyskirjan sanoman on tarkoitus luoda toivoa, ei pelkoa. Kuitenkin suurin osa niistä, jotka "vouhottavat" mikrosiruista ja antikristiuksesta, tuntuvat lähestyvän aihetta juuri pelosta. Eikö Johannes kirjoita toisessa tekstissään: "Pelossahan on rangaistusta jo kylliksi"? Jeesus Kristus on voittaja, eikä meidän tarvitse pelätä mitään.

3) Ilmestyskirjassa sanotaan, että 666, pedonmerkki, on ihmisen luku, jonka kaikki, jotka osaavat laskea kykenevät selvittämään. Luku oli keisari Neron nimen lukuarvo. Kukaan ei saanut ostaa tai myydä esim. taloaan, jos ei palvonut keisaria. Keisarin palvominen ei tapahtunut vahingossa, vaan kadulla oli aseistettuja sotilaita, jotka vartioivat, että keisarin kuvaa kumarrettiin. Jos joku asentaa käteensä mikrosirun, jolla saa auki asekaapin oven, ei se tee hänestä antikristuksen palvojaa, sillä pedon palvominen vaatii asian tietoisen hyväksymisen.

4) Monet väittävät, että meihin on voitu salaa istuttaa mikrosiru. Totta. Mikrosirut eivät kuitenkaan ole tällä hetkellä teknisesti luottokorttia kummoisempia. Ne eivät kestä vielä mitä tahansa, ja mm. sähköinen tai magneettinen pulssi saattaa tuhota sirun ja aiheuttaa palovammoja kantajalleen. Mikrosirua ei pystytä käyttämään paikantamiseen, sillä se vaatisi kehon ulkopuolisen antennin (GPS), eikä se pysty välittämään aktiivisesti tietoja ulospäin, sillä se vaatisi voimakkaan lähettimen, ja akun. Näitä asioita ei todellakaan voida piilottaa ihmisen sisälle.

5) Väitetään, että mikrosirun avulla voitaisiin hallita mieltä. Siru ei ole millään tavalla kosketuksissa ihmisen hermojärjestelmän kanssa - ainoa, joka on kosketuksissa ihmisen ruumiin kanssa, on silikaattikapseli, johon siru on tiiviisti suljettu. Sirun tietoja voidaan tarkastella ulkoisella sirunlukijalla. Siru ei aktiivisesti välitä tietoa mihinkään, eikä se ole "symbioosissa" elimistön kanssa, vaan päinvastoin; sirujen on todettu mm. laukaisevan allergisia reaktioita ja keho on saattanut hylkiä sirua, sekä jotkut ovat saaneet pahoja tulehduksia siruista. On myös epäilty, että siru aiheuttaisi syöpää.


Onko mikrosiru modernin ajan Pedon merkki, 666? Ei ole. Meillä ei ole sellaista teknologiaa, enkä näe maailmassa vielä yhtä hallitsijaa, joka pystyisi hyötymään tällaisesta vallasta. Ehkäpä se Suuri eksytys tulee joskus tulevaisuudessa juuri mikrosirun muodossa, mutta kenenkään ei pidä kuitenkaan pelätä, sillä emme me kristityt voi paholaista alkaa vahingossa palvoa. Rohkaistaan mieluummin ihmisiä kuin pelotellaan!

Lisää...

16.10.08

Saat huomiomme, Herra


Suomensin Max Lucadon rukouksen "You have our attention, Lord", jonka hän on rukoillut nykyisen talouskriisin johdosta:

Saat huomiomme, Herra
Max Lucadon rukous – lokakuu 2008

Ystävämme menettivät talonsa,
työtoveri työpaikkansa.
Naapurin pariskunta menetti eläkkeensä,
Kaikki tuntuvat menettäneen taloudellisen perustuksensa.

Tämä pelottaa meitä, tämä miljardeja maksanut pankkien pelastushanke,
nämä masennuksen äänet,
nämä uutisotsikot, uhkaavat ja järkyttävät: ”Vararikossa!”, ”syöksykierteessä!”, ”vajonnut!”, ”mitä seuraavaksi?”

Mitä seuraavaksi?

Me kuuntelemme – ja olemme valmiita myöntämään: Sinä olit oikeassa.

Sinä sanoit, että näin kävisi.
Puhuit suorat sanat materian rakastamisesta ja rahan palvomisesta.
Ahneus särkee sydämenne, sinä varoitit.
Raha rakastaa sinua hetken ja sitten hylkää.
Älä laita toivoasi rikkauksiin – se on epävarmaa.

Sinä olit oikeassa. Raha on kevytkenkäinen rakastaja, ja se on juuri hylännyt meidät.

Me olimme väärässä tuhlatessamme sitä, mitä emme omistaneet,
väärässä laiminlyödessämme rukoilemisen ja jättäessämme köyhät vaille huomiota,
väärässä ajatellessamme, että me itse jotain ansaitsimme. Me emme ansainneet, vaan sinä annoit. Kerro meille, Isä, oletko nyt ottamassa kaikkea takaisin?

Me kuuntelemme. Ja me rukoilemme.
Pystyisitkö sinä saamaan aikaan jotain hyvää tästä sotkusta?

Totta kai sinä pystyt, sinä olet aina pystynyt.
Sinä johdatit orjat vapauteen,
rakensit temppeleitä rauniosta,
tyynnytit tyrskyisistä vesistä peilikirkkaita lampia ja teit vedestä makeaa viiniä.
Tämä epäjärjestys odottaa sinun järjestystäsi – niin kuin mekin odotamme.

Jeesuksen nimessä,
aamen.

You Have Our Attention, Lord
A prayer by Max Lucado - October 2008

Our friends lost their house
The co-worker lost her job
The couple next door lost their retirement
It seems that everyone is losing their footing

This scares us. This bailout with billions.
These rumblings of depression.
These headlines: ominous, thunderous -
“Going Broke!” “Going Down!” “Going Under!” “What's Next?”

What is next?

We’re listening. And we’re admitting: You were right.

You told us this would happen.
You shot straight about loving stuff and worshipping money.
Greed will break your heart, You warned.
Money will love you and leave you.
Don’t put your hope in riches that are so uncertain.

You were right. Money is a fickle lover and we just got dumped.

We were wrong to spend what we didn’t have.
Wrong to neglect prayer and ignore the poor.
Wrong to think we ever earned a dime. We didn’t. You gave it. And now, tell us Father, are You taking it?

We’re listening. And we’re praying.
Could you make something good out of this mess?

Of course You can. You always have.
You led slaves out of slavery,
Built temples out of ruins,
Turned stormy waves into a glassy pond and water into sweet wine.
This disorder awaits your order. So do we.

Through Christ,
Amen

Lisää...

10.10.08

Payable On Death


Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, sanotaan. Ohessa on kaavio Helsingin pörssin indeksistä 10.10.2008 klo 19:39 (kaavion lähde: Bloomberg.com). Pystyykö yksikään kaavio kuitenkaan kertomaan, mitä se käytännössä tarkoittaa tavallisen ihmisen elämässä?

Talous on niin hienoa tiedettä, ettei sitä pysty enää maalaisjärjellä selittämään. Kysymys kuuluu tietenkin: Miksi näin on? Kummelin sanoin: "Apinaa koijataan" - tästäkö todella on kyse, että ymmärtämättömiä on oikeus huijata?

Monesti olen kuullut aivan "jumalattomienkin miehien" sanovan, että Raamattu on kenties paras johtajuusopas. En ole vielä löytänyt sieltä opetusta siitä, kuinka köyhiä on oikeus riistää. Vanha testamentti on täynnään varoituksia siitä, kuinka kansan käy, kun johtajat unohtavat köyhät - lesket ja orvot, joista ei kukaan muuten pidä huolta.

Raamatun hyvä uutinen on kuitenkin se, että Jumala on leskien ja orpojen puolellla rikkaita vastaan. Hän valvoo, että oikeus toteutuu. Jeesus kertoo vertauksen rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta - tuonpuoleisessa viimeistään tilit tasataan. Tärkeimmät talletuksemme ovat lunastettavissa vasta kuoleman jälkeen.

Lisää...

9.10.08

Nyt on nauru loppu!


"Nyt on nauru loppu!", sanoo Timo Soini herrojen touhuista Maikkarin haastattelussa. Videolla on toinenkin loistava ajatus: "Ahne ihminen on tyytyväinen vasta sitten, kun on suu täynnä multaa."

Osuvin Soinin värikkäistä kommenteista oli kuitenkin: "Ihmiset pitäisi pelastaa, ei pankkeja ja rahoituslaitoksia..."

Tänään ruokatauolla keskusteltiin, kuinka maailmassa kaivataan pelastajaa. Kommunismi kaatui, kapitalismi tullee kaatumaan - tuleeko uusi pohja maailmantaloudelle, ja jos tulee, kuka sen esittelee? Ehkäpä uusi antikristus... En kovin innoissani vouhota minkään mikrosiruasian takia, mutta aivan kuten kollegani sanoi, nyt maailma saattaisi olla valmis mihin vaan, jos joku tulisi ja pelastaisi. Ehkäpä ei vielä, mutta kuinka paljon syvemmälle kriisin annetaan mennä?

Lisää...

8.10.08

Lisää terää!


Luin muutama viikko sitten erinomaisen kirjan, Rob Bell:n 'Velvet Elvis'. Kirjassa Rob kuvaa, kuinka seurakunta helposti jämähtää paikalleen; se on kuin Elviksen kuva sametilla - joskus se oli täydellinen, nyt se on varastoitu varastoon. Seurakunnan tulisi herättää muutakin kuin nostalgian tunteita, sen tulisi olla jatkuvassa käymistilassa, arvioida itseään ja kasvaa Kristuksen tuntemisessa.

Uuden seurakunnan on uskallettava kyseenalaistaa vanhan seurakunnan dogmit - seurakunnan jatkuvana haasteena on selvittää mikä on kulttuurista ja mikä raamatullista. Mikäli tälle keskustelulle ei anneta tilaa, meidän seurakuntamme eivät koskaan tule kasvamaan, ja ne seurakunnat, jotka kasvavat, tulevat näyttämään meidän silmissämme epäilyttäviltä.

Alkuseurakunnan menestys ei perustunut pelkästään oikeisiin ihmisiin ja hyvään sanomaan. Raamattu sanoo, että Jumala antoi Jeesuksen "oikeaan aikaan". Jumala oli valmistanut maailman ottamaan vastaan evankeliumin. Tämän päivän herätysintoilijat kauhistelevat maailman menoa - alkuseurakunnan menestys perustui pitkälti ahtaaseen kulttuuriin, jossa seurakunta ja sanoma Jeesuksesta edusti hengenvaarallista uudistusta. Onko seurakunnassa tätä terää enää lainkaan?

Tänään luin iltapäivälehden lööpistä, kuinka piispa Huovinen arvostelee poliitikkojen tiivistä parinvaihtoa ja sanoo sen olevan huono malli Suomen nuorille. Hyvä Huovinen, niin sitä pitää! Vuosi sitten kesällä tutustuin kristilliseen moottoripyöräkerho Preacher MC:n porukoihin, ja tänä kesänä tapasin heitä lisää. Kaverit käyvät pyörien kanssa tapahtumissa, joissa ei uskovia ole totuttu yleensä näkemään - hyvä Preacherit! Ehkäpä seurakunnalla on sittenkin toivoa, kyseessähän on Jeesuksen seurakunta, eikä hän anna jäsentensä jäykistyä...

Lisää...

5.10.08

Alleviivaus


Naisten pappisoikeus ja homoseksuaalien kirkollisen siunauksen yhteen niputtaminen on teologian tekemistä kulttuurisin perustein. Tarkoitan sanoa tällä sitä, että Raamatussa näitä asioita ei käsitellä mitenkään rinnakkaisina. Yhden hyväksymisen ja toisen kieltäminen ei tarkoita epäjohdonmukaisuutta, vaan päätöksen tekoa raamatullisin perustein. Kumpikin toinen vaihtoehto - molempien kieltäminen tai hyväksyminen samaan hengenvetoon - ei mielestäni edusta raamatullista teologiaa.

Mikkelin piispanvaaliehdokas Miikka Ruokanen käsittelee asiaa loistavasti blogissaan (kiitos vinkistä eKotimaalle). Seuraavassa lainaus Miikkalta (14.9.2008):

"TEESINI

Vastoin edellä esitettyjä näkemyksiä minun teesini on seuraava:

-Pappisviran avaaminen naisille oli Raamatun ja kirkon opin mukaan oikea päätös, kun taas homoseksuaalisen parin kirkollinen vihkiminen ei voi olla sitä.

-Kun kirkko avasi apostolisen viran naisille, kysymys ei ollut maallisen yhteiskunnan arvojen pakkosyötöstä kirkon sisälle. Luonnollisestikin yhteiskunnassa toteutunut tasa-arvo vauhditti naispappeuden toteutumista, mutta sama miehen ja naisen tasa-arvon idea löytyy myös kristinuskon sisältä.

-Mutta jos homoseksuaalisen parin vihkimisestä tehdään kirkon pyhä toimitus sen nojalla, että homoliitto on hyväksytty maallisessa yhteiskunnassa, kysymyksessä on kristinuskolle selkeästi vieraan, ulkoa pakotetun arvomaailman tunkeutumisesta kirkkoon."

Lisää...

2.10.08

Kivikautinen kirkko


Eilispäivän otsikoiden kuningatar oli Johanna Korhonen – vai pitäisikö sanoa kuningas? Eilisen Nelosen Maria! –keskusteluohjelmassa ihmeteltiin, kuinka ketään voi kiinnostaa hänen seksuaalinen suuntautumisensa, ja mitä tekemistä sillä on työn kannalta. Aikuisten ihmisten seksuaalinen suuntautumiseen puuttuminen ei ole paluuta keskiajalle, vaan kivikaudelle, antoi Korhonen ymmärtää.

Korhonen kertoo saaneensa tukea yllättäviltä tahoilta – mm. pohjois-Suomen papeilta. Monet ovat yllättyneitä ratkaisusta kieltäytyä lähes 100 000 € vaikenemispaketista – tämä osoittaa selkärankaa! Setan vt. pääsihteeri iloitsee Korhosen rohkeudesta viedä kiista käräjille asti. Hän ei ole yllättynyt siitä, että tänä päivänä esiintyy syrjimistä seksuaalisen suuntautumisen pohjalta, mutta suurin osa syrjinnän uhreista ei halua tuoda asiaa julkisuuteen. Korhonen edustaa homo-aatteelle lottovoittoa.

Myönnettäköön, että olen saanut homofobian synnyinlahjana. Tämä ei voi kuitenkaan olla peruste päätöksilleni ja suhtautumiselleni homoseksuaalisuuteen. Samoin muutamat ikävät kokemukset, joissa homoseksuaalit miehet ovat ns. ”tulleet iholle”, eivät voi olla syy leimata koko ryhmää. Arvovapaassa yhteiskunnassa ei ole mitään perusteita syrjiä homoseksuaalia – ei edes Korhosta (mikäli Korhosen nostattaman pölypilven laannuttua selviää, että hänen suuntautumisensa oli todella potkujen syynä). Aivan samoin homo-myönteisessä ympäristössä kasvanut ei voi tehdä kokemuksestaan normia – mikä on totta sinulle, ei ehkä ole totta minulle. Tärkeintä on suvaitsevaisuus, suvaitsemattomuutta (fundamentalismia) ei kuitenkaan tule suvaita; se on keski-aikaista, anteeksi, korjaan: kivikautista.

Yhteiskunta on kuitenkin yksi asia, kirkko on toinen. Myös luterilainen kirkko näyttää olevan päätymässä ratkaisuun, jossa homoseksuaalisuuden tuomitseminen on ”keskiaikaista”. Pitkällinen sidos valtioon ja asema kansankirkkona näyttää tehneen yhteiskunnallisesta normista Raamatun ja tunnustuskirjojen aseman ylittävän tulkintamallin. Työkalusta (tulkinta) on tullut itseisarvo, joka on tehnyt työkohteesta (Ilmoitus) toissijaisen. Tulkinnassa sinänsä ei ole mitään vikaa – Raamattua ei voida ymmärtää ilman tulkintaa. Kyse on enemmänkin tulkinnan motiivista ja lähestymistavasta.

Kirkon tulisi mielestäni tehdä ”Korhoset”. Entä jos kirkko päättäisikin, ettei anna modernin lääketieteen, yleisen mielipiteen ja sielunhoidollisuuden vaikuttaa Raamatuntulkintaansa. Entä jos kirkko kieltäytyisi siunaamasta homoseksuaaleja tai kastamasta tällaisten lapsia? Entä jos kirkko erottaisi homoseksuaalit työntekijänsä? Ehkä tämä olisi joidenkin mielestä askel lähemmäs kivikautta, mutta ehkäpä kirkko voisi huomata saavansa yllättävää tukea – tämä aika näyttää etsivän niitä, joilla on selkärankaa. Jos kirkko on valmis joustamaan tämäntasoisissa asioissa, siitä on vaarassa muodostua todellinen kansan kirkko - ei Jumalan.

Lisää...