Lisää terää!

Luin muutama viikko sitten erinomaisen kirjan, Rob Bell:n 'Velvet Elvis'. Kirjassa Rob kuvaa, kuinka seurakunta helposti jämähtää paikalleen; se on kuin Elviksen kuva sametilla - joskus se oli täydellinen, nyt se on varastoitu varastoon. Seurakunnan tulisi herättää muutakin kuin nostalgian tunteita, sen tulisi olla jatkuvassa käymistilassa, arvioida itseään ja kasvaa Kristuksen tuntemisessa.

Uuden seurakunnan on uskallettava kyseenalaistaa vanhan seurakunnan dogmit - seurakunnan jatkuvana haasteena on selvittää mikä on kulttuurista ja mikä raamatullista. Mikäli tälle keskustelulle ei anneta tilaa, meidän seurakuntamme eivät koskaan tule kasvamaan, ja ne seurakunnat, jotka kasvavat, tulevat näyttämään meidän silmissämme epäilyttäviltä.

Alkuseurakunnan menestys ei perustunut pelkästään oikeisiin ihmisiin ja hyvään sanomaan. Raamattu sanoo, että Jumala antoi Jeesuksen "oikeaan aikaan". Jumala oli valmistanut maailman ottamaan vastaan evankeliumin. Tämän päivän herätysintoilijat kauhistelevat maailman menoa - alkuseurakunnan menestys perustui pitkälti ahtaaseen kulttuuriin, jossa seurakunta ja sanoma Jeesuksesta edusti hengenvaarallista uudistusta. Onko seurakunnassa tätä terää enää lainkaan?

Tänään luin iltapäivälehden lööpistä, kuinka piispa Huovinen arvostelee poliitikkojen tiivistä parinvaihtoa ja sanoo sen olevan huono malli Suomen nuorille. Hyvä Huovinen, niin sitä pitää! Vuosi sitten kesällä tutustuin kristilliseen moottoripyöräkerho Preacher MC:n porukoihin, ja tänä kesänä tapasin heitä lisää. Kaverit käyvät pyörien kanssa tapahtumissa, joissa ei uskovia ole totuttu yleensä näkemään - hyvä Preacherit! Ehkäpä seurakunnalla on sittenkin toivoa, kyseessähän on Jeesuksen seurakunta, eikä hän anna jäsentensä jäykistyä...

Lisää...

Alleviivaus

Naisten pappisoikeus ja homoseksuaalien kirkollisen siunauksen yhteen niputtaminen on teologian tekemistä kulttuurisin perustein. Tarkoitan sanoa tällä sitä, että Raamatussa näitä asioita ei käsitellä mitenkään rinnakkaisina. Yhden hyväksymisen ja toisen kieltäminen ei tarkoita epäjohdonmukaisuutta, vaan päätöksen tekoa raamatullisin perustein. Kumpikin toinen vaihtoehto - molempien kieltäminen tai hyväksyminen samaan hengenvetoon - ei mielestäni edusta raamatullista teologiaa.

Mikkelin piispanvaaliehdokas Miikka Ruokanen käsittelee asiaa loistavasti blogissaan (kiitos vinkistä eKotimaalle). Seuraavassa lainaus Miikkalta (14.9.2008):

"TEESINI

Vastoin edellä esitettyjä näkemyksiä minun teesini on seuraava:

-Pappisviran avaaminen naisille oli Raamatun ja kirkon opin mukaan oikea päätös, kun taas homoseksuaalisen parin kirkollinen vihkiminen ei voi olla sitä.

-Kun kirkko avasi apostolisen viran naisille, kysymys ei ollut maallisen yhteiskunnan arvojen pakkosyötöstä kirkon sisälle. Luonnollisestikin yhteiskunnassa toteutunut tasa-arvo vauhditti naispappeuden toteutumista, mutta sama miehen ja naisen tasa-arvon idea löytyy myös kristinuskon sisältä.

-Mutta jos homoseksuaalisen parin vihkimisestä tehdään kirkon pyhä toimitus sen nojalla, että homoliitto on hyväksytty maallisessa yhteiskunnassa, kysymyksessä on kristinuskolle selkeästi vieraan, ulkoa pakotetun arvomaailman tunkeutumisesta kirkkoon."

Lisää...

Kivikautinen kirkko

Eilispäivän otsikoiden kuningatar oli Johanna Korhonen – vai pitäisikö sanoa kuningas? Eilisen Nelosen Maria! –keskusteluohjelmassa ihmeteltiin, kuinka ketään voi kiinnostaa hänen seksuaalinen suuntautumisensa, ja mitä tekemistä sillä on työn kannalta. Aikuisten ihmisten seksuaalinen suuntautumiseen puuttuminen ei ole paluuta keskiajalle, vaan kivikaudelle, antoi Korhonen ymmärtää.

Korhonen kertoo saaneensa tukea yllättäviltä tahoilta – mm. pohjois-Suomen papeilta. Monet ovat yllättyneitä ratkaisusta kieltäytyä lähes 100 000 € vaikenemispaketista – tämä osoittaa selkärankaa! Setan vt. pääsihteeri iloitsee Korhosen rohkeudesta viedä kiista käräjille asti. Hän ei ole yllättynyt siitä, että tänä päivänä esiintyy syrjimistä seksuaalisen suuntautumisen pohjalta, mutta suurin osa syrjinnän uhreista ei halua tuoda asiaa julkisuuteen. Korhonen edustaa homo-aatteelle lottovoittoa.

Myönnettäköön, että olen saanut homofobian synnyinlahjana. Tämä ei voi kuitenkaan olla peruste päätöksilleni ja suhtautumiselleni homoseksuaalisuuteen. Samoin muutamat ikävät kokemukset, joissa homoseksuaalit miehet ovat ns. ”tulleet iholle”, eivät voi olla syy leimata koko ryhmää. Arvovapaassa yhteiskunnassa ei ole mitään perusteita syrjiä homoseksuaalia – ei edes Korhosta (mikäli Korhosen nostattaman pölypilven laannuttua selviää, että hänen suuntautumisensa oli todella potkujen syynä). Aivan samoin homo-myönteisessä ympäristössä kasvanut ei voi tehdä kokemuksestaan normia – mikä on totta sinulle, ei ehkä ole totta minulle. Tärkeintä on suvaitsevaisuus, suvaitsemattomuutta (fundamentalismia) ei kuitenkaan tule suvaita; se on keski-aikaista, anteeksi, korjaan: kivikautista.

Yhteiskunta on kuitenkin yksi asia, kirkko on toinen. Myös luterilainen kirkko näyttää olevan päätymässä ratkaisuun, jossa homoseksuaalisuuden tuomitseminen on ”keskiaikaista”. Pitkällinen sidos valtioon ja asema kansankirkkona näyttää tehneen yhteiskunnallisesta normista Raamatun ja tunnustuskirjojen aseman ylittävän tulkintamallin. Työkalusta (tulkinta) on tullut itseisarvo, joka on tehnyt työkohteesta (Ilmoitus) toissijaisen. Tulkinnassa sinänsä ei ole mitään vikaa – Raamattua ei voida ymmärtää ilman tulkintaa. Kyse on enemmänkin tulkinnan motiivista ja lähestymistavasta.

Kirkon tulisi mielestäni tehdä ”Korhoset”. Entä jos kirkko päättäisikin, ettei anna modernin lääketieteen, yleisen mielipiteen ja sielunhoidollisuuden vaikuttaa Raamatuntulkintaansa. Entä jos kirkko kieltäytyisi siunaamasta homoseksuaaleja tai kastamasta tällaisten lapsia? Entä jos kirkko erottaisi homoseksuaalit työntekijänsä? Ehkä tämä olisi joidenkin mielestä askel lähemmäs kivikautta, mutta ehkäpä kirkko voisi huomata saavansa yllättävää tukea – tämä aika näyttää etsivän niitä, joilla on selkärankaa. Jos kirkko on valmis joustamaan tämäntasoisissa asioissa, siitä on vaarassa muodostua todellinen kansan kirkko - ei Jumalan.

Lisää...

En voi käsittää

En vain voi käsittää näitä uusimpia irtisanomisia! Jos hallituksen puheenjohtaja ostaa kaksi kesällä 100 000 oman firmansa osaketta, senhän pitäisi kertoa siitä, että hän uskoo firmaan, jota johtaa. Se ei ole viesti ainoastaan osakemarkkinoille, vaan tullessaan julki, myös firman työntekijöille - näin ainakin ennen vanhaan.

Nyt on ajat muuttuneet, tai sitten ole itse kasvamassa aikuisuuteen - olen kärsinyt sinisilmäisestä uskosta ihmisten haluun toimia oikein. En ole eläissäni omistanut yhtään osaketta, mutta jos joskus tulen sellaisia ostamaan, tiedän miten rikastua - tai ainakin välttää rahojen menettäminen. Seuraavan sijoitusvinkin tarjoan ilmaiseksi jokaiselle, joka jaksaa lukea postauksen loppuun.

Vinkkini kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavasti: Jos henkilö, joka toimii yrityksen A hallituksen puheenjohtajana, ostaa yrityksen A osakkeita suuria määriä, on syytä hankkiutua yrityksen A osakkeista eroon noin kuukauden kuluessa!

En tunne talousalan lakeja tarpeeksi tarkkaan, mutta epäilisin, että jos vastaavat voitot (500 000 €) olisi saatu noin kuukausi osakkeiden ostamisen jälkeen, olisi syytä epäillä jotain sisäpiiritietoa. En usko, että missään on mitään todisteita mistään sisäpiiritiedosta, mutta ei tarvitse olla kovin älykäs ymmärtääkseen, että sisäpiiriaikomukset ovat olleet riittävän selvät.

En voi käsittää, mihin nämä suomalaiset ihmiset sijoittavat sitten, kun Suomi on myyty ulkomaille.

Lisää...

Kuka ohjaa arvojamme?

Maikkarin nettisivut uutisoivat Veltto Virtasen (Linkki 9.9.2008) sanoneen, että Big Brother sairastuttaa nuorisomme. Muutamia päiviä sitten, muistaakseni samaisessa luotettavassa lähteessä, Viivi Avellanin siteerataan ihmetelleen "mistä näitä sikiää?"

En tiedä Veltto Virtasen tämän hetkisestä julkisuuskuvasta, mutta jos hän toteaa BB:n kannustavan nuoria alkoholin käyttämiseen, niin ehkäpä asiassa on jotain perää? Myös Avellanin (joistakin) edesottamuksista tietoisena täytyy ihmetellä, että meneekö BB todellakin liian pitkälle - myös edellä mainittujen henkilöiden mielestä?

Viime viikolla Salon Seudun Sanomissa (todennäköisesti myös monissa arvostetummissakin sanomalehdissä) kerrottiin sponsoreiden tiivistäneen säännöllisiä tapaamisiaan tuotantotiimin kanssa. On mielenkiintoinen ajatus, kuinka säännöllistä voidaan tiivistää, mutta tässä on selkeästi haluttu antaa viesti, että sponsorit ovat kyllä kiitollisia julkisuudesta, mutta eivät toivo brändinsä likaantumista.

Joskus oli sanonta, että mainetta on tullut lisää, mutta kunnia on mennyt. Jossain mielessä näyttää kuitenkin olevan trendi saada mainetta kunnian kustannuksella - julkisuuteen hinnasta välittämättä. Hyötyjä ei kuitenkaan ole tuntemattomuudesta pomppaava tähti - hän itse asiassa on pelin suurin häviäjä. Kautta aikojen ihmiset ovat nauraneet kuralätäköihin kaatuville - kuka nyt jaksaisi seurata henkilöä, joka pysyy pystyssä. Kuka sponsori pystyy väittämään, että on solminut sopimuksen kyseisen formaatin kanssa uskoen, että sarjassa kuvataan pyhäkoululasten elämää?

Rahastus on vain rikka rokassa, pahinta on arvokasvatus, jota tapahtuu salakavalasti suoraan silmiemme edessä. Ei kilpailijoita ole valittu ilmoittautumis-, pituus- eikä ikäjärjestyksessä, vaan kiinnostavuuden on ollut tärkein määräävä tekijä. Luonnollisesti heidän psyykettään on testattu; ei tuotantoyhtiö voi ottaa sellaista riskiä, että joku joutuisi suorassa lähetyksessä psykoosiin [joskin muutaman episodin katsomisen perusteella erään henkilön psyykkeen kestokyky epäilyttää] - siitäkös sponsorit innostuisivat!

Oleellinen kysymys lienee siis, että mikä kiinnostaa kansaa? Ikävä kyllä, mikään tavallinen ei enää kiinnosta, vaan aina täytyy ampua yli. Sarjaa on myös toimitettu siten, että "normaalit" karaoke-keskikaljabaareissa notkuvat näyttävät jopa tylsiltä. Moni nauraa itsensä mokaajille ruudun äärellä, ja siksi seuraakin sarjaa. Kuitenkin joku, jolla on avoin mieli ja kehittymätön persoonallisuus seuraa uutta idoliansa, jollaiseksi hän haluaa tulla. Kun hän on aikuinen, tarvitaan paljon enemmän saamaan hänen mielenkiintonsa. Kuka tätä peliä oikein kuljettaa, kuka ohjaa arvojamme?

Lisää...

Katkeraa kalkkia

En ole postannut pitkään aikaan mitään blogiini, ja minulle on hyvä selitys. Syys pitkään hiljaisuuteen on se, että olen pitkittänyt erittäin vaikeasta aiheesta kirjoittamista. Minun on nimittäin myönnettävä, että olen ollut väärässä - tai ainakin toiminut väärin.

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kertoivat, että joku ajaa Jeesuksen nimissä demoneita ulos ihmisistä, ja pyysivät, että Jeesus keskeyttäisi huijareiden toiminnan. Jeesus vastasi tylysti, että joka ei ole häntä vastaan, on hänen puolellaan. Paavalille myös kanneltiin joidenkin julistajien motiiveista, ja hän iloitsi, että pääasiahan on, että Jeesusta julistetaan!

Tämän sanottuani on kuitenkin todettava, että paimenien tehtävä on puolustaa laumaa. Paimenien tulisi kuitenkin ymmärtää, ettei heidän tehtävänsä ole paimentaa muuta kuin omaa laumaansa. Internet on vaarillinen väline, jolla me voimme aivan liian kasvottomasti sanoa mitä tahansa ajattelematta, että kyse on toisesta ihmisestä - vieläpä Jumalan omasta.

Olen pitkään miettinyt tätä asiaa, ja nyt kirjoitettuani tästä, en saisi toimia samoin - mutta kuinka ihmeessä sitten puuttua asioihin, joista on eri mieltä? Ehkäpä ei ainakaan tulisi olla liian kerkeä puuttumaan joka asiaan. Ehkäpä ei tarvitsisi pitää itseään niin erinomaisena, että on oikeutettu tai jopa velvoitettu kertomaan mielipiteensä joka asiasta.

Päätän tämän lainaukseen Sananlaskujen 15:18 - "Kiivas mies panee alulle riidan, pitkämielinen riidan lopettaa." Väärässä olemisen myöntäminen ja anteeksipyytäminen on vaikeaa, mutta harva meistä on niin täydellinen, että selviää virheittä.

Lisää...

Uskon puolesta - painostavasti?

Olin viime viikonloppuna pitämässä kanavaa aiheesta "Miten puolustan uskoani". Osallistujissa oli aika eri ikäisiä nuoria, 15-35 vuoteen oli pääjoukko, lisäksi joitakin vanhempia. Selkeästi jotkut olisivat kaivanneet konkreettisempaa opetusta, jossa olisin kertonut kaikki oikeat vastaukset toisten vääriin kysymyksiin.

Eräs antoikin palautetta, että hänestä tuntui kuin olisin yrittänyt opettaa harhaoppeja, kun esittelin Katolisen kirkon kannan siihen, että emme me voi sanoa, ketkä pelastuvat ja ketkä eivät. He näkevät mahdollisena, että jossain muissa kulttuureissa ja uskonnoissa saattaa olla yksilöitä, jotka tietämättään palvovat Jeesusta. Esittelemällä eräiden kristittyjen avarakatseisen teorian olenkin opettamassa nuorille, että heidänkin tulisi pitäytyä "puupaalijumalien" (suora lainaus) palvomisessa.

Onko mahdollista vakuuttaa toinen uskon järjellisyydestä, että hän tulisi lähes väkisin uskoon?

Onneksi ei voi - tai ainakaan ei pitäisi. Paavali sanoo, että puhe rististä on hulluutta tälle maailmalle. Toisaalla hän kirjoittaa, ettei seurakunnan joukossa ole montaa viisasta. Jeesus itse puhkeaa ylistämään, kuinka valtakunnan salaisuus on salattu niiltä, jotka luulevat jotakin olevansa, ja ilmoitettu lapsenmielisille - yksinkertaisille ja avarakatseisille.

Maikkarin nettisivut uutisoivat: "Keuhkoton sammakko murtaa evoluutioteoriaa - Indonesiassa on löydetty harvinainen keuhkoton sammakko. Tiedemiesten mukaan tämä poikkeuksellinen laji sattaa paljastaa uusia merkittäviä asioita evoluution kulusta (kuvan sammakko ei liity tapaukseen, kuvasta kiitokset ronnibobs/sxc.hu).

Kyseinen sammakkolaji, Barbourula kalimantenisis hengittää pelkästään ihollaan. Biologi David Bickford Singaporen yliopistosta kertoo, että monet sammakot hengittävät osittain ihonsa kautta, mutta nyt löydetyllä lajilla ei ole lainkaan keuhkoja.

Evoluution yksi keskeisimpiä kehityskulkuja oli se, kun eläimille kehittyivät keuhkot ja ne siirtyivät vedestä maalle. Professori Bickford sanoo, että tämä laji on kääntänyt kehityksen päinvastaiseksi.

Kyseinen sammakko näyttäisi kadottaneen keuhkonsa miljoonien vuosien kuluessa sopeutuakseen nopeasti virtaavan kylmän ja makean veden olosuhteisiin Borneon sademetsissä.

Maailmasta on löydetty aiemmin vain kolme vastaavanlaista keuhkotonta eläintä. Kaksi salamanterilajia ja eräs matomainen olio - caecilian." (http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2008/04/633909 11.04.2008 10:19)

Jos tämän tekstin kanssa lähtisin väittelemään tänään, perjantai-iltana, kaupungille, montako käännynnäistä saisin? Tuskin yhtäkään. En tunne ketään, joka olisi tullut uskoon järjellisin perustein. Olen kyllä kuullut eräästä lakimiehestä, mutta en tunne häntä. Ei kukaan voi tulla Jumalan luo, ellei Jumala häntä vedä.

Ovatko järjelliset perusteet turhia? Eivät todellakaan, mutta kuten eräs tuttavani toistuvasti toteaa: "Ei yksi pääskynen kesää tee". Hyvillä perusteilla voimme murtaa jäätä ja tehdä kristinuskosta vähemmän hullutukselta näyttävän - tosin voimme itse omalla elämällämme olla vähentämässä ennakkoluuloja paljon tehokkaammin. Tarvitsemme Pyhää Henkeä, tarvitsemme rakkautta - emme saa painostaa ketään uskoon!

Lisää...

Uusi kirkkokunta

Mielenkiintoista, että Koivisto lähti mukaan piispaehdokkaaksi. Kuvittelikohan hän, että hänellä oli todellinen mahdollisuus tulla valituksi? Jos olisin ollut Koiviston kengissä, itse olisin varmaan lähtenyt myös mukaan kisaan, ihan vain näpäyttääkseni systeemiä. Kuinka ironista se olisikaan ollut, jos Koivisto olisi valittu Nemesiksensä seuraajaksi!

Eriskummalliseksi tilanteen tekee kuitenkin se, että välittömästi pudottuaan kisasta, Koivisto ilmoittaa oman kirkkokunnan perustamisesta. Ja mistä syistä! Nokia Mission oman tiedotteen mukaan syitä ovat:
* Uskoontulleet ovat löytäneet Nokia Mission hengelliseksi kodikseen
* Raamatulla ei ole kirkossa painoarvoa
* Kirkko haluaa miellyttää ihmisiä, ja kysyy heiltä mitä he haluaisivat

Nyt kirkko on jälleen kysynyt ihmisiltä, mitä he haluavat, ja he ovat sanoneet, etteivät halua Koivistoa. Markku sai Tampereen piispanvaalien ensimmäisellä kierroksella 66 ääntä, ollen näin viimeinen ehdokkaista. Onko tämä sellainen asia, jossa ei olla kuultu Jumalan ääntä? No, ei näin ole kukaan väittänyt, mutta kysymys jää kiusallisesti leijumaan ilmaan.

Ilmoittamalla uuden kirkkokunnan perustamisesta näin nopeasti, Koivisto on antanut aihetta esittää myös toisen kysymyksen: kuinka vakavissaan hän oli mukana piispanvaalissa. Ymmärrän, että jos hän on ollut vähänkään tosissaan, tulos oli pettymys (varsinkin kun hänen kannattansa järjestivät kovaäänisen valintakampanjan!). Ehkäpä Koivisto ajatteli, että piispana hän voisi uudistaa kirkkoa nopeammin, ja nyt täytyy etsiä uusia väyliä.

Nähtäväksi jää, pitääkö Koiviston, Aro-Heinilän ja kumppaneiden lupaus, että muista kirkoista ei väkeä kalastella. Tällä hetkellä toiminnassa on mukana kansallisesti paljon luterilaisia, helluntailaisia, vapaakirkollisia ja muulaisia - sanotaanko heille, että show on ohi, menkää kotiin? Kirkkokunnan perustaminen ei tule olemaan helppoa - heillä on edessä vakava keskustelu seurakuntanäkemyksestä ja kasteesta. Onnea vaan, toiminnanjohtaja ja hengellinen isä!

Lisää...

Leipäpappi ja Leipäministeri

Tapaus Kanerva on puhuttanut taas. Päitä on pyöritelty tiuhaan, joku ehti samaan syssyyn nousemaan ja vaatimaan kaikkia kansalaisia kantelemaan, jos ovat saaneet kiinni pääministerin valheesta. Poliitikoiden uskottavuus on päässyt taas lööppeihin, vaikka Väyrysestä ei kukaan kirjoitakaan! Anteeksi vain, Ilkka ja Matti - minäkään en voi olla puuttumatta tähän myrskyyn vesilasissa.

Tutkijat sanovat, että hyvä kun Kanerva ymmärsi pyytää anteeksi. Minusta se ei kuitenkaan vaikuttanut anteeksipyynnöltä, vaan selittelyltä. Anteeksipyytäjä asettaa itsensä tilanteeseen, jossa anteeksiantaja saa itse päättää antaako anteeksi vai ei. Selittelijä pukee anteeksipyyntönsä muotoon, jonka jälkeen kuulija/lukija ihmettelee, että mitä tässä nyt oikeastaan pyydettiin anteeksi. Mitä Kanerva oikeastaan pyysi anteeksi? Sitä, että hän luottaa ihmisiin liikaa ja että hän on liian sosiaalinen. Kuka luottaa keneen liikaa ja ovatko seksuaalissävytteiset tekstiviestit sosiaalisen ihmisen tunnusmerkki?

En kuitenkaan tunne ministeri Kanervaa. Media tuskin on kuitenkaan nostanut kohua ihan tyhjästä, ei ministeri muuten "pyytäisi anteeksi". Eri portaaleissa on kuluneen viikon varrella ollut gallupeja eri sanakääntein samasta aiheesta: "Syökö kohu Kanervan uskottavuutta?"

Kysymys lienee siitä, voidaanko katsoa, että ministerillä on yksityiselämää. Sana ministeri tarkoittaa palvelijaa (lat.) - tästä samasta sanasta tulee joidenkin maiden nimitys papeista. En väsy kirjoittamaan tästä aiheesta, että (seurakunnan)palvelijan uskottavuus ei voi olla kiinni pelkästään työn perusteella annetusta näytöstä. Mielestäni ministerin kallein omaisuus on poliittinen uskottavuus. Sama pätee seurakunnassa - saarnan tekee uskottavaksi se, että kyseinen henkilö on rehellinen käsittelemänsä aiheen edessä, ja että hän pyrkii elämään sitä todeksi arjessa.

Jo pitkään seurakunnassa on ollut käytössä nimitys "leipäpappi" henkilöstä, joka tekee työtä palkasta. Myös seurakunnan työntekijät ovat demokraattisesti valittuja niistä henkilöistä, jotka ovat asettuneet ehdolle ja täyttävät tietyt kriteerit. Ohjaavana periaatteena pidetään tunnistettavissa olevaa kutsumusta - neuvoa, opettaa ja kehottaa.

Raamattu sanoo, että joka teistä tahtoo olla kaikkein suurin, olkoon kaikkien muiden palvelija. Todellista suuruutta on asettaa omat halut ja tarpeet - niin terveet kuin epäterveetkin - toissijaisiksi suhteessa toisten etuun. Tätä ei voida rajoittaa "seitsemästä neljään" -työaikaan, vaan sen täytyy läpäistä koko elämä. Vain aito ihminen voi olla uskottavasti toisille omistautunut palvelija.

Leipäpappi ja leipäministeri tekevät työtään muista motiiveista, jotka - mitä ovatkin - ovat lähtöisin ihmisen itsekkyydestä, ahneudesta ja ylpeydestä. Älkäämme valitko johtajiamme (yksin) sen perusteella miten hyvin he pyörittelevät papereita, katsokaamme miten he elävät ja ovatko he oikeasti kiinnostuneita palvelemaan toisia ja asettamaan muiden edun omansa edelle.

Lisää...

Älkää kaikkia henkiä uskoko

Monta juttua ollut mielessä, mitä on uutisissa ollut viime aikoina. Raija Pelli, Poliisi-TV:n entinen juontaja, kertoi muutamissa lähteissä saavansa viestejä tuonpuoleisesta. Pelli kertoi, että vaikka nämä kohtaamiset pelottavat, hän aikoo avautua niille. Robbie Williams, poptähti, kertoo nähneensä ufoja. Viimeisin kohtaaminen tapahtui, kun hän oli kirjoittamassa laulua ufojen kohtaamisesta - olipa yllättävä sattuma...

Olen huolissani tämän päivän suuntauksesta, joka pitkän materialistisen kauden jälkeen on heittäytymässä suinpäin kohti kaikkea henkistä. Uskon, että tämä johtuu nimenomaan siitä, että hengellinen todellisuus on kielletty yhteiskunnassamme niin pitkään. Siksi ihmiset ovat kiinnostuneita henkiparantamisesta, rajatiedosta yleensä, salaseuroista ja enkelien kohtaamisesta. Monikaan ei tiedä, millaisten voimien kanssa ovat tekemisissä, mille vaikutuksille he ovat avanneet avoimet ovet omaan elämäänsä.


Nuoruudessa olin kiivas ateisti. En ollut aivan puhdas ateisti, koska uskoin tuonpuoleiseen ja henkien olemassaoloon ja sellaiseen. Olin kiinnostunut hengistä ja mustasta magiasta. En tiedä mistä sain päähäni vieraan sanan, jonka ymmärsin olevan jonkin hengen nimi. Aloin rukoilla tuota nimeä, kunnes eräänä iltana kohtasin tuon hengen - näin hänet omilla silmilläni. Se oli viimeinen kerta, kun mainitsin ääneen tuon nimen.

Pelottava voi olla hyvinkin kiehtovaa. Katsoin mielelläni kauhuelokuvia ja luin taskulampun valossa peiton alla Stephen Kingejä. Toivoin, että minullakin voisi olla noitavoimia, jotka palvelisivat minua. Haaveilin saatananpalvojaksi ryhtymisestä - jälkeenpäin ajatellen en onneksi tiennyt yhtäkään sellaista.

Joku ajattelee, että kaikki pelko on perkeleestä mm. Ensimmäisen Johanneksen kirjeen mukaan. En ole samaa mieltä - pelko voi pelastaa meidät monelta vaaralta. Myös Jumalaa meidän tulee pelätä ja kunnioittaa ymmärtäen, että kyse on pyhästä Jumalasta.

Olen katsonut muutamia Chris Angelin "taikatemppuja". Ottamatta kantaa siihen, ovatko ne trikkikuvausta vai eivät, joissakin tempuissa on selkeä antikristillinen viesti. Chris mm. kävelee veden päällä yhdessä tempussa, toisessa hän leijuu ilmassa. Selittämätön saa ihon kananlihalle, mutta miksi se kiehtoo samalla kun se pelottaa?

Luulisin, että yliluonnollinen kiehtoo osin siksi, että olisi vaikea kieltää sen olemassaolo, kun on kerran tullut sen kanssa vastakkain. Ufo-havaintoja tehneistä henkilöistä tehtiin tutkimus, jossa todettiin, että heistä useilla oli taustalla okkultistisia kokemuksia - spiritistisiä istuntoja, tarottia, astrologia, henkiparantamista... Kun avaamme itsemme tuolle todellisuudelle, emme itse astu sisään uuteen ulottuvuuteen, vaan altistamme itsemme toiselle maailmalle - maailmalle, jota normaalisti pelkäisimme ja välttelisimme.

Joku voisi sanoa, että kyse on samankaltaisesta asiasta, kuin jos alat seuraamaan liikenteessä keltaisia autoja, alat nähdä joka paikassa keltaisia autoja, joita et aiemmin uskonut olevan montaakaan. Hengelliset asiat ovat tosia, ja siksi meidän tulee olla tarkkoja sen kanssa, mille itsemme avaamme.

Jos olemme Jeesuksen omia, ei meidän tarvitse pelätä, mutta olla kuitenkin tietoisia, että voimme avata itsemme väärille asioille - sen jälkeen ei tarvitse ihmetellä, miksi huomaamme esim. suuttuvamme ilman kummempaa syytä tai kamppailevamme riippuvuuksien kanssa, joista luulimme päässeemme eroon.

Jos taas emme ole antaneet Jeesukselle elämäämme, ja olemme avautuneet vieraille vaikutuksille ilman, että olemme tarkkaan tienneet mitä olemme tehneet, olisi syytä keskustella asiasta jonkun kristityn kanssa. Kuten kerroin, ennen uskoontuloa minä olin avannut itseni henkimaailmalle - tämän seurauksena näin vielä muutamia vuosia ahdistavia enneunia, ennen kuin uskalsin kertoa taustastani muutamalle pastorille jotka rukoilivat puolestani sillä seurauksella, etten tämän jälkeen ole enää nähnyt niitä unia - nyt siis kymmeneen vuoteen!

Raamattu ei kiellä henkivaltojen olemassaoloa - päinvastoin! Se kuitenkin opettaa, ettei näiden henkien tulisi antaa kiehtoa itseämme. Niiden opetus on eksyttävä ja samaan aikaan innostava. Jos olet kohdannut jotain yliluonnollista, joka kiehtoo ja pelottaa samaan aikaan, kysy seuraavan kerran vastaavassa tilanteessa - olkoot se sitten ufo, enkeli, näky unessa tai mitä vaan - onko Jeesus Kristus, Jumalan Poika, ainoa tie pelastukseen. Vastauksesta voit sitten päätellä mistä lähteestä kohtaamasi taho ammentaa voimansa.

Henkimaailma on siis todellinen ja kiehtova, mutta sen tarkoitus on eksyttää meidät totuudesta. Totuus on se, että Jeesuksen Kristuksen jalkojen juuressa tulevat kaikki vieraat henget matelemaan ja ne tullaan hävittämään ikuisessa tulessa. Niitä ei siis kannata seurata, sillä heidän tiensä johtaa pelkästään tuhoon, kun taas Jeesusta seuraamalla voimme päästä iankaikkiseen elämään.

Lisää...