Kuka ohjaa arvojamme?

Maikkarin nettisivut uutisoivat Veltto Virtasen (Linkki 9.9.2008) sanoneen, että Big Brother sairastuttaa nuorisomme. Muutamia päiviä sitten, muistaakseni samaisessa luotettavassa lähteessä, Viivi Avellanin siteerataan ihmetelleen "mistä näitä sikiää?"

En tiedä Veltto Virtasen tämän hetkisestä julkisuuskuvasta, mutta jos hän toteaa BB:n kannustavan nuoria alkoholin käyttämiseen, niin ehkäpä asiassa on jotain perää? Myös Avellanin (joistakin) edesottamuksista tietoisena täytyy ihmetellä, että meneekö BB todellakin liian pitkälle - myös edellä mainittujen henkilöiden mielestä?

Viime viikolla Salon Seudun Sanomissa (todennäköisesti myös monissa arvostetummissakin sanomalehdissä) kerrottiin sponsoreiden tiivistäneen säännöllisiä tapaamisiaan tuotantotiimin kanssa. On mielenkiintoinen ajatus, kuinka säännöllistä voidaan tiivistää, mutta tässä on selkeästi haluttu antaa viesti, että sponsorit ovat kyllä kiitollisia julkisuudesta, mutta eivät toivo brändinsä likaantumista.

Joskus oli sanonta, että mainetta on tullut lisää, mutta kunnia on mennyt. Jossain mielessä näyttää kuitenkin olevan trendi saada mainetta kunnian kustannuksella - julkisuuteen hinnasta välittämättä. Hyötyjä ei kuitenkaan ole tuntemattomuudesta pomppaava tähti - hän itse asiassa on pelin suurin häviäjä. Kautta aikojen ihmiset ovat nauraneet kuralätäköihin kaatuville - kuka nyt jaksaisi seurata henkilöä, joka pysyy pystyssä. Kuka sponsori pystyy väittämään, että on solminut sopimuksen kyseisen formaatin kanssa uskoen, että sarjassa kuvataan pyhäkoululasten elämää?

Rahastus on vain rikka rokassa, pahinta on arvokasvatus, jota tapahtuu salakavalasti suoraan silmiemme edessä. Ei kilpailijoita ole valittu ilmoittautumis-, pituus- eikä ikäjärjestyksessä, vaan kiinnostavuuden on ollut tärkein määräävä tekijä. Luonnollisesti heidän psyykettään on testattu; ei tuotantoyhtiö voi ottaa sellaista riskiä, että joku joutuisi suorassa lähetyksessä psykoosiin [joskin muutaman episodin katsomisen perusteella erään henkilön psyykkeen kestokyky epäilyttää] - siitäkös sponsorit innostuisivat!

Oleellinen kysymys lienee siis, että mikä kiinnostaa kansaa? Ikävä kyllä, mikään tavallinen ei enää kiinnosta, vaan aina täytyy ampua yli. Sarjaa on myös toimitettu siten, että "normaalit" karaoke-keskikaljabaareissa notkuvat näyttävät jopa tylsiltä. Moni nauraa itsensä mokaajille ruudun äärellä, ja siksi seuraakin sarjaa. Kuitenkin joku, jolla on avoin mieli ja kehittymätön persoonallisuus seuraa uutta idoliansa, jollaiseksi hän haluaa tulla. Kun hän on aikuinen, tarvitaan paljon enemmän saamaan hänen mielenkiintonsa. Kuka tätä peliä oikein kuljettaa, kuka ohjaa arvojamme?

Lisää...

Jalanjäljet

Viime yönä en meinannut saada unta. Olin todella innoissani siitä, mitä meidän ruuanjakotilaisuudessamme tapahtui eilen. Minua on häirinnyt hyvin vahvasti se, että olemme keskiluokkainen seurakunta. Ja vapaaseurakunnat yleensä ovat. Erityisesti Steve Chalken kirja Intelligent Church herätti mielessäni kysymyksen: miksi ihmiset, jotka voivat huonosti, eivät käy tilaisuuksissamme?

Aikaisemmassa seurakunnassa, jossa olin mukana, joidenkin ihmisten käytös jumalanpalveluksissa aiheutti häiriöitä. Joskus jouduimme - ikävä kyllä - kutsumaan poliisit. Joskus erityiesti humalaisten käytös häiritsi minua, mutta nyt huomaan olevani häiriintynyt enemmän humalaisten puutteesta! Minne tahansa Jeesus meni, hän veti kuin magneetti puoleensa ihmisiä, joilla oli ongelmia. Miksi me emme vedä ihmisiä puoleemme?

On surullista, jos ihmiset luulevat meitä niin hyviksi ihmisiksi, etteivät koe itseään arvollisiksi tulemaan seurakuntiimme. Eilen jälleen keskustelin erään miehen kanssa, joka ei voinut tulla sisään kirkkoomme, vaan odotti autossa sillä välin, kun hänen vaimonsa hoiti heidän yhteiset asiat. Iloitsen, että tämä mies voitti pelkonsa.

Rukoilen, että alamme näkemään enemmän ihmisiä kirkossamme, joilla on todellisia ongelmia. Kun näin tapahtuu, silloin tiedän, että olemme oikeilla jäljillä. Silloin seuraamme Jeesusta aivan hänen jalanjäljissään.

Lisää...