En voi käsittää

En vain voi käsittää näitä uusimpia irtisanomisia! Jos hallituksen puheenjohtaja ostaa kaksi kesällä 100 000 oman firmansa osaketta, senhän pitäisi kertoa siitä, että hän uskoo firmaan, jota johtaa. Se ei ole viesti ainoastaan osakemarkkinoille, vaan tullessaan julki, myös firman työntekijöille - näin ainakin ennen vanhaan.

Nyt on ajat muuttuneet, tai sitten ole itse kasvamassa aikuisuuteen - olen kärsinyt sinisilmäisestä uskosta ihmisten haluun toimia oikein. En ole eläissäni omistanut yhtään osaketta, mutta jos joskus tulen sellaisia ostamaan, tiedän miten rikastua - tai ainakin välttää rahojen menettäminen. Seuraavan sijoitusvinkin tarjoan ilmaiseksi jokaiselle, joka jaksaa lukea postauksen loppuun.

Vinkkini kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavasti: Jos henkilö, joka toimii yrityksen A hallituksen puheenjohtajana, ostaa yrityksen A osakkeita suuria määriä, on syytä hankkiutua yrityksen A osakkeista eroon noin kuukauden kuluessa!

En tunne talousalan lakeja tarpeeksi tarkkaan, mutta epäilisin, että jos vastaavat voitot (500 000 €) olisi saatu noin kuukausi osakkeiden ostamisen jälkeen, olisi syytä epäillä jotain sisäpiiritietoa. En usko, että missään on mitään todisteita mistään sisäpiiritiedosta, mutta ei tarvitse olla kovin älykäs ymmärtääkseen, että sisäpiiriaikomukset ovat olleet riittävän selvät.

En voi käsittää, mihin nämä suomalaiset ihmiset sijoittavat sitten, kun Suomi on myyty ulkomaille.

Lisää...

Jyrki, Jyrki - älä tyrki!

Yle.fi -uutisten mukaan Jyrki sanoi näin Stora-Enso -keskustelussa: "Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa masentua tai jäädä toimettomaksi, käymään väittelyä syyllisistä. Sillä taistelulla, että ollaan eri poteroissa ja etsitään syyllisiä, ei synny yhtään työpaikkaa." Leimattuaan syyttelyn turhaksi hän sanoo Vasemmistoliitosta: "Ne haluavat pelata omaa pikkunäppärää poliittista peliään." Mielenkiintoista syyttelyä, täytyy sanoa.

Hassua, että hallitus syyttää, ettei oppositio ole pyrkinyt luomaan uusia työpaikkoja. Minä kun luulin, että ne ovat oppositiossa juuri siksi, että hallituspuolueet ovat sanoneet hoitavansa hommat tämän kauden ajan! Opposition tehtävä onkin arvostella ja tuoda esiin hallituspuolueiden poliittisen linjan epäkohtia. Heillä on oikeus syytellä, hallituksella ei.

Samat sanat muuten isoherra Vanhasellekin, joka taannoin tuohtui aika lapsellisesti. Ei pitäisi lähteä isojen poikien leikkeihin jos ei tiedä, että siellä tulee myös kohtuullisesti paskaa niskaan. Ei aina voi olla kivaa, vallan mukana tulee vastuu, jota demokratiamme aika huonosti peräänkuuluttaa tällä hetkellä.

Stora-Enson tapaus tuo mieleen ihan hakematta Raamatun kertomuksen miehestä, joka sai niin suuren sadon, että se ei mahtunut hänen aittoihinsa. Niinpä hän purki aitat ja rakensi suuremmat tilalle voidakseen nauttia leveästä elämästä. Toisin kävi, hän kuoli seuraavana yönä.

Valtion omistajapolitiikkaa tulisi toden teolla arvioida uudelleen. Telia-Soneran 3000 työntekijän irtisanominen samaan aikaan, kun maksetaan enemmän osinkoa kuin on osaketta kohti tehty voittoa - terve järki sanoo, ettei osinko voi olla edes saman verran kuin tehty voitto! Myös työntekijöillä on oikeus saada osuus hyvästä tuloksesta. Minä ainakin suosittelen tuollaisen lakialoitteen tekemistä vaikka Vasemmistoliitolle, karatkoot isot firmat vaikka Timbuktuun jos ei miellytä, jonkinlainen oikeus ja kohtuus tässäkin maassa on oltava!

Kuva: darktaco (sxc.hu)

Lisää...

Jos minä olisin...

Piispa Pihkala saarnasi kansanedustajille vuoden 2008 valtiopäivien avauksen yhteydessä järjestetyssä jumalanpalveluksessa. Hän puhui ilmastonmuutoksesta ja päästökaupasta. Oleellista ja ajankohtaista? Onko tämä suurin huoli joka kirkolla on? Huomasin kysyväni itseltäni, että mistä minä olisin saarnannut?

Heti on sanottava, etten usko, että minusta koskaan tulee piispaa joka saarnaa valtiopäivillä, mutta se ei tarkoita sitä, etten voisi vaikuttaa muutoin - saarnan ja muun julkisen sanan kautta äänestämisen ohella. Vaikka en ymmärrä kirkon ja valtion välistä suhdetta, se ei tarkoita sitä, etteikö kirkolla pitäisi olla sanottavaa yhteiskunnallisissa asioissa. Mutta silloin, kun kirkolla on käytettävissään näin herkullinen foorumi, eikö silloin kannattaisi käyttää tilaisuus hyväkseen ja puuttua johonkin kirkon kannalta todella oleelliseen asiaan?

Mitä jos Pihkala olisi nostanut saarnan keskeiseksi teemaksi köyhyyden ja tuloerojen kasvamisen? Ehkäpä hän olisi voinut sanoa valtiolle: "älkää tehkö niin kuin me teemme, vaan niin kuin me sanomme, että teidän olisi hyvä tehdä." Kestääkö kirkon uskottavuus oikeasti lihavat osakesalkut ja pankkitilit yhtäaikaisen sanoman kanssa köyhistä välittämisestä?

Entäpä jos hän olisi puhunut globalisaatiosta ja yritysetiikasta? Puuttunut järein sanoin tehtaiden sulkemiseen ja tuotannon siirtämiseen ulkomaille? Julistanut, että kyseiset yritykset ja valtio suuromistajana toimii lyhytkatseisesti? Murehtinut alkoholiverotusta, tuominnut seksuaalisen häirinnän ja itkien vaatinut tv-ohjelmien ja pelien ikärajojen nostamista ja valvonnan tehostamista? Vaatinut palkallista isyysvapaata pakolliseksi ja esittänyt, että kansanedustajilla tulisi olla puhdas rikosrekisteri ja että myöskin ministerien perheenjäsenten tulisi luopua osakkeiden omistajuudesta?

Pelkään pahoin, että kirkko on ajautunut tilanteeseen, jossa heillä ei ole mielipiteenvapautta, tai että heillä ei ainakaan ole varaa siihen. Kuulin osuvan sanonnan jokin aika sitten: "Kun profeetat vaikenee, talousmiehet tilalle astelee." Profeetta on henkilö, joka uskaltaa julistaa Jumalan mielipiteen, vaikka se merkitsisi hänen tai hänen yhteisönsä maineen ja aseman vaarantumista. Pitääkö Suomen kirkko yllä profeetallista ääntä tällä hetkellä?

Mediaseksikkyys ei välttämättä ole kovin hurskasta (joskin ortodokseilta se näyttää sujuvan). Kirkon ja sen edustajan välillä tulee vallita tasapaino - muuten sanoma ei ole uskottava. Ehkäpä Pihkala puhui sydämestään (ilmastoasioista) ja oli 100% uskottava, mutta poltteleeko hänen taskunpohjallaan 30 hopearahaa, jotka muistuttavat köyhien ja tavallisten ihmisten asian myymisestä? Salonkikelpoisuus sikseen, nyt olisi kannattanut jyrähtää!

Alkuperäinen kysymys kuitenkin oli, että mistä minä olisin saarnannut? Mikä on minun sydämeni palo - jos tuollaiselle yleisölle pääsee kerrankin saarnaamaan, eikö silloin saarnaa juuri siitä kaikkein tärkeimmästä asiasta? Olisi hölmöä jättää tilaisuus käyttämättä ja vain varmistella omia asemiaan. Bono sanoi eräässä haastattelussa osuvasti, että kuuluisuus on typerä juttu, mutta kun hänellä nyt kerran on kuuluisuutta, olisi hölmöä olla käyttämättä sitä oikeiden asioiden hyväksi!

Niin, minä olisin varmaankin saarnannut Raamatun antamista johtajuuskriteereistä. Olisin kertonut, että lahjakkuus ei ole tärkeintä, vaan luonne. Moraali ja luotettavuus ovat ensiarvoisen tärkeitä, rehellisyydestä suomalaiset on ennen tunnettu. Hallitus ja eduskunta ovat tällaisissa asioissa esikuvia - muuten lailta putoaa pohja ja olemme ajautumassa anarkiaan. Olisin maininnut, että johtajuus on tehtävä, ei etuoikeus eikä asema. Johtajien tulisi olla niitä jotka ovat riittävän kypsiä ajattelemaan oman itsensä sijasta toisia ja ajamaan muiden etuja. Varmasti olisin Jeesuksestakin puhunut, mutta ilmastonmuutoksesta? Tuskinpa nyt kuitenkaan.

Kuva: Spekulator (Stock Exchange)

Lisää...

Jalanjäljet

Viime yönä en meinannut saada unta. Olin todella innoissani siitä, mitä meidän ruuanjakotilaisuudessamme tapahtui eilen. Minua on häirinnyt hyvin vahvasti se, että olemme keskiluokkainen seurakunta. Ja vapaaseurakunnat yleensä ovat. Erityisesti Steve Chalken kirja Intelligent Church herätti mielessäni kysymyksen: miksi ihmiset, jotka voivat huonosti, eivät käy tilaisuuksissamme?

Aikaisemmassa seurakunnassa, jossa olin mukana, joidenkin ihmisten käytös jumalanpalveluksissa aiheutti häiriöitä. Joskus jouduimme - ikävä kyllä - kutsumaan poliisit. Joskus erityiesti humalaisten käytös häiritsi minua, mutta nyt huomaan olevani häiriintynyt enemmän humalaisten puutteesta! Minne tahansa Jeesus meni, hän veti kuin magneetti puoleensa ihmisiä, joilla oli ongelmia. Miksi me emme vedä ihmisiä puoleemme?

On surullista, jos ihmiset luulevat meitä niin hyviksi ihmisiksi, etteivät koe itseään arvollisiksi tulemaan seurakuntiimme. Eilen jälleen keskustelin erään miehen kanssa, joka ei voinut tulla sisään kirkkoomme, vaan odotti autossa sillä välin, kun hänen vaimonsa hoiti heidän yhteiset asiat. Iloitsen, että tämä mies voitti pelkonsa.

Rukoilen, että alamme näkemään enemmän ihmisiä kirkossamme, joilla on todellisia ongelmia. Kun näin tapahtuu, silloin tiedän, että olemme oikeilla jäljillä. Silloin seuraamme Jeesusta aivan hänen jalanjäljissään.

Lisää...